Äkkää ja tökkää ulkona

IMG_9385

Kiva Äkkää ja tökkää -kirjasarja on saanut jatkoa. Fiona Wattin ja Stephen Barkerin Äkkää ja tökkää ulkona (Lasten keskus, 2016) -kirjassa seikkailut ovat siirtyneet nyt ulkotiloihin, kuten nimestäkin saattaa aavistaa. Edellisessä osassahan äkättiin ja tökättiin kotona.

IMG_9367

Kirjasarjassa on yksinkertainen, toimiva idea: lapsen homma on etsiä kuvista yksityiskohtia annettujen tehtävien mukaan. Ja lapsethan rakastavat oivaltamista! Kuulin muuten myös puheterapeutin käyttävän näitä kirjoja apuvälineenä työssään pienten lasten puheenviivästymien kanssa. Siihen nämä ovatkin varmaan omiaan.

IMG_9389Äkkää ja tökkää ulkona -kirjan teemat tuttuja ja mukavia. Ollaan liikenteessä, rannalla ja lumihangessa, kuljetaan kylillä ja ihmetellään eläimiä. Välillä noustaan ilmaan tai käydään ostoksilla. Yksinkertaisia, hauskoja aihepiirejä, jotka viihdyttävät lasta. Aikuistakin, mutta nyt on kyllä sanottava, että tämä kolmas osa oli erittäin tervetullut meille – edellisiä osia on äkätty ja tökitty siihen tahtiin, että äiti alkaa olla niihin uupunut. Jossain kohtaa viime kevättä sarjan edelliset osat olivat kuopuksellemme niin rakkaita, että hän ei suostunut menemään nukkumaan ilman niitä sängyssään.

Olisikohan tämä uusin osa edeltäjiään hiukan vaikempi? Viisi täyttänyt esikoisemmekin haluaa kiihkeästi olla mukana lukemassa kirjaa, ja osa tehtävistä soveltuukin hänelle jopa paremmin kuin kolmivuotiaalle kuopukselle.

En tiedä onko tässä kolmannessa osassa muuten kauheasti eroa muihin sarjan osiin, mutta ainakin kirja jaksaa viihdyttää, eikä sarjan taso ole laskenut.

IMG_9388

Mukavan näköinen, selkeä ja suloisen naiivi kuvitus on viehättävällä tavalla omansalainen. Omaa silmääni miellyttävät eniten kirjan söpöt eläinhahmot.

Äkkää ja tökkää ulkona
Teksti: Fiona Watt
Kuvat: Stephen Barker
Kustantaja: Lasten Keskus, 2016
Mistä: arvostelukappale kustantajalta

Save

Advertisements

Mokomaki! Mikä tunne?

IMG_3787

Uunituore Mokomaki – mikä tunne (Myllylahti, 2015) on neljäs Mokomaki-kirja. Se tutustuttaa taaperon tunteisiin reippaalla ja hauskalla tavalla. Mikä tunne saa tiikerin hytkymään, entä tarttuiko se tunne jo sinuun? Tai mikä saa pikku apinan punastumaan, ja oletko sinä kokenut sen?

IMG_3791

Kirja käy läpi perustunteita: ilo ja suru, pelko ja inho, viha, rakkaus ja nolostus käydään läpi. Tunteiden tunnistamisen lisäksi kirja kyselee lapselta itseltään kysymyksiä. Mitä sinä pelkäät, mikä voisi suututtaa seepran, auttaako pusu vihaan? Mistä sinä nolostut, entä oletko kokenut tätä tunnetta?

Mokomaki – mikä tunne? ilahduttaa minua suuresti. Kirjassa on hauskannäköiset, selkeät kuvat, joissa on raikkaita värejä ja kivannäköisiä hahmoja yhdistettynä hyödylliseen sisältöön, joka laittaa lapsen aivot töihin. Sivuilla on tekstiä vain vähän, mutta kirjasta riittää seuraa pitkäksi aikaa. Varsinaisten tunteidentunnistustehtävien lisäksi sivuilla on lisätehtäviä. Löydätkö linnulta hukassa olevat kymmenen poikasta? Anna pusu sille jota rakastat! Meillä on juuri nyt luettu lasten kanssa paljon muitakin aktivoivia kirjoja, ja hyvät tehtävät kyllä saavat lapset kerta toisensa jälkeen riemastumaan ja vähän kilpailemaan toistensa kanssa.

IMG_3790

Taaperomme lisäksi myös leikki-ikäisemme tykkää tästä kirjasta. Nelivuotiaallakin on tunteiden harjoittelu vielä kesken, vaikka kolmivuotiaaseen itseensä verrattuna hän alkaa olla jo suoranainen mestari. Tämä kirja on hyvä apuväline silloin, kun lapsi opettelee omien tunteidensa tunnistamista ja sanoittamista. Tykkään aina, kun opettavaisuus osataan kääriä riittävän hyvin viihdyttävään ja tietenkin myös kauniiseen pakettiin.

Mokomaki-sarja on valloittanut maailmaa Yhdysvaltoja ja Kiinaa myöten. Samat hahmot seikkailevat myös seinätarroissa, postikorteissa ja julisteissa. Sarjan Facebook-sivulla voi seurata kirjojen kansainvälisiä kuulumisia. Mokomaki – mikä tunne sopii mahtavasti myös joululahjakirjaksi 1-5-vuotiaille lapsille.

Mo-ko-ma-ki! Mi-kä tun-ne?
Teksti ja kuvitus: Satu Kontinen
Kustantaja: Myllylahti, 2015
Mistä: arvostelukappale kustantajalta

Lastenkirjoja väreistä

Ah, runsaudenpulaa! Varasin kirjastosta ison nipun kaikkea kivaa, ja aika monet kirjat saapuivatkin sitten yhtä aikaa. Meillä riittää nyt ihanaa luettavaa pitkäksi aikaa.

IMG_2830

Sattumalta parikin varaamistani kirjoista käsittelee väriä. Drew Daywaltin ja Oliver Jeffersin The Day the Crayons Quit (Harper Collins, 2013) ja Hervé Tullet’n Färger (jota ei ollut suomeksi tarjolla) lähestyvät kumpikin aihetta omalla tavallaan, kumpikin tekijöilleen tyypillisellä tavalla.

The Day the Crayons Quit on ollut minulla Amazonin ostoskorissa jo monta kertaa, mutta jostain ihmeellisestä syystä olen aina poistanut sen korista. Ehkä kun sitä ei ole ollut (tietenkään) saatavilla kovin edullisesti. Postikulut tekevät helposti ostoksista niin kalliita, että metsästän lähinnä käytettyjä 0,01 £ -hintaisia kirjoja.

Mutta nyt tämä ihanuus on meillä käsissä.

IMG_2831

Eräänä päivänä Duncan etsii värikyniään, mutta löytääkin itselleen osoitetun kirjenipun. Hänen kynänsä ovat kirjoittaneet hänelle kirjeitä. Punainen tahtoo sanoa, että Duncan laittaa hänet useammin töihin kuin muut kynät. Punainen joutuu hommiin jopa juhlapyhien aikaan joulupukkien ja sydänten parissa. Violetti tahtoo pysyä viivojen sisällä, musta haluaa piirtää muutakin kuin ääriviivoja, beige ja valkoinen toivovat enemmän hommia. Vihreä on tyytyväinen töihinsä, mutta harmaa joutuu mielestään värittämään ihan liian isoja eläimiä.

IMG_2832

Keltaisella ja oranssilla on riita menossa. Niiden kummankin mielestä ne ovat itse parhaita värejä aurinkoa varten ja antavat todistusaineistoakin asiasta. Sininen on mennyt liian lyhyeksi ja pinkki ei tahtoisi olla hylätty liian tyttömäisenä, vaan värittäisi mielellään monstereita ja dinosauruksia. Persikanvärinen taas on joutunut eroon kääreestään eikä tahdo tulla laatikosta ulos nakuilemaan.

IMG_2834

Duncan tahtoo tehdä kynät tyytyväisiksi, joten hän piirtää värikkään kuvan, jossa kaikki kynät pääsevät hommiin. Opettaja palkitsee sen tarralla ja kultatähdellä.

IMG_2835

The Day the Crayons Quit on nokkela ja hauska kirja, mutta se jää meillä hiukan kertakäyttöiseksi. Kun kirjan idea on selvinnyt, lapset eivät enää oikein tahdo lukea kirjaa uudestaan. Tämä voi tietenkin johtua myös puisevasta simultaanitulkkauksestani, tai sitten siitä, että meillä on tosiaan hurja kasa uusia kirjoja odottamassa. (Kirjastoläjän lisäksi odottaa myös Siivouspäivän kirjastopoistomyynnistä ja myyntipöydistä tekemäni löydöt, yhteensä yli 20 kirjaa…)

IMG_2836

Minusta tämä kyllä on hieno kirja. Kirjan kuvitus on tehty, tietty, väriliiduilla. Oliver Jeffersin kuvat ovat oivaltavia ja sopivan lapsenomaisia. Kirja antaa ajattelemisen aihetta esimerkiksi “tyttöjen” ja “poikien” väreistä ja luovuudesta.

Olen aiemmin kirjoittanut Oliver Jeffersin hienoista kirjoista Löytöpingviini ja Lentävä pingviini täällä.

IMG_2829

Hervé Tullet’n Färger-kirjan lainasin meille ennen kaikkea suuresta rakkaudesta hänen aiempaa kirjaansa Villit pallot kohtaan, josta olen kirjoittanut täällä. Tullet’n tuotantoa myös osui minulla silmään Kiasman kaupassa, mutta siellä myynnissä olleet kirjat oli suunnattu  pienemmille lapsille kuin meidän huligaanit, joten saivat jäädä siellä hyllyyn. Kipinä kuitenkin jäi, ja varasin siis tämän värikirjan.

IMG_2694

Färger (tuntuu hassulta puhua tästä tällä ruotsinkielisellä nimellä, kun se ei ole sen alkuperäiskieli, mutta minkäs teet) on samalla tavalla iloisen interaktiivinen kuten Villit pallotkin.

IMG_2685

Kirja alkaa harmaasta pallurasta, jota kehotetaan koskettamaan.

IMG_2687

Sivulle tulee lisää väriä – kuin lapsen kosketuksen ansiosta. Lopulta lapsi saa omilla toimillaan aikaan taikakäden, jolla voi käydä sekoittelemaan värejä.

IMG_2692

Seuraa klassista värioppia. Sinisestä ja keltaisesta saa vihreää, punaisesta ja sinisestä violettia, ja niin eteenpäin. Lapsemme sekoittelevat värejä innoissaan ja antavat väliaplodeja itselleen. Loppusivuilla voi painaa kaksi sivua vastakkain ja nähdä seuraavalla aukeamalla, minkälaista jälkeä tuli.

Kirja on yksinkertaisuudessaan nerokas. Se ei ehkä perustu yhtä luovaan tai omaperäiseen ideaan kuin Villit pallot, mutta antaa lapselle yhtäläisen mahdollisuuden päästä kokeilemaan, miten hänen tekonsa voivat vaikuttaa kirjaan. Se myös opettaa lapsille värioppia siinä sivussa. Tässä kirjassa on myös se hyvä puoli, että voi itsekin ottaa värit esiin ja kokeilla väritemppuja esimerkin mukaan.

IMG_2703

Hyllystämme löytyy näiden lisäksi mm. Babarin värikirja ja Bing, nyt maalataan -kirjat, joiden kanssa tutustuimme väreihin tyttären ollessa taaperoikäinen. Ne pitäisikin nostaa taas esiin kuopuksen värikokeiluja varten.

The Day the Crayons Quit
Teksti: Drew Daywalt
Kuvitus: Oliver Jeffers
Kustantaja: Harper Collins, 2013
Mistä: kirjastosta

Färger (alk. Couleurs)
Teksti ja kuvitus: Hervé Tullet
Kustantaja: Alfabeta, 2014
Mistä: kirjastosta

Villit pallot

IMG_0765

Kun odotin kuopustamme, jumitin kerran EMMA-museon kirjakaupassa hienojen lasten taidekirjojen ääressä. Koska kaupan oli liian monta hienoa kirjaa, en jostain syystä ostanutkaan yhtään niistä. Silkkaa typeryyttä. Minua jäi varsinkin kaivelemaan se, että jätin hyllyyn Hervé Tulletin Villit pallot (Tammi, 2010).

Voi autuutta, kun samainen kirja löytyi kirjaston poistokirjavankkurista (hintaan 0,50 €!). Oikein kaappasin sen itselleni. Ei haittaa, vaikka sivut ovat vähän ryttyiset ja sidos vähän irti – kirja olisi ollut samannäköinen muutamassa sekunnissa meille muuttamisen jälkeen, vaikka sen olisi ostanut ihan minttikuntoisenakin.

IMG_0727IMG_0730

Villien pallojen ideana on, että lapsi saa “vaikuttaa” kirjan kulkuun. Ensin on vain yksi keltainen pallo. Kun lapsi koskettaa sitä, seuraavalla sivulla onkin jo kaksi palloa, ja niin edelleen. Kirjan edetessä palloja saa hangata ja puhaltaa ja kirjaa keikutella. Pallot lisääntyvät ja kasvavat suuremmiksi, välillä taustaväri vaihtuu ja välillä pallot lähes katoavat. Lopulta päästään samaan mistä lähdettiin – yhteen keltaiseen palloon.

IMG_0733

Olin ajatellut, että kirja on ihan leikki-ikäisten heiniä, mutta taapero on ihan yhtä innoissaan kirjasta. Hän paukuttelee palloja nyrkillään ja ketkuttaa kirjaa puolelta toiselle nauraa räkättäen. Useimmiten yksi lukukerta ei riitä, vaan kirja pitää aloittaa heti uudestaan alusta. Luulisin, että tämän parissa viihtyy myös vähän isompikin lapsi, ei nyt ehkä samalla tavalla jumittaen kuin nämä pienemmät tattiaiset, mutta ainakin kerran tai pari lukien.

IMG_0736IMG_0737IMG_0732

Villit pallot -kirjaa voi suositella kaikille, mutta varsinkin sellaisille lapsille, jotka ovat enemmän kiinnostuneita pelaamisesta kuin kirjallisuudesta. Tämä kirja on pelin lailla interaktiivinen, ja iLaite-natiivit lapset tykkäävät, kun pääsevät naputtamaan ja pyyhkäisemään kirjaa kuten puhelimen tai tabletin näyttöä. Tämä kirja on kuulemma myynyt ympäri maailman yli 150 000 kappaletta 20 eri kielellä. Ei ihme, sillä kirjan idea on yksinkertainen ja nerokas. Meillä tämä oli jossain vaiheessa niin suuri lemppari, että se pakattiin aina mukaan minne tahansa lähdimmekään.

IMG_0738

P.s. Ideakateus! Hupsutteluja-blogin Katariina oli keksinyt herättää kirjan henkiin ja tehnyt muovailuvahasta palloja kirjan tyyliin. Ah, mikä idea!

Villit pallot
Teksti ja kuvat: Hervé Tullet (suom. Mirkka Hynninen)
Kustantaja: Tammi, 2010
Mistä: kirjaston poistomyynnistä