Fanitan: Vauvakirja

Olen fanittanut Kaksplussassa ilmestyvää Vauvakirjaa jo pitkään, mutta huomasin vasta nyt uusimmassa numerossa, että sarjikset löytyvät myös netistä osoitteesta
http://aminvauvakirja.blogspot.fi/.

Kuvittaja-animaatio-ohjaaja Ami Lindholmin piirrokset ovat kerta toisensa jälkeen osuvia, oivaltavia ja ihania. Arvostan Lindholmin kykyä kiteyttää lapsiperhearjen tilanteita lyhyeen, huumorintajuiseen muotoon. Kuvat käsittelevät tuttuja hetkiä imetyksestä lätäköiden etsintään.

Jos Vauvakirja ilmestyisi ihan painettuna kirjakirjana, ostaisin sen heti, yhden itselle ja sata kaikille kavereille, oli lapsia tai ei. Sitä odotellessa ostan Kaksplus-lehden kaikki numerot ihan vaan päästäkseni lukemaan uusimman Vauvakirjan.

Ami Lindholm: Väsyneiden kasvattamat / Vauvakirja

Ami Lindholm: Väsyneiden kasvattamat / Vauvakirja

Advertisements

Vallilan sankarit Tero ja Tarmo

IMG_3341

Meillä elettiin viime keväänä kautta, jolloin tyttäremme vitkasteli ruokapöydässä loputtomiin. Kerroin hänelle silloin itse keksimiäni tarinoita, mutta vain sillä ehdolla, että lusikka heiluu koko ajan. Useimmiten taktiikka toimi loistavasti. Lapsi söi vauhdilla, kun sai tarinan palkinnoksi, ja äiti taas sai pitää hermonsa.

Ilahduin suunnattomasti, kun huomasin, että Viveka Salon uutuuskirja Vallilan sankarit Tero ja Tarmo (Mäkelä, 2015) on syntynyt samanlaisissa olosuhteissa. Kirjailija on yksinhuoltajaäiti, jonka tarinat ovat syntyneet nirsoilevien lasten viihdytykseksi ruokapöydässä. Oi miten tuttua!

IMG_3342

Tero ja Tarmo ja niiden äiti asuvat Helsingin Vallilassa. Veljeksille sattuu tarinoissa kaikenlaista kummaa ja jopa yliluonnollista. Mäkelänkatu varastetaan kokonaisuudessaan, avaruusolennot muuttavat Hakaniemen torille, robottitekarit valvovat järjestystä Sörnäisissä…

IMG_3345

Tarinat on kerrottu lämpimästi lapsen näkökulmasta. Äiti juuttuu aina suustaan kiinni, ja silloin lapsen mieli (ja jalatkin) lähtee harhailemaan. Myös monien tarinoiden lähtökohdat ovat tuttuja kaikille lapsiperheille. Ruoka ei maistu, hissiä pitää odottaa ja  lapsi ei malta pitää sormiaan erossa hissin nappuloista. Näkikö kukaan, muuten, kun viime viikon Me naisissa oli mahtava tarrabongaus vantaalaishotellin hissistä? “Lasten ollessa hississä aikuiset eivät saa painaa hissinnappia.” Parasta pitkään aikaan!

IMG_3347

Tarinoista kuulee, että ne on luotu ääneen kerrottaviksi. Niissä on omanlaisensa hiomattomuus, suullisen perinteen rosoisuus. Ehkäpä juuri siitä johtuen hahmot tuntuvat todellislta, ja mahdottomatkin seikkailut mahdollisilta, tai ainakin juuri sellailta, miten lapsen mielikuvitus olisi ne voinut luoda. Luulen, että näitä tarinoita luetaan meillä vielä pitkään.

IMG_3343

Kirja olisi saattanut hyötyä jonkun oikein klassikkokuvittajan kuvituksesta. Näen Teron ja Tarmon seikkailut mielessäni jonkun Ilon Wiklandin kaltaisen kuvittajan kuvina, yksityiskohtia pursuavina seikkailuina.

Kirjailija Viveka Salo on myös Helsingin Kirjamessuilla Vallilan sankareiden kanssa. Messuilla on lapsille omistettu Tarinalaakson teltta, jossa Salo esiintyy 25.10. klo 12. Kannattaa mennä kuuntelemaan! Tänä vuonna Kirjamessuilla oli muutenkin hurjasti hyvää ohjelmaa lapsille, mm. Risto Räppääjä, Heinähatun ja Vilttitossun runotapahtuma ja Puluboi-teatterityöpaja.

Vallilan sankarit Tero ja Tarmo
Teksti ja kuvat: Viveka Salo
Kustantaja: Kustannus-Mäkelä, 2015
Mistä: arvostelukappale kustantajalta

Lastenkirjoja koirista

Kaveriperheeseen tuli koiranpentu. Ihana, lötköinen pikku staffi, joka kömpi ylitsemme ja nuuhki innoissaan lapsia, kun kävimme sitä moikkaamassa.

Koirakuumehan se taas heräsi.

Ikävä kyllä meille ei voi ottaa minkäälaista koiraa. Onneksi koirista voi edes lukea, ja nyt meillä on jatkuvassa luennassa kaksi hyvin erityyppistä koiratarinaa.

IMG_2860

Anneli Kannon ja Noora Katon Virtasen lapset ja pentu (Karisto, 2015) on seitsemäs, tuorein osa Viisi villiä Virtasta -kirjasarjassa. Esikoisemme rakastaa villeistä Virtasista kertovaa sarjaa, ja tämäkin kirja otettiin lämpimästi vastaan.

IMG_2861

Virtasen lapset tahtovat koiranpennun. Ankaran mankumisen jälkeen he saavat naapurista sekarotuisen pennun sillä ehdolla, että lupaavat kouluttaa ja hoitaa sitä hyvin. Kyllä kyllä, lupaavat kaikki paitsi Vilma. Vertiksi ristitty pentu on alkuun aivan ihana, mutta se ei osaa kulkea hihnassa eikä tahdo nukkua yöllä. Se pissaa, myllää, varastelee ja pureskelee. Se jahtaa Varzan-kissaa eikä osaa mitään temppuja. Kukaan ei jaksa viedä sitä ulos.

IMG_2862

Vanhemmat kutsuvat lapset perheneuvotteluun. Koira pitää palauttaa naapuriin kasvattajilleen, kun siitä ei kukaan jaksa pitää huolta. Lapset surevat ja päättävät yhdessä sitoutua koiranhoitoon. Kun lapset sinnikkäästi kasvattavat ja hoitavat Vertti-pentua, se oppii paljon ja kasvaa kivaksi koiraksi.

Kirja sopii hyvin koirasta haaveilevalle lapselle. Se kertoo realistisesti, minkälaista elämä koiranpennun kanssa on. Pitää jaksaa kouluttaa pentua, sillä itsekseen se ei osaa mitään. Pentu vaatii sääntöjä ja jatkuvaa hoitoa, jotta se voisi hyvin. Tarvitaan kärsivällisyyttä ja sisua. Pelkästään rakastamisella se ei pysty kasvamaan.

IMG_2868

Virtasen lapset ja pentu
Teksti: Anneli Kanto
Kuvitus: Noora Katto
Kustantaja: Karisto, 2015
Mistä: arvostelukappale kustantajalta

IMG_2852

Holly Webbin ja Rebecca Harryn Vili eksyksissä (Karisto, 2015) kertoo eksyvän koiranpennun tarinan.

IMG_2853

Vili pääsee pienen omistajansa Eevin kanssa ensimmäiselle yhteiselle kävelylenkille. Puisto on ihaninta, mitä Vili on ikinä kokenut. Pentu juoksee pallon perään ja panta luiskahtaa pois sen kaulasta. Pallojahdissa se  ei kuule ihmisten huutoja, vaan juoksee kauemmas ja päätyy itse suurten koirien jahtaamaksi.

IMG_2854

Vili pelastautuu puun alle ja tapaa Kaneli-kissan, joka lupaa auttaa sen takaisin puistoon. Puisto onkin tyhjä kun kaverukset pääsevät sinne. Kaneli lupaa edelleen auttaa Viliä löytämään kotiin. Ruoanetsintätouhuissa iso kissa uhkaa Kanelia, mutta Vili rohkaistuu ja ajaa kissan pois. Vili on sankari!

IMG_2857

Samassa pentu tuntee kodin tuoksun ja johdattaa ystävänsä omalle talolleen. Kun Kaneli meinaa laahustaa pois, Vili kutsuu kissan takaisin. Eevin luona on tilaa myös Kanelille. Mahat täynnä ystävykset nukahtavat pienen emännän syliin.

IMG_2858

Vili eksyksissä on suloinen kertomus pikkuisesta koiranpennusta. Pennun seikkailussa kohtaamat vaarat ovat lempeitä ja juuri sopivan jänniä. Kaksivuotiaammekin kuuntelee tarinaa innoissaan.

IMG_2859

Vili eksyksissä on tarina rohkeudesta ja ystävyydestä. Urhea pieni pentu uskaltaa uhmata vaaraa kun sen ystävää uhataan, vaikka se on itsekin peloissaan.  Kun pääsemme lasten kanssa kirjan loppuun, molemmat painautuvat kainalooni. Tällaisista kirjoista tulee turvallinen olo.

Vili eksyksissä (alk. Little Puppy Lost)
Teksti: Holly Webb (suom. Taina Wallin)
Kuvitus: Rebecca Harry
Kustantaja: Karisto, 2015
Mistä: arvostelukappale kustantajalta

Toivo ja valas

IMG_2612

Meillä intoillaan nyt yhdestä ihanimmista uusista kirjoista pitkään aikaan. Benji Daviesin loistava Toivo ja Valas (Karisto, 2015) on yhtä paljon lasten kuin äidinkin makuun.

Toivo, isä ja kuusi kissaa asuvat meren rannalla. Isä käy kalastamassa aamuvarhaisesta iltamyöhään. Yhtenä aamuna myrskyn jälkeen Toivo löytää rannalta pikkuisen valaan, joka pitää saada nopeasti veteen. Poika auttaa pikkuvalasta, mutta ei suinkaan viemällä sitä mereen, vaan omaan kotiinsa kylpyammeeseen.

Kun isä tulee illalla kotiin, Toivo yrittää piilotella salaisuuttaan. Lopulta se luonnollisesti paljastuu, mutta isä ei suutu, vaan tuntee myötätuntoa tajutessaan, miten yksinäinen Toivo onkaan. Valas täytyy tietenkin viedä takaisin mereen, vaikka se onkin vaikeaa. Onneksi isä on mukana ja onneksi elää toivo, että valaan voisi vielä nähdä uudestaan.

IMG_2619

Arvostan kirjaa ennen kaikkea siksi, että se onnistuu kertomaan suuren tarinan pienin keinoin. Tekstiä on vähän, varmaan yhteensä liuskallisen verran, ja silti se onnistuu kertomaan suuren, täyteläisen tarinan. Tämä on myös niitä harvinaisia kirjoja, jossa hieno tarina yhdistyy yhtä hyvään kuvitukseen, ja kuvat ja teksti tukevat hyvin toisiaan.

Toivo ja valas pohtii suuria kysymyksiä. Olla yksin vai olla yksinäinen? Toivon isä on kaikki päivät poissa, eikä äitiä ole ollenkaan. Missä äiti on? Sitä ei kerrota, eikä äidistä näy merkkiäkään kodissakaan. Äidin poissaolon tuntee hiljaisena haikeutena. Sympaattinen isä kantaa yksinhuoltajuuden taakkaa, tekee pitkää työpäivää ja yrittää ehtiä hyväksi vanhemmaksi siinä sivussa.

IMG_2623

Vaikka Toivo joutuu luopumaan ystävästään, on valas toiminut moottorina muutokselle, havahduttanut isän tajuamaan lapsen yksinäisyyden. Tähän käännekohtaan saakka Toivo on kuvissa pääasiassa yksin tai katselee isää kaukaa, mutta sen jälkeen isä on kuvissa aina mukana, usein halaamassa tai pitämässä kädestä kiinni. Ystävän menetys ei siis ollut vain pahasta, vaan Toivo sai samalla jotain lisää elämäänsä.

IMG_2622

Isi ja Toivo puuhaavat yhdessä

Kuvat ovat hienoja, täysin omansa näköisiä, mutta tuntuvat kuitenkin etäisen tutuilta. Isä näyttää ehkä hiukan menneiden vuosien itäblokkianimaatioiden hahmolta. Kuvat ovat helposti lähestyttäviä ja kauniita, ja värimaailma on harmoninen. Luonnonläheisten värien vastapainona nähdään kalastajankeltaista ja merellisen punavalkoista. Kuvakerronta on elokuvallista: on laajakuvaa koko rannan laajuudelta, ja sitten tiiviimpiä kuvia päähenkilöistä.

IMG_2624

Toivolla on pallonmuotoinen pää, kaksi pistettä silminä ja kiekura nenänä. Tukka ja korvatkin ovat koko ajan pipon peitossa, suuta ei useimmiten näy. Hän on silti ilmeikäs samalla tavalla kuin Oliver Jeffersin hahmot ovat.

Kirjasta ovat juuri kirjoittaneet myös Kia Luetaanko tämä -blogissa ja Bleue Sininen keskitie -blogissa. Kirja sai myös heiltä loistavat arviot. Tietenkin.

Toivo ja valas (alk. The Storm Whale)
Teksti ja kuvitus: Benji Davies (suom. Sanna Vartiainen)
Kustantaja: Karisto, 2015
Mistä: arvostelukappale kustantajalta