Siiri ja Heppa Huoleton

Processed with Snapseed.

Tiina Nopolan ja Mervi Lindmanin Siiri-kirjat kuuluvat meillä kaikkein eniten luettuihin kuvakirjoihin. Hyppäsimme aikanaan kelkkaan Siiiri ja villi taapero -kirjan ilmestymisen aikoihin, ja olemme sittemmin lainanneet sarjan kaikki osat lukuisia kertoja kirjastosta ja haalineet hyllyihimmekin aika monia sarjan kirjoja (olen kirjoittanut mm. Siiri ja sotkuinen Kerttu -kirjasta ja näytelmästä). Sarjahan on ehtinyt jo pitkälle teini-ikään, sillä sen ensimmäinen osa Siiri ja kolme Ottoa ilmestyi vuonna 2002.

Siispä uusi Siiri, Siiri ja Heppa Huoleton (Tammi, 2016) oli taas ilmestyessään tapaus. Ja vähän jännää – jaksaako näin moniosaiseksi venynyt sarja pitää tason yllä?

Tällä kertaa Siiri innostuu kepparoinnista ja saa kaverinsa pikku-Otonkin innostettua mukaan keppihevosharrastukseen. Lapset tekevät esteitä ja hoitavat keppihevosiaan. Isommat lapset iso-Otto ja keski-Otto vakoilevat toisten leikkiä.

Sitten Siirin itse tekemä keppiheppa katoaa. Missä se on? Ja mikä on pelottava musta olento, joka hyökkää pihaan? Entä kuka on salaperäinen tyttö, jonka lapset tapaavat? Lopulta kaikki kääntyy tietenkin parhain päin.

Processed with Snapseed.

Siiri-tarinoiden maailma on kehittynyt koko ajan. Iso-Otosta ja keski-Otosta on tullut vähän kuin isoja poikia, jotka leikkivät mieluiten kaksistaan, ja Siiri ja pikku-Otto ovat oma kaksikkonsa. Siiri ja Heppa Huolettoman tarina käsittelee siis heppa-aiheen lisäksi myös isoksi kasvamista, kaveruutta ja leikkiin mukaan ottamista. Aihe on esikoiseni kaveripiirissä juuri nyt ajankohtainen: vielä keväällä nelivuotiaina samassa porukassa leikkineet pojat ovatkin nyt viisivuotiaina yhä enemmän omissa oloissaan poikaporukassa ja leikkivät poikien leikkejä. Esikoinen on tietenkin tästä pahoillaan. Kirja auttaa suruun ja antaa hyvän pohjan keskustelulle: minkälainen mieli tulee, jos joku ei ota mukaan leikkiin? Mitä sille voi tehdä?

Siiri ja Heppa Huoleton käsittelee myös omistamista ja toisten tunteiden ottamista huomioon, mistä tykkään kovasti.  Tiina Nopolan kyky kuljettaa tarinaa on ihailtava, ja Siireissä on aina hauskan reipas ote ja sopiva määrä lasta ilahduttavia väärinymmärryksiä, vähän kuten Tiina Nopolan siskonsa Sinikan kanssa kirjoittamissa Risto Räppääjissäkin.

Processed with Snapseed.

Mervi Lindamanin kuvitus on yhtä ihanaa kuin aina aiemminkin. Tykkään tosi paljon hänen luomistaan suurisilmäisistä, kivannäköisistä hahmoista ja kiinnostavasta maailmasta. Sivuilla on aina sopivasti katseltavaa ja kivoja yksityiskohtia. Lähes joka aukeamalla seikkailee myös Siirin koira Hunskeli tai jokin muu pieni eläin, joita tarkkasilmäinen viisivuotiaani tykkää etsiä.

Näissä uusissa Siireissä sivuilla on mahtavan paljon väriä. Olemme lukeneet nyt samaan aikaan Siiri-sarjassa toisena ilmestynyttä, kolmetoista vuotta vanhaa Siiri ja yläkerran Onni -kirjaa, joka on hauskannäköinen sekin, mutta josta näkee hyvin hahmojen ja Mervi Lindamnin piirrosjäljen kehityksen.

Processed with Snapseed.

Kirjan sisäkansissa on ohjeet keppihevosen tekemiseen itse. Jos tuntuu, että apu kädestä pitäen olisi tarpeen, Annantalolla Helsingissä järjestetään maanantaina 10.10. Siiri ja Heppa Huoleton -työpaja, jossa pääsee kokeilemaan kepparien tekemistä ja tapaamaan kirjan tekijöitä. Työpaja on auki klo 9.30-12, ja tekijöitä haastatellaan klo 10.30.

Processed with Snapseed.

Siiri ja Heppa Huoleton
Teksti: Tiina Nopola
Kuvitus: Mervi Lindman
Kustantaja: Tammi, 2016
Mistä: arvostelukappale kustantajalta

Save

Save

Save

Save

Save

Advertisements

Puuhaa ja leikkejä lapsille

IMG_8869

Syksy tulee ja leikit siirtyvät entistä enemmän sisätiloihin. Vaikkei sään nyt voi sanoa kesälläkään suosineen.

Perheessämme on nyt ensimmäistä kertaa koittanut aika, jolloin lapset leikkivät keskenään pitkiä pätkiä. Ilman kinaa tai aikuisen ohjausta. Samaan aikaan tosin leikki-ikäinen tahtoo entistä enemmän seuraa mielikuvitusleikkeihinsä ja tahtoikäinen taas voisi kaivata joskus kannustusta, että leikkisi muutakin kuin auto- ja junaleikkejä.

IMG_8870

Pirjo Suvilehdon Leikki vuoden jokaiselle päivälle (Nemo, 2016) tarjoaa nimensä mukaisesti runsaan määrän ideoita uusiin leikkeihin. Se on suunnattu vanhemmille ja lastenkasvatuksen ammattilaisille. Suvilehto on kokenut sanataide- ja draamakasvattaja, joten lähtökohdat kirjalle ovat erinomaiset.

Kirja opettaa yhtä lailla aikuista kuin lastakin. Aikuiselle lukijalle kerrotaan, miten erilaiset leikit auttavat lapsen kehityksessä. Ihan hyvä meistä jokaisen miettiä näitäkin, muuten! Välillä tuntuu, että leikit ovat vain sitä, että lapset levittävät maksimimäärän leluja niin laajalle kuin pystyvät ja hämmentävät vielä vähän päälle.

Paksussa, parisataasivuisessa kirjassa riittää puuhaa ja ideoita, no, vuoden jokaiselle päivälle. Kirjan leikki-ideat on jaettu syys- ja kevätosioihin, ja leikit on merkitty symbolein, jotka kertovat onko kyseessä vaikkapa teatterileikki, musiikkihetki, liikunta tai askartelu.

Osioiden lopuksi kerrotaan aina, miten osion puuhat kytkeytyvät lapsen arkeen ja minkälaisia taitoja osiossa harjoitetaan. Monet puuhista soveltuvat parhaiten lapsiryhmille esimerkiksi päiväkodissa tai kerhossa.

IMG_8872

Kokeiluun meillä päätyy heti esimerkiksi kirjan idea piirtää kuva lapsen omasta kädestä ja piirtää siihen sitten sorminuket. Simppeliä ja varmasti lapsesta kiehtovaa! Tykkään aina, kun askarteluita voi toteuttaa ilman muita välineitä kuin kynä ja paperi. Sellaiset soveltuvat hyvin myös viihteeksi silloin kun ollaan reissussa, esimerkiksi kulkuvälineissä tai ravintolassa. Kirjasta löytyy myös hauskoja ideoita helppoihin (myös sisätiloissa toteutettaviin) liikuntaleikkeihin, jotka voivat tulla tarpeeseen vaikka huonolla säällä, kun lapset keräävät ylimääräistä virtaa pitkän sisälläolon seurauksena.

Kirjailija on itse kuvittanut kirjan kotoisasti ja helposti lähestyttävällä tavalla. Ehkä ulkopuolinen kuvittaja olisi saattanut tehdä kirjasta hiukan kaupallisemman näköisen?

IMG_8873

Leikki vuoden jokaiselle päivälle
Teksti ja kuvat: Pirjo Suvilehto
Kustantaja: Nemo, 2016
Mistä: arvostelukappale kustantajalta

IMG_8874 (1)

Puuhakortit ovat yksi niistä asioista, jotka pitävät vanhempien mielenterveyden yllä, perherauhan pystyssä ja lapset iloisina. Varsinkin kaltaisessamme perheessä, jossa ruutuaika yritetään pitää mahdollisimman vähissä kaikissa olosuhteissa, myös matkoilla ja ravintoloissa.

Kirjoitin, kröh, eräs tuttavani kirjoitti toisaalla, kuinka puuhakortit ovat yksi parhaita matkalle mukaan pakattavia asioita. Nyt Oppi & Ilolta on tullut uudet kortit, puuhakorttipakka nimeltä Kimurantti.

IMG_9239

Pakan kortit haastavat lasta ajattelemaan ja kehittävät erilaisia ajattelutaitoja. Laske, kuinka monta eri kasvista löydät. Paina mieleen, minkälainen hattu / koira kullakin kuvan henkilöllä on. Tykkään tällaisista tehtävistä, jotka viihteen varjolla myös opettavat lasta ihan salaa. Esikoisemme on aivan heikkona puuhakortteihin, ja kortit vaan lentelevät, kun lapsi käy tehtäviä läpi.

Kimurantti-korteissa on joitakin helpompia tehtäviä, joista veikkaan myös kohta viisivuotiaammekin selviytyvän, sekä myös kimurantimpia laskutoimituksia, jotka varmasti pitävät alaluokkalaisen tai haasteita rakastavan eskarilaisen touhukkaana pitkän aikaa.

IMG_9236

Pyyhittävissä korteissa on muuten kaksi suurta plussaa: paitsi että lapsi voi itse tehdä samoja tehtäviä uudestaan ja uudestaan, samat kortit säästyvät myös nuoremmalle sisarukselle käyttöön. Siinä ne voittavat lähimmät kilpailijansa, tehtäväkirjat.

Meille on kertynyt eri tahoilta aikamoinen pinkka näitä Oppi & Ilon puuhakortteja. Kilpailijaa niille ei oikein Suomessa ole, vaan lähinnä ne vertautuvat puuhakirjoihin. Tykkään korttipinkkaformaatista, mutta kirjoissa löytyy visuaalisesti vähän vaihtelua ja ehkä suurempia kuvataiteellisia helmiä kuin näissä korteissa.

IMG_9237

Kimurantti-kortit ovat vielä sen verran haasteelliset, että ne saavat jäädä hyllyyn odottamaan ensi syksyä, jolloin meillä asuu tuore eskarilainen (glup).

Kimurantti. Innostavia älypähkinöitä.
Oppi & Ilo, 2016
Arvostelukappale kustantajalta

 

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Tule hyvä kakku! Mimmit askartelevat ja kokkaavat

tule-hyva-kakku

Minulla on yliopistotutkinto perinteentutkimuksesta, mikä on tietenkin ollut työllistymisen kannalta kohtalaisen hyödytön koulutusvalinta. Siksi arvostan kaikkia, jotka ovat keksineet keinoja hyödyntää kansanperinnettämme. Mimmit on sisaruspari, joka hyödyntää vanhaa suomalaista kansanperinnettä ja osaa tuotteistaa ideansa tv-ohjelmiksi, levyiksi ja kirjoiksi. Tule hyvä kakku! (Lasten keskus, 2012) on parin vuoden takainen Mimmien askartelu- ja kokkauskirja.

Lapset olivat innokkaita kuvausassareita.

Lapset olivat innokkaita kuvausassareita.

Kolmivuotiaamme on intohimoinen Mimmit-fani. Kevään parhaisiin hetkiin kuului Lapsimessujen Mimmien muskarikonsertti, jossa pääsi kaiken huipuksi halimaan Mimmejä. Siitä puhuttiin viikkoja jälkikäteen. Mimmien telkkarimuskarit ovat äidinkin mieleen monesta syystä. Ensinnäkin jos lapset aikovat katsoa tv:tä, sieltä saisi tulla jotain aktivoivaa ja mielellään hienovaraisesti kasvattavaakin. Toiseksi itäsuomalaisekspatrioottina tykkään kuunnella itäistä puheenpartta ja ilahdun, kun lauluissakin on pohjoiskarjalaisia murrevaikutteita. Kuin kotiinsa tulisi.

Myös pikkuveli, jonka ei oikeastaan tarvitsisi katsoa tv:tä ollenkaan, on siskon siivellä oppinut tuntemaan Mimmit sen verran hyvin, että rupesi ölisemään heti nähdessään kirjan kannen. Ööö, ööö, öö, ee, eli katso, äiti, tuossahan on Pauski ja Hansu!

Söpö kettu seikkailee kirjan inforäiskäleissä.

Söpö kettu seikkailee kirjan inforäiskäleissä.

Tule hyvä kakku!-kirjassa vuorottelevat askartelu-, leikki- ja kokkausohjeet. Kirja on jaettu teemoihin, kuten Seikkaillaan maailmalla tai Talven riemuja. Monet askarteluohjeet ovat vielä liian hankalia kolmivuotiaalle (tai äidille, joka on ihan käsi), mutta näihin varmasti palataan myöhemmin. Kivoimpia omaan silmääni olivat mosaiikkipannunaluset ja hirviönaamarit.

Pannunalusehdokkaita

Pannunalusehdokkaita

Kirjassa on pienelle kokkaajalle sopivia simppeleitä reseptejä, kuten nakkipiiloja ja hedelmävartaita. Ei mitään rakettitiedettä edes lastenreseptigenressä, mutta tutut hahmot tekevät tavallisestakin houkuttelevaa. Itseäni kiehtoivat eniten Intia-osion herkut mangolassi ja kookosletut.

Tehdään, äiti, lettuja!

Tehdään, äiti, lettuja!

Rakastan Meri Mortin Mimmeille luomia eläinhahmoja, jotka vilahtelevat niin telkkarissa kuin kirjoissakin. Valitettavasti vain kirjan yleisilme on vähän litteä ja vaisu. Kaipaisin tietokoneella tehtyyn stailiin lisää rosoa ja särmää. Myös sivujen väritys on vähän liian vessamaisen pastellinen.

Tule hyvä kakku!
Teksti: Pauliina Lerche, Hannamari Luukkanen ja Ani Kellomäki
Kuvitus: Meri Mort
Kustantaja: Lasten keskus, 2012
Mistä: arvostelukappale kustantajalta

Hienot pihaleikkikortit

Tämä ei nyt ole suorastaan kirja, mutta… painotuote nyt kuitenkin. Töitä varten googlaillessa törmäsin Kidd.o-lehden  itse tulostettaviin pihaleikkikortteihin. Ilmaista ja tyylikästä!

Screen Shot 2015-04-28 at 10.21.14

Kidd.ossa on ylipäätään hillittömän hienoja ideoita lapsille. Sormeni rupesivat syyhyämään, kun näin tämän idean puupalikoiden tuunauksesta. Kirppareilla näkee aika usein palikoita myytävän muutamalla eurolla. Itse asiassa, pakko päästä etsimään jo tänään.