Paketointi-ideoita lasten lahjoille

Tänään meillä on lahjavalvojaisten aika. Joulun paras hetki! Olen aivan hulluna hienoihin paketteihin, mikä on tavallaan hiukan outoa, sillä olen aivan käsi. Minulla on pakettien suhteen suuria pyrkimyksiä, jotka eivät koskaan ihan sitten näytä samalta kuin esikuvat.

Kuva: http://granitochbea.com/jul/

Viime vuonna tein lapsille eläinpaketteja Granitin ohjeiden mukaan, jotka löytyvät Granit och Bea -sivuilta.  Ihme kyllä, niiden kanssa en epäonnistunut täysin. Pöllöstä varsinkin tuli kivan näköinen, vaikka korvat olivatkin vähän sinne päin. Kuvaa en tullut niistä silloin ottaneeksi, joten tämä kuten muutkin postauksen kuvat ovat lainattuja. Tuolla saitilla on ohjeet myös muiden eläinpakettien tekemiseen.

Kuva: http://www.blog.bog-ide.dk

Tänä vuonna olen kerännyt Pinterest-joulukansiooni muitakin eläinaiheisia paketointi-ideoita. Tanskalaisella Bog&Idéllä on esimerkiksi tosi kivoja pingviinejä, ja muutkin yllä olevan kuvan eläimet ovat minusta aika ihania. Tuo pingviini toimisi varmasti hyvin kirjapakettien kääreenä, ja kirjojahan meillä tänäkin jouluna paketoidaan lähes joka osoitteeseen. Bog&Idén blogia kannattaa muutenkin selailla, sillä siellä on paljon hienoja paketointi-ideoita myös aikuisempaan makuun.

Kuva: https://www.pinterest.com/tracif/

Pienet lahjat ja lahjakortit tuopttavat minulle aina päänvaivaa. Mutta mitä jos ne sitoisi eläimen tai auton selkään? Kirpparilta ehtisi vielä hakea lähes ilmaisia elukoita ja pikkuautoja tähän tarkoitukseen. Tai sitten esimerkiksi Schleichin eläimiä toivoneelle lapselle voi hankkia kaksi eläintä, paketoida toisen ja sitoa sen toisen siihen selkään.

Tein syksyllä lasten synttärien aikaan yllä olevaan kuvaan ikuistamiani auto-pakettikoristeita, jotka ovat siis ihan koristeita ja joissa on siis feikkipaketit. Näitä tosiaan voisi jalostaa varsinaiseen lahjapaketointiinkin pikkusille paketeille.

Kuva: http://www.growingspaces.net

Jos kynä pysyy kädessä, nämä piirretyt paperikoristeet ovat tosi hienoja. Minä itse lupaan, että en edes yritä tällaisia, sillä en osaa piirtää edes suoraa viivaa kahden pisteen välille.

Hauskaa joulua kaikille lukijoille! Toivotan kaikille paljon ja hyviä kirjoja ja vielä suklaata runsaasti seuraksi.

Kirjasto 10:n joulupuu

 

Rakastan Helsingin Postitalon Kirjasto 10:ä! Se on niin pieneksi kirjastoksi uskomattoman hyvä ja jotenkin niin urbaani valikoimaltaan.

Piipahdin Kympissä jouluostosten välissä ihan vaan etsimässä jotain kevyttä pikku pokkaria itselleni joulunodotukseen – ja poistuin kaamean kassillisen kanssa.

Syyllinen oli kirjaston joulupuu. Eero Aarnion The Treehen oli ripustettu lapsille teemakasseja, joiden aiheina oli mm. joulu, ystävyys, autot ja eläimet. Pläräsin puolet kasseista läpi innoissani, ja vaikeinta oli valita vain yksi. (Tai se yksikin oli oikeasti liikaa, kun edessä oli monta tuntia jouluostosten kanniskelua.) Meinasin ottaa toisen joulukasseista ja niitä kuvasinkin, mutta koska ne sisälsivät Tatun ja Patun ihmeellisen joulun, joka meillä jo on, otinkin lopulta hasardilla autokassin. Kaikki kuvat ovat nyt joulukassista, mutta autokirjakassista löytyi mm. pari Cars-/Autot-kirjaa (poikani pyörtyy nämä nähdessään), Päivä eläinten paloasemalla, yksi Richard Scarryn paloautoaiheinen kirja ja vielä Veeti Paloauto -leffakin.

Täydet pisteet Kirjasto Kympille hyvästä ideasta! Moni kiireinen vanhempi varmasti kiittää tätä lasten kirjastokassi -ideaa. Vaikka itse rakastankin kierrellä hyllyjen välissä etsimässä kirjoja, nämä kassit sisälsivät tosi hyviä kirjoja minunkin makuuni ja otan varmaan tällaisen mukaan toistekin, jos vain vastaan tulee.

PS. Kympissä oli myös pino himottavan hyvän näköisiä pelejä hyllyssä. Olisin ottanut muutaman matkaan aikuisten joulupuuhaksi, mutta jälleen kerran priorisoin lapset ja tyydyin ottamaan vain tämän lasten kirjastokassin kannettavaksi. Mutta ehkä vielä huomenna ehtisi vähän lainailemaan! Tänään vielä oli hyllyssä esimerkiksi Catan, jota olen halunnut päästä testaamaan.

 

Lisää lasten joulukirjoja

Joulun lähestyessä meillä luetaan koko ajan enenevissä määrin jouluaiheisia lastenkirjoja. KIrjoitin aiemmin jo yhden postauksen muutamasta suosikistamme, mm. Siirin jouluyllätyksestä ja Peppi Pitkätossun joulukuusenriisujaisista. Muuten meillä on luettu uutterasti mm. Tatun ja Patun ihmeellistä joulua ja Lumiukkoa ja lumikoiraa.

Yksi tämänhetkisiä lastemme suosikkeja on Sven Nordqvistin Viiru ja Pesonen saavat jouluvieraita (Tammi, 2009; kirjastosta).

On aatonaatto. Viirun ja Pesosen pitäisi lähteä jouluruokakaupoille, mutta sitä ennen he päättävät mennä hakemaan kuusenoksia metsästä. Pesonen kuitenkin kaatuu ja satuttaa jalkansa. Hän ei pääse kauppaan eikä pysty juuri mihinkään muihinkaan jouluvalmisteluihin. Mikä nyt eteen? Yhdessä ystävykset virittävät joulutunnelmaa niistä aineksista, mitä käsiinsä (ja tassuihinsa) saavat. Naapurit tuovat kilpaa jouluherkkuja ja jäävät hetkeksi viettämään joulua. Kaikki kääntyykin parhain päin!

Viiru ja Pesonen saavat jouluvieraita on lempeä kirja auttamisesta ja välittämisestä. Ilman materiaakin pärjää, ja jouluna tärkeintä on olla yhdessä, kirja muistuttaa.

Katerina Janouchin ja Mervi Lindmanin Ingrid och Ivar firar jul (Bonnier Carlsen, 2014; omasta hyllystä) kertoo kaverusten joulunvietosta taaperolle sopivaan tyyliin.

Ingridin ja Ivarin on vaikea odottaa joulua. Onneksi he voivat askarrella ja koristella, leipoa pipareita ja keittää puuroa. Lapset saavat myös koristella joulukuusta ja paketoida lahjoja. Lopulta koittaa jouluaatto. Silloin saa lahjoja!

Ingrid ja Ivar firar jul on (jopa ruotsiksi) helppolukuinen kirja, joka käy läpi joulunodotuksen tärkeimmät vaiheet parivuotiaalle sopivalla simppelillä tavalla. Parasta kirjassa on mielestäni Mervi Lindmanin hauskannäköiset hahmot ja värikäs, iloinen kuvitus, jossa on juuri sopiva määrä yksityiskohtia pienelle lukijalle. Kaksivuotiaamme rakastaa Ingrid-kirjoja, niin kuin siskonsakin samanikäisenä. Tämä harmiton, hyväntuulinen kirja käy myös vielä kolmi-nelivuotiaille joulunodottajille.

Lumiukko ja lumikoira

Lumiukko-elokuva on jouluklassikko, jota Suomessakin seuraa joka jouluaattoaamu melkein puoli miljoonaa ihmistä. Muutama vuosi sitten leffa sai jatko-osan 30-vuotispäivänsä kunniaksi. Nyt Lumiukko ja lumikoira (Sitruuna Kustannus, 2015) on julkaistu myös kirjana suomeksi.

Billy-pojan elämä on muutoksessa: hän muuttaa uuteen kotiin, ja vanha koirakin kuolee. Yksinäinen poika löytää piilosta lattialaudan alta kuvan, joka esittää jotain toista poikaa ja lumiukkoa – viittaus alkuperäiseen Joulupukki-tarinaan siis. Billykin innostuu rakentamaan lumiukon ja tekee sille vielä seuraksi lumikoiran, ja ne heräävät yöllä eloon. Billy pääsee lentomatkalle lumiukon kainalossa ja lentokoneella Pohjoisnavalle, jonne on kokoontunut iso joukko lumiukkoja. Aamun tullen on mentävä kotiin, ja uusien lumikaverien pitää jäädä ulos. Billyä harmittaa, kunnes hän muistaa saaneensa Pohjoisnavalla joulupukilta lahjan. Se on kaulapanta, joka muuttaa lumikoiran ihan oikeaksi koiraksi. Billyllä on nyt kaveri, vaikka aamuaurinko onkin sulattanut lumiukon.

 

Kirja käsittelee yksinäisyyttä ja menetystä, ja mikäpä siihen parempi miljöö kuin joulu. Billy menettää sekä vanhan koiransa että kirjan lopuksi myös lumiukkoystävänsä, mutta onneksi hän saa uuden koiraystävän. Joulun kunniaksi tapahtuu ihmeitä! Empaattiselle nelivuotiaallemme nämä kaikki menetykset meinaavat olla liikaa, mutta muuten kirja vetoaa häneen kovasti. Hän olikin juuri sopivasti käynyt tällä viikolla katsomassa tarhan kanssa alkuperäisen Lumiukko-leffan kirjaston näytöksessä, joten tämä kirja on meille monella tavalla ajankohtainen. Se on herttainen pieni tarina, josta voi hyvin muodostua uusi jouluperinne.

Lumiukko ja lumikoira
Suomentaja: Maija Heikinheimo (muita tekijöitä ei ole ilmoitettu)
Kustantaja: Sitruuna Kustannus, 2015
Mistä: arvostelukappale kustantajalta

 

Alekuponki -50 % kirjaostoille ja Otavan ystävämyynti

WSOY:n ja Tammen Kirjakauppa muistaa alekupongilla, joka oikeuttaa 50 prosentin alennukseen yhdestä ostokerrasta. Kirjakaupasta saa mm. Muumi-kirjoja, Risto Räppääjiä, Heinähattuja ja Vilttitossuja -50 %. Joulun hittikirjoista täältä löytyvät esimerkiksi Endgame-sarjan kirjat, Onnelin ja Annelin talvi, Siiri löytää simpukan ja uusin Ella-kirja.

……………………………………………………………………………………………………………………………………………………………

Otavan ystävämyynnistä lähti tänään mukaan joululahjaksi lähinnä vanhoja Tatu ja Patu -kirjoja. Niistä on ystävällisesti otettu pienikokoinen “pokkaripainos”, joka on edullinen täyshintaisenakin. Nyt puoleen hintaan yhdelle kirjalle jäi hintaa vähän yli viisi euroa. Ei paha. Ystävämyynti jatkuu tänään klo 20 asti, ja puoleen hintaan on tarjolla mm. Mauri Kunnaksen joulukirjoja ja Puluboi-kirjoja. Todella hyvä tilaisuus hankkia joulun kirjalahjoja edullisesti!

 

Kaunis joulukirja lapsille: Miljoona biljoona joulupukkia

Kuinkahan moni vanhemmista on jäänyt joulun alla kiinni siitä, että kaapeista löytyy kätkettyjä lahjoja? Tai kuinka moni on joutunut selittämään sitä, miten joulupukki ehtii aattona kaikkialle? Hiroko Motain ja Marika Maijalan Miljoona biljoona joulupukkia (Schildts & Söderströms, 2014) vastaa näihin tuikitärkeisiin kysymyksiin raikkaalla tavalla.

Aikuiset vain taustalla.

Kauan sitten maailmassa eli vain vähän ihmisiä ja yksi joulupukki riitti kaikille. Tuli lisää ihmisiä, eikä pukki ehtinyt kaikkialle aattona. Pukki pyysi, että jumala tekisi hänestä kaksi. Kahteen pekkaan pukit ehtivät jakaa lahjat, mutta olivat kumpikin vain puolet vanhasta pukista. Ihmisiä tuli lisää, pukit eivät ehtineet kaikkialle, tarvittiin neljä joulupukkia. Ja niin edelleen, ihmisten ja joulupukkien määrä lisääntyi ja lisääntyi, kunnes pukkeja oli miljoona. Jakaantuessaan pukki oli pienentynyt miljoonasosaan entisestä, eikä jaksanut enää nostaa edes joululahjan narua. Pukin ei auttanut muuta kuin kehottaa aikuisia ostamaan lapsille lahjat. Nyt joulupukki on niin pieni, ettei sitä voi nähdä paljaalla silmällä, mutta yhä miljoona biljoona pukkia kuiskuttaa aikuisen korvaan, että osta lahja, ja aikuiset tottelevat.

Simppeli tarina paisuu ja paisuu toiston myötä. Vaikka kirja vastaakin kysymykseen, miksi aikuiset hankkivat lapsille lahjoja, jättää se joitakin kysymyksiä auki, kuten että mitäs tyyppejä ne ostoskeskuksissa heiluvat täysikokoiset punanuttuiset valkoparrat sitten ovat? Note to self: kehitä vastaus ennen kiusallista kohtaamista.

Olenhan ihan, ihan varmasti kertonut kaikille blogiini koskaan eksyville kuinka paljon tykkäänkään Marika Maijalan kuvitustyylistä? No tämä kirja on marikamaijalaa parhaimmillaan, klassisimmillaan, retroimmillaan. Piirrosjälki on kuin lapsuuden porvoonliiduilla tehty, paksua ja helponnäköistä – ja siksi varmasti todella harkittua ja tarkkaan laadittua. Kirja valittiin yhdeksi vuoden kauneimmista kirjoista viime vuonna, ja se on tunnustuksensa ansainnut, niin viehättävä se on. Kuvat ovat pelkistettyjä ja kuvien rajaukset rohkeita: samaan tapaan kuin Maijalan kuvittamissa Sylvi Kepponen -kirjoissa, tässäkin on surutta katkottu aikuisia kuvissa vyötäröltä poikki.

Miljoona biljoona joulupukkia on kaunis ja oikein freesi joulukirja lapsille. Tämä tulevaisuuden klassikko kannattaa käydä hankkimassa omaksi tai vähintään laittaa kirjastossa varaukseen.

Pukki kuiskuttaa aikuisen korvaan.

Miljoona biljoona joulupukkia
Teksti: Hirokko Motai
Kuvitus: Marika Maijala
Kustantaja: Schildts & Söderströms, 2014
Mistä: kirjastosta

Jouluaiheisia lastenkirjoja

Hyvää ensimmäistä adventtia!

Juuri nyt mietiskelen, että koska on aika ottaa joulukirjat esiin? Joko muut ovat ruvenneet lukemaan jouluaiheisia kirjoja lasten kanssa? Meillä joulua on lämmitelty jo parin viikon ajan Tatun ja Patun ihmeellisellä joululla, joten päätin ottaa kirjastosta lapsille pinon muitakin joulukirjoja lainaan, ja nyt adventtinahan onkin sopiva hetki vähän joulufiilistellä. Viime vuonna meille pääsi käymään niin, että havahduin koko asiaan aivan liian myöhään, ja kaikkiin kivoihin joulukuvakirjoihin oli liian pitkä jono ennen joulua. Tänä vuonna siis revanssin hengessä näitä on luettu jo marraskuussa.

Jujja Wieslanderin ja Sven Nordqvistin Mimmi Lehmän ja Variksen tempaukset jaksavat naurattaa lapsiamme kerta toisensa jälkeen. Mimmi Lehmän ja Variksen joulu -kirjassa (Mäkelä 2014; kirjastosta) Varis havahtuu jouluntuloon aatonaattona ja kiiruhtaa antamaan itselleen joululahjoja. Aattona siitä tuntuu että koko joulu on jo ohi.

Joulu on jo ohi, Varis suree.

Onneksi Mimmi Lehmä on järjestänyt jouluyllätyksen ja koristellut Variksen kotipuun kuusenkynttilöillä. Tämä on lempeä kirja itsekkyyden unohtamisesta ja antamisen ilosta – oikein joulun sanomaa siis!

Markus Majaluoman Isä, koska joulupukki tulee (WSOY, 2005; kirjastosta) kertoo Ruusumäen perheen joulusta. Lapset ovat odottaneet joulua kuukausikaupalla, mutta pukkipa soittaa aattona, ettei pääse tulemaan myrskyn takia. Pentti-isä järjestää naapurin Putkelalta pukinasun, ja Putkela itsekin innostuu pukkeilemaan. Lopulta joulua vietetään kolmen pukin voimin, joista yksi on se itse oikea joulupukki.

Kirja rönsyilee samalla tavalla kuin Isä-sarjan muutkin kirjat. Tekstissä ja kuvituksessa tapahtuu kummassakin koko ajan todella paljon. Usein näitä kirjoja ääneen lukiessani päädyn hyppimään noin kolmanneksen tekstistä yli, jotta nelivuotias jaksaisi seurata, mutta tällä editointimetodilla Majaluoman kirjat sitten ovat meillä huippusuosittuja. Jaaritteleva, epäluotettava ja tungetteleva naapuri Putkela on rasittava ja hauska hahmo, ja mainio vastapari kirjojen hyvää tarkoittavalle, mutta lapsiinsa hiukan uupuvalle Pentti-isälle.

Tiina Nopolan ja Mervi Lindmanin Siirin jouluyllätys (Tammi, 2009; kirpparilta) lähestyy joulua väärinkäsityksen kautta. Siirin äiti on kipeä ja isä työmatkalla. Siiri kuulee aikuisten puhelinkeskustelun ja päättelee, että heille ei tule joulua ollenkaan. Hän valittaa asiasta kavereilleen Otoille, jotka ryhtyvät tuomaan Siirille joulua. Siinä sivussa rekrytoidaan koko kylä auttamaan Siirin perheen jouluvalmisteluissa. Kyseessä on tietenkin kiusallinen väärinkäsitys, joka korjataan järjestämällä kaikille yhteinen joulujuhla.

Sana kulkee: Siirin perheelle ei tule joulua!

Tästä voisi tehdä joulukortin.

Siirin jouluyllätyksessä tiivistyy lapsen joulunodotus ja pettymykset, auttamisenhalu ja väärinymmärrykset. Aikuista lukijaa kiusaannuttaa Siirin perheen puolesta, myötätuntoinen esikoisemme taas kiemurtelee Siirin puolesta kauhuissaan – eikö tytölle tulekaan joulua?

Astrid Lindgrenin ja Ingrid Vang Nymanin Peppi Pitkätossun joulukuusenriisujaiset (WSOY, 2012; kirjastosta) on muutaman vuoden takainen “uutuus”; kirja on julkaistu ensimmäistä kertaa erillisniteenä suomeksi, vaikka se olikin aiemmin julkaistu Astrid Lindgren -kokoelmassa Lapsen joulu. Luimme tämän kirjan viime vuonna vähäsen joulun jälkeen, ja siihen se sopiikin hyvin, lievittämään lapsen jouluikävää. Silloin se oli kolmivuotiaalle liian pitkä ja vaati lyhentelyä, mutta nyt ISO nelivuotias jaksaa kuunnella kirjan varsin tarkkaavaisesti.

Peppi kutsuu Tommin, Annikan ja koko kaupungin lapset joulukuusenriisujaisiin, joihin toivotetaan tervetulleeksi myös yksinäinen pikkupoika ja yksin itkevä koirakin.
Juhlien ohjelmaan kuuluu pyllymäkeä, piirileikkiä ja lahjoja ja tietenkin herkkuja. Kaikkea lasten mielestä ihanaa siis yhdessä paketissa, ja mausteena peppimäistä oikeamielisyyttä ja anarkiaa.

Tähän postaukseen ei nyt ehtinyt Hiroko Motain ja Marika Maijalan hieno Miljoona biljoona joulupukkia -kirja, joka saapui  juuri kirjaston varauksena. Ainakin siitä siis vielä luvassa yksi joulukirjahehkutus lisää. Lisäksi meillä on Heinähatun ja Vilttitossun joulu odottamassa sekä kirjana että dvd:nä (Lidlistä yllättäen löytyi!), ehkä niistäkin vielä kuulemme.

Varo jouluströsseliä! Tatun ja Patun ihmeellinen joulu

Joulunodotus on julistettu virallisesti avatuksi! Meillä on korkattu Tatun ja Patun ihmeellinen joulu (Otava, 2015)!

Oikeasti minun piti jemmailla tätä kirjaa lapsilta johonkin oikeaan joulunodotusaikaan asti, mutta niinpä vaan esikoisen haukansilmät bongasivat Tatun ja Patun piirongin päältä, ja pakkohan se oli lukea.

Ja lukea uudestaan.

Ja uudestaan.

Tatun ja Patun joulussa Outolan pojat on kutsuttu Veeran luokse joulunviettoon, mutta pojat menevätkin vahingossa naapuriin. Siellä on tyhjä talo, jossa ei ole edes mitään joulukoristeita. Pojat päättävät tuoda joulun taloon. Ennen kaikkea tarvitaan tuore ja tuoksuva joulupukki. (Tässä kohtaa yleisö alkaa kirkua naurusta. EEEEIIII! Joulukuusi se tarvitaan!) Tatu ja Patu valmistelevat joulua niin kiihkeästi, että poikiin iskee jouluströsseli. Eikun stressi. (Esikoinen pärskyy naurusta.) Tatu kiinnittää kuusen jalkaan (omaansa) ja paistaa hyasintit. Patu ripustaa joulusukat, -säärystimet ja -vaipat uuniin. (Epäilen, että jollakulla on kohta pissat housussa, kun lapset nauravat niin paljon. Esikoinen kirjan vitseille ja kuopus yleisen hauskanpidon hengessä.) Lopulta kuitenkin Veera perheineen löytää Tatun ja Patun ja joulunvietto voi alkaa. Mukaan kutsutaan myös yksinäinen naapuri.

Esikoinen ulvoi lopulta naurusta niin, että putosi sohvalta. Kuopus kuunteli tarkkaavaisena, vaikka ajattelin ennakkoon tarinan olevan liian pitkä kaksivuotiaalle. Tatun ja Patun ihmeellinen joulu etenee paikoitellen sen verran verkkaisesti, että editoin tekstiä lennossa. Esimerkiksi luvut viisi ja kuusi olisi mielestäni voinut tiivistää yhdelle aukeamalle.

Jätin ääneen lukiessani monet kertojaosuudet väliin. Kirjassa on käytetty ulkoista, kaikkitietävää kertojaa, joka taitaa olla hiukan rakastunut omaan ääneensä ja puhua pölöttää pitkästi. Ehkä tällä kerronnallisella ratkaisulla on tavoiteltu klassisen joulusadun tunnelmaa? Minusta kirja olisi saattanut toimia paremmin ilman kertojanääntä, joka tuntuu ratkaisuna vähän selittelevältä ja turhalta. Mutta, kuten sanottua, tekstin voi hyvin lukea myös niin, että lyhentelee itse matkan varrella.

Kuvitus on tehty sarjakuvatyylisesti, paikoin ihan ruutuihin jakaen. Minua mietitytti etukäteen, että miten kaksi- ja nelivuotiaamme kykenevät seuraamaan sarjakuvaa. Hyvin, tietenkin.

Kirja on totuttuun tapaan täynnä kaikenlaisia hauskoja tatujapatumaisuuksia. Aikuisempaa lukijaa on muistettu lisävitseillä; esimerkiksi viimeisellä sivulla on rannalla auki kirja, jonka kirjoittaja on Ari Dekk. Heh heh. Minua nauratti ihan oikeastikin.

Bongaa kirjasta esimerkiksi nämä jipot: naapurin keittiön tasolla on hedelmä nimeltä banananas, pipareiden päälle laitetaan Etelä-Amerikan pastilleja ja kadulle on parkkeerattu autoteippausfirman auto, jossa teipit (joissa lukee “autoteippaukset ammattitaidolla”) ovat ihan päin prinkkalaa. Tai kuusikauppiaan kyltti: “Osta kuusi tai seitsemän”.  Usein näitä juttuja huomaa pikkuhiljaa lisää uusien lukukertojen myötä, eikä aikuinenkaan kyllästy kirjaan kovin pian, vaikka lapset vaatisivat saman kirjan peräkkäin seitsemättä kertaa. Ja vielä kahdeksatta. Etsi myös vaikkapa piilotettuja joulutorttuja, katso mitä tapahtuu pihojen lumiukoille tai mitä Veeran kotona on ripustettu joulukuuseen. Löydettävää on lähes yhtä paljon kuin suurimmassa feivarissani, Tatu ja Patu päiväkodissa -kirjassa.

Vihdoin joulupöydässä. Bongaa kuusenkoristeet!

Ihailen myös kirjan hiljaista suvaitsevaisuuskasvatusta: Veeran perheen aikuiset ovat kaksi naista. Asiaa ei alleviivata sen kummemmin, vaan näin se vain on. Minusta on aivan hillittömän siistiä, että supersuosittujen kirjojen tekijät poikkeavat lastenkirjoissa pääosin vallitsevasta heteronormatiivisuudesta.

Kirjasta on postannut myös Bleue Sininen keskitie -blogissaan. Myös Bleue tykkäsi kirjasta. Tietty.

Tatu ja Patu poseerasivat Kirjamessuilla

Tällaiset hittikirjasarjat saavat aina miettimään, voiko suosittu olla hyvää? Lastenkirjojen myynti- ja lainauslistoillahan keikkuvat vuodesta toiseen samat nimet. Tatuja ja Patuja olen kyllä valmis suosittelemaan kirja toisensa jälkeen, eikä Aino Havukaisen ja Sami Toivosen taika petä tälläkään kertaa. Vaikka kirja onkin paikoin epätasainen, on Tatun ja Patun ihmeellinen joulu viihdyttävä kirja kaikille, jotka ovat alttiita jouluströsselille, niin isoille kuin pienillekin.

Tatun ja Patun ihmeellinen joulu
Teksti ja kuvitus: Aino Havukainen ja Sami Toivonen
Kustantaja: Otava, 2015
Mistä: arvostelukappale kustantajalta