Taittuuko matikka?

KANSI Matematiikkakirja-282x222-v09-KAIKKI.indd

Esikoisellamme on nyt nelivuotispäivän lähestyessä herännyt rakkaus muotoihin ja avaruudelliseen hahmottamiseen. Saimme Nemolta arvosteltavaksi hauskan Taittuuko matikka? -kirjan (Nemo, 2015) , joka on nyt niin ajankohtainen tyttären elämässä, että hän haluaa sen mukaan esimerkiksi hammaspesulle ja vessareissulle.

Kirja opettaa matematiikkaa havainnollisesti avattavien luukkujen ja taitettavien läppien avulla. Kirja oikein kutsuu tutkimaan pulmia kädestä pitäen.

IMG_1214

Esikoisen matemaattiset taidot ovat toistaiseksi sellaiset, että hän osaa luetella numerot kymmenentoistaan asti (“kahdeksantoista, yhdeksäntoista, kymmenentoista…”) ja saattaa toisinaan melkein tajuta, että kun ottaa kummankin käden viisi sormea, saadaan yhteensä kymmenen. Monet Taittuuko matikka -kirjan asiat ovat siis hänelle vielä liian edistyneitä, mutta se ei intoa vähennä.

IMG_1215

Kirja alkaa laskutikkailla, jotka auttavat hahmottamaan yhteen- ja vähennyslaskua. Pian siirrytään erilaisiin muotoihin ja kappaleisiin, joihin voi tutustua taitettavien mallien avulla. Yksi suurimpia suosikkeja on Muodonmuutoksia-aukeama, jossa muodot muuttuvat toisiksi kulmia kääntelemällä. Lapsi ei saa tästä millään kyllikseen, vaan voisi nostella kulmia loputtomiin.

Lopulta päästään murtolukuihin, joita tutkitaan kieputettavan kiekon ja jaettavien pizzojen avulla. Viimeiseksi taitoja testataan vielä tietokilpailussa.

Itse olen matemaattisesti aivan lahjaton. Voi voi, kun olisin saanut jonkun tällaisen kirjan käsiini lapsena! Kävin ala-asteen kävin oikein vanhanaikaisessa kyläkoulussa, jossa opetusvälineet ja -metodit olivat suoraan viisikymmentäluvulta eivätkä kyllä yhtään villinneet matikkaintoa. Tämän kirjan taas luulisi herättävän matemaatikon aiheeseen nahkeamminkin suhtautuvissa.

IMG_1175

Anoppilasta löytyi näin hienot matikkadominot!

PS. Saimme kirjankansibingossa ruksittua näiden kirjojen ansiosta kohdan ‘abstrakti’.

Taittuuko matikka? Nosta, käännä ja kokeile
Suomentaneet Noora Arvola ja Miika Luoto (alkuperäisiä tekijöitä ei ole kerrottu)
Kustantaja: Nemo, 2015
Mistä: arvostelukappale kustantajalta

Advertisements

Oma pieni pikkuruinen: kirja mahdottomasta rakkaudesta

oma pieniJoskus hassunkin kannen takana voi olla ihana kirja. Ulf Starkin ja Linda Bondestamin Oma pieni pikkuruinen (Teos, 2014) on ihana, mutta en ehkä olisi tullut tarttuneeksi tähän kirjaan, jos en olisi entuudestaan fanittanut tekijöitä ja tiennyt tämän kirjan olleen Finlandia Junior -ehdokkaanakin, sillä kannessakin poseeraava päähenkilö Olento ei vaan ulkonäöltään vetoa minuun yhtään. Onneksi kuitenkin tartuin, sillä tämä on ihanan haikea pieni kirja.

IMG_0962IMG_0963

Olento asuu luolassa eikä kestä päivänvaloa. “Jos hän menee päiväsaikaan ulos, olo käy ensin hiukan kehnoksi. Sitten kauhean kehnoksi. Sitten hän kuolee.” Olento on hyvin yksinäinen. Hän näkee unta, että olisi joku jonka kanssa jutella, mutta herää siihen että itkee. Eräänä aamuna luolaan lentää auringonkipinä.

“Kipinä hohtaa niin että Olennon on pantava silmät sirrilleen. Hän on pieni ja osaa puhua. Hän on sellainen josta voi pitää huolta, Olento ajattelee. Iso sydän jyskyttää. -Tahdotko olla oma Pikkuruiseni?”

Kipinä ei ensin tahdo ison ja ruman Olennon rakkautta, mutta kertoo tälle Auringosta ja väreistä, meristä, metsistä ja autiomaista. Eläimistä nimeltä suurloikkari, metsämäyhy ja puuveivari.

IMG_0967IMG_0966

Tulee myöhä, ja Kipinän on kiiruhdettava takaisin aurinkoon. Paluumatkalla Olento poimii auringon lämmittämän kiven, jota se pitelee kuin munaa.

Kirjaa on verrattu Päivänsäteeseen ja menninkäiseen. Toinen on valon lapsi, toinen elää pimeässä. Rakkaus on muutenkin mahdotonta. Toinen on iso, toinen pieni. Toinen elää vain päivän verran ja joutuu palaamaan aurinkoon, toinen jää luolaansa asumaan. Kirja jää kaihertamaan luopumisen tuskaa ja suloista kaipuuta.

Vaikka kirjan pieni koko ja naiivisti piirretty Olento viittaavat siihen, että tämä olisi tarkoitettu pikkuisille, ei tämä ole mikään taaperoiden kirja. Itse olisin tunnekuohujen vallassa olevana taidelukiolaisena varmasti lukenut tätä uudestaan ja uudestaan, siinä Pikku Prinssin fanittamisen ohessa.

IMG_0964IMG_0965

Stark ja Bondestam ovat aiemmin tehneet yhdessä mm. kirjan Diktaattori, josta kirjoittamani postaus löytyy täältä.

IMG_0968PS. Kirjankansibingossa saamme ruksittua keltaisen värin tämän kirjan ansiosta.

kirjankansibingo

Oma pieni pikkuruinen
Teksti: Ulf Stark (suom. Liisa Ryömä)
Kuvitus: Linda Bondestam
Kustantaja: Teos, 2014
Mistä: arvostelukappale kustantajalta

Lastenkirjoja nukkumisesta

IMG_0946 Tyttäreni on tällä hetkellä pakko saada joka ilta sama iltasatu, Pikku kanin uneton yö (Lasten keskus, 1999). Nukahtaminen on ollut hänelle itselleen vaikeaa viime aikoina, joten kirja käsittelee ajankohtaista ongelmaa. Meidän perheessä ei tosiaan olla hyväunisia. Postasin viimeksi Lohikäärmeunia-kirjasta, joka käsittelee äidin unettomuutta.  ja vähän puhuinkin jo tästä aiheesta.

Pikku kania ei nukuta

Pikku kania ei nukuta

Pikku Kanin uneton yö -kirjassa Pikku Kanilla on eräänä yönä yksinäistä, ja se lähtee etsimään uniseuraa. Se käy kokeilemassa kaverien luona nukkumista yksi toisensa jälkeen, mutta kaikissa on jotain vikaa. Oravan luona on hirveä meteli, kun kaveri rouskuttelee tammenterhoja keskellä yötä. Haisunäädän luona orava herää kauheaan lemuun, ja piikkisian sänky taas on täynnä piikkejä. Karhu kuorsaa ja pöllön on pakko pitää yllä viisauttaan lukemalla keskellä yötä. O ou, ei voi nukkua. Pöllö saa viisaana neuvoa, että omassa kodissa saa nukuttua. Kani loikkii omaan sänkyynsä ja saa heti unta. IMG_0955 Tämä on herttainen pieni kirja, joka sopii hyvin hyvänyönsaduksi. Kannattaa pysyä omassa sängyssä (äiti rakastaa tätä opetusta), sillä siellä saa parhaan unen. Kuvitustyyli on ihan ok, jotkut eläimet kuten haisunäätä ovat oikein söpöjäkin. IMG_0953 IMG_0956 Se haisunäätä! Siitä minä tykkään! Kun Pikku Kani tulee pyytämään pääsyä yökylään, haisunäätä riemastuu. “KYLLÄ! KYLLÄ! SATA KERTAA KYLLÄ! Kukaan ei ikinä ennen ole tahtonut olla minun luonani yötä.” Hupsustihan siinä sitten lopulta käy. Unissaan haisunäätä ei muista, että sängyssä on seuraa, ja se päästää hädissään haisut. Voi toista. IMG_0957 Poikani ei innostu siskon iltakirjasta, vaan hakee aina itselleen oman kirjan. Useimmiten arpa osuu Kauniita unia, Maisa! -kirjaan (WSOY, 2007), joka onkin oikein sopiva hyvänyönkirjaksi. IMG_0958 On ilta, ja Maisan on aika mennä nukkumaan. Leikit lopetetaan ja kavereille sanotaan heipat. Maisa lukee Pandalle iltasadun ja laulaa unilaulun. Sitten on aika sulkea ikkuna ja käydä unten maille. Pikkupoikamme vilkuttelee aina tässä kohtaa Maisalle. Hyvää yötä! IMG_0959 Maisat ovat hyväntahtoisia, kilttejä kirjoja, joiden seurassa taaperon on turvallinen olla. Kirjassa saisi olla vähän lisää iltarutiineja – Maisa voisi nyt edes käydä kilttinä tyttönä iltapesulla – mutta tämä on sopivan harmiton ja konfliktiton kirja myös puolitoistavuotiastamme pienemmälle lapselle iltasaduksi. Olen aiemmin kirjoittanut Peiton alle -kirjasta,  joka on ollut kummankin lapsemme suosikkihyvänyönkirjoja.

PS. Saimme ruksittua kirjankansibingossa kohdan ‘eläin’ näiden kirjojen ansiosta.

Pikku kanin uneton yö

Teksti: Carol Roth (suom. Arja Kanerva)

Kuvitus: Valeri Gorbacher

Kustantaja: Lasten keskus, 1999

Mistä: kirpparilta

Kauniita unia, Maisa! T

eksti ja kuvitus: Lucy Cousins (suom. Anneli Heimonen)

Kustantaja: WSOY, 2007

Mistä: kirpparilta

Lohikäärmeunia: lastenkirja unettomuudesta

Meidän perheen elämä on pyörinyt nukkumisen ympärillä viimeiset nelisen vuotta. Esikoinen oli huono nukkuja, kuopuksen raskaus sekoitti minun uneni ja kuopus se vasta huonouninen sitten olikin ensimmäiset 18 kuukautta elämästään. Vieläkään meillä ei nukuta mitenkään riittävästi. Siksi kaikki uniaiheiset kirjat ovat hyvin rakkaita meilläpäin.

lohikäärmeunia

Sanna Tahvanaisen ja Jenny Lucanderin Lohikäärmeunia (Schildts & Söderströms, 2015) kertoo äidin unettomuudesta. Bellan äiti ei saa unta, koska tekee liikaa töitä. Miten ihminen voi olla liian väsynyt nukahtamaan, kirjassa pohditaan. Bella yrittää opettaa äidille, että sänky on lukemista ja nukkumista varten, mutta huomaa äidin peittoa kohottaessaan, että sänky on täynnä papereita. Bella kantaa äidistä vastuuta ja yrittää kaikkensa tuutulauluista lampaiden laskemiseen, mutta äiti ei vaan nuku, kunnes  eräänä iltana Bella osaakin toivottaa äidin lohikäärmeunille. Äiti tekee työtä käskettyä ja näkee monivaiheista lohikäärmeunta, jonka parissa saa nukuttua koko yön. Seuraavana päivänä äidillä on aikaa leikkiä Bellan kanssa.

IMG_1086

Kirjan aihepiiri on siis tuttu, sillä olen itse viettänyt liian monta vuotta liian vähillä unilla. Väkisinkin tulee mietittyä, miten oma väsymys heijastuu lapsiin. Siksi löydän itseni lukemasta sydän syrjällään Bellasta, joka pitää äidistä huolta. Aika pienenä on tyttö joutunut vastuuta ottamaan. Sellaista se usein on, jos perhessä ei ole kaikki kohdallaan. Kirjassa on myös lapsia ilahduttavaa roolien kääntämistä päälaelleen, esimerkiksi silloin kun Bella tarkastaa äidin sänkyyn ennen nukkumaanmenoa.

IMG_1087

Äidin uni ei ihan aukea minulle. Mahtaako se olla painajainen vai ihan hyvä uni? En jotenkin löydä sen symboliikkaan koodiavainta. On vanhan lohikäärmeen kuolemaa ja poikasen syntymää – ehkä äiti aikoo luopua entisistä stressaavista kuvioistaan ja aloittaa uuden elämän?

Jenny Lucanderin kuvitus käyttää rohkeita värejä, varsinkin oranssia ja sinistä. Kuvitus on pitristävästi aivan omansa näköistä. Lohikäärmeet ovat aika hurjan näköisiä, äiti taas pehmeän pulleroinen ja Bella söötti ja ilmeikäs.

IMG_1089IMG_1090

Lastenkirjat käsittelevät nykyisin mitä moninaisimpia pulmakohtia. Hyvä, että unettomuuttakin käsitellään; aina ei omista ongelmistaan ole helppo puhua lapselle suoraan, ja kirja voi antaa sopivia sanoja aiheen käsittelyyn. Ehkä tämä on myös vähän unettomien äitien lohtukirja, josta hakea samastumiskohtia.

Meidän palleromme ovat valitettavasti vielä liian pieniä tälle kirjalle, joka saa odottaa hyllyssä varmaan parisen vuotta. Toivottavasti silloin unettomuus on meillä vain akateeminen ongelma, jota tarkastellaan kaukaa kuin jotain eläintarhan eläintä.

PS. Kirjankansibingossa saimme ruksittua kohdan ‘värikäs’.

kirjankansibingo

Lohikäärmeunia

Teksti: Sanna Tahvanainen (suom. Katriina Huttunen)

Kuvitus: Jenny Lucander

Kustantaja: Schildts & Söderströms, 2015

Mistä: arvostelukappale kustantajalta

Kirahviäiti ja muita hölmöjä aikuisia

kirahviäiti

Lapsi. Tuo lyhytkasvuinen, aikuista viisaampi ihminen. Jos et usko, lue Kirahviäiti ja muita hölmöjä aikuisia (Teos, 2013).

Kirja sisältää lyhyitä ja anarkistisia tarinoita. Aikuiset ovat hölmöjä, kuten kirjan nimessäkin jo luvataan, ja fiksut lapset saavat pelastaa tilanteen jatkuvasti. Isot ihmiset hankkiutuvat kerta toisensa jälkeen hankaluuksiin – hukkaavat päänsä, noin esimerkiksi – tai yrittävät pakottaa lapset sellaiseen muottiin, johon nämä eivät tahdo. Adalmiinan vanhemmat ovat päättäneet valmentaa häntä prinsessan uralle kolmivuotiaasta saakka, vaikka tyttö vain tahtoisi mennä apinana viidakkoon ilman vaatteita. Sulon vanhemmat taas vievät pojan Täydellisyystehtaaseen korjattavaksi, sillä poika ei suostu olemaan aina reipas ja hyväntuulinen.

Kirahviäiti-nimikertomuksessa Lulu jännittää tanssikoulun esityksessä. Äiti on taas tullut paikalle kirahvina. Itku meinaa tulla, kunnes paljastuu, että Lauri-pojan äiti on puolestaan ilmestynyt yleisöön norsuna. Yhteinen häpeä vaihtuu iloon: erikoisten vanhempien kanssa onkin kätevä leikkiä. Oikein lohduttava tarina kaikille niille, jotka ovat joskus hävenneet vanhempiaan.

IMG_0978

Tarinat ovat viehättävän absurdeja, eikä niillä ole onnellisina elämänsä loppuun asti -loppuja. Usein ne päättyvät ikään kuin vähän kesken, kuin antaakseen lukijalle mahdollisuuden jatkaa tarinaa itse. Kirja on oikein ilahduttava ja hahmot rakastettavia. Olin aiemmin lukenut Salmelan palkitun aikuistenromaanin 27, johon en oikein lämmennyt. Tästä Kirahviäidistä kyllä pidän ja paljon. Luulen, että lapsena tämä olisi kummastuttanut minua vähän, ja kaksikymppisenä taas olisin fanittanut tätä ihan yli kaiken.

IMG_0980

Kuvitus on ihastuttavan epäsuomalaisen näköistä. Se tuo etäisesti mieleen lapsuuteni 70- ja 80-luvuilla, jolloin katsottiin itäeurooppalaisia piirrettyjä. Teos kertoo, että Martina Matlovičová on yksi Slovakin arvostetuimpia kuvittajia. Kollaasi- ja piirrostekniikoita yhdistävää kuvitusta voisi tuijotella pidempäänkin kuin kolmivuotiaan lukutahdilla ehtii.

IMG_0981PS. Kirjanknasibingossa saimme raksittua kohdan ‘punainen’.

kirjankansibingo

Kirahviäiti ja muita hölmöjä aikuisia
Teksti: Alexandra Salmela
Kuvitus: Martina Matlovičová
Kustantaja: Teos, 2013
Mistä: arvostelukappale kustantajalta

Rudolf Koivu -palkittu Otso Aarnisen salaperäinen seikkailu

IMG_1031 Satu Kettusen lastenkirja Otso Aarnisen salaperäinen seikkailu (Tammi, 2014) sai juuri tämän vuoden Rudolf Koivu -kuvituspalkinnon. Tuomaristo tykkäsi ilmavasta kuvituksesta ja siitä, että lastenkirjan päähenkilönä on keski-ikäinen mies. Kuinka ollakaan, ostin kirjan kirpparilta viime viikolla (hintaan 2 €, harmittaakohan myyjää nyt?). Emme olleet edes ehtineet lukea sitä, sillä samalla kirppisreissulla tarttui mukaan niin paljon kirjoja, että laitoin tämän kaappiin odottamaan hetkeä, jolloin tarvitaan lahjaa tai palkintoa. Nyt tämä oli tietenkin ihan pakko ottaa luettavaksi salaa yksin. Pitää varoa, ettei jää kiinni: kun lapset ovat menneet nukkumaan, äiti päästää pedon itsessään irti ja lukee fikkarin valossa lastenkirjoja. IMG_1032 Otso Aarninen on aikaihminen, joka asuu Arkikatu 5 B:ssä, on toimissaan huolellinen ja ajattelee, että joskus vielä on oikea hetki seikkailuihin. Sitä hetkeä ei kuitenkaan meinaa tulla, kunnes eräänä päivänä Otso kuulee rapussa lapsen kertovan aikuiselle, että kannattaisi ruveta kyllä-ihmiseksi, niin voi päästä seikkailuihin. Otso seuraa neuvoa ja lähtee kylille sanomaan kyllä. Siten hän saa hattaran, jonka vaihtaa lintupilliin, joka puolestaan johdattaa lopulta Otson kohti orastavaa ihmissuhdetta. Siinä matkan varrella pääsee vielä sirkukseen ja juhliinkin. IMG_1037 Otso Aarnisen salaperäinen seikkailu on filosofinen ja positiivinen kirja, joka kehottaa tarttumaan elämästä kiinni ja astumaan seikkailuun. Minua ilahduttaa alussa, kuinka iskelmälaulajan tai pesäpalloilijan näköinen Otso istuu harmaassa olohuoneessaan, kokoaa pienoismallia ja antaa tangon värisyttää rintaansa. Pala palalta väri astuu Otso Aarnisen elämään, kun seikkailulle vain antaa mahdollisuuden. Otso vaikuttaa kohtaloonsa omilla valinnoillaan: hän lohduttaa itkevää lasta hattaralla ja saa vaihdossa lintupillin — jota hän lopulta soittelee seikkailusta väsyneenä ja kuulee jonkun vastaavan soittoon. Haltiatar! Ei kun seinänaapuri Sirkku Tiukulainen, joka kutsuu kahville.

Kirja on toteutettu modernin ja freesin oloisella kollaasitekniikalla. Kuvissa on hauskaa kolmiulotteisuutta. Otso-hahmo Kuvituksen lisäksi myös typografialla on iloteltu: välillä tekstiä raikastetaan kaunokirjoituksella, välillä taas kirjaimet saavat kiertyä kerälle tai laskeutua portaina alas. Olisivat saaneet temppuilla vähän lisääkin. IMG_1039 Odotan vähän jännityksellä, etää mitähän mieltä esikoisemme mahtaa tästä olla. Ainakin kirjan alku menee häneltä varmaan yli, ja paikoin kirja on muutenkin suunnattu isommille, jollei jopa aikuisille. Monissa lastenkirjoissa on kuitenkin se pientä lastakin viihdyttävä taso, niin kuin varmaan tässäkin. On sirkusta ja hattaraa ja seikkailuja. Satu Kettusen blogissa oli hauska kuva seuraavan kuvitustyön alusta, käykää kurkkaamassa! Minusta on aina mielenkiintoista nähdä kulissien taakse.

PS. Kirjankansibingossa saimme nyt raksittua kohdan ‘monta henkilöä’.

kirjankansibingo

Otso Aarnisen salaperäinen seikkailu Teksti ja kuvitus: Satu Kettunen Kustantaja: Tammi, 2014 Mistä: kirpparilta

Kirjankansibingohaaste!

Bingoruudukko näyttää tältä

Bingoruudukko näyttää tältä

Jonna Kirjakaapin kummitus -blogista heitti lukuhaasteen. Haasteessa täytetään bingorivejä lukemalla kirja, jonka kansikuva vastaa jotakin bingoruudun kuvausta.

Bingo muodostuu vaakasuorasta, pystysuorasta tai kulmasta kulmaan ulottuvasta rivistä, jossa on viisi lokeroa. Samaa kirjaa ei voi käyttää useampaan kertaan.

Haaste on voimassa pari kuukautta, 15.8. asti.

Sain tämän päivän heppapostauksesta ensimmäisen ruksin bingokorttiini. Jännää! Kohti bingoa! Kommentoin kyllä osallistumisilmoituksessanikin, että lastenkirjoilla osallistuminen on vähän huijausta, sillä ainakin meidän kirjakulutuksella luetaan joka päivä 5-20 kirjaa, joten kansiakin tulee aika tiukkaa tahtia kokoon.