Päivä eläinten rautateillä

Harvaa kirjasarjaa on meillä luettu yhtä ahkerasti kuin Sharon Renttan Päivä eläinten… -kirjoja. Matkakuumeiset lapsemme ovat viime aikoina halunneet lukea yhä uudestaan ja uudestaan sarjaan kuuluvaa Päivä eläinten lentoasemalla -kirjaa, ja minun on myönnettävä, että huokaisin helpotuksesta, kun sarjasta ilmestyi uusi osa, Päivä eläinten rautateillä (Mäkelä 2017). Nyt pääsisin välillä lukemaan jotain toistakin tarinaa!

Kirjassa Leevi-poika ja hänen pappansa rakastavat junia. Pappa on jopa ollut veturinkuljettaja, ja sellaiseksi haluaa myös Leevi.

Leevi ja pappa myös matkustavat junilla. Matkalla voi sattua kaikenlaista: junat voivat olla myöhässä, ja toiset matkustajat eivät aina käyttäydy huomaavaisesti. Eräänä päivänä, kun Leevi ja pappa ovat matkalla merenrannalle, juna ei lähdekään liikkeelle, sillä se tarvitsisi uuden kuljettajan. Nyt koittaa papan ja Leevin tähtihetki – juuri he pääsevät ohjaamaan junaa! Lopussa odottaa mieluinen palkinto, uimaranta ja jäätelö.

Lapsemme tykkäävät kirjasta kovasti. Kaikenlaisia menopelejä rakastava kolmivuotiaamme intoilee kirjan junista, ja matkakuumeista viisivuotiastamme kirja auttaa kaukokaipuussa.

Tämä kirja, kuten muutkin Renttan kirjat, yhdistelee mukavasti tietoa ja kerronnallisuutta. Lapset oppivat uutta esimerkiksi eri junatyypeistä ja hyvistä käytöstavoista junassa. Meillä on kirjan alku- ja keskikohdissa ensimmäisillä lukukerroilla pientä hämmennystä kirjan tarinankuljetuksen kanssa. Emme meinaa saada selvää, kertooko tarina yhdestä vai monesta matkasta, ja minkä junan kyytiin päähenkilöt oikein kiipeävätkään.

Kuvituksessa on edellisten osien tapaan runsaasti kivoja yksityiskohtia. Lasten riemuksi tarinassa seikkailee statisteina myös edellisistä kirjoista tuttuja hahmoja, joita lapset rakastavat bongailla sivuilta. Yllä olevassa kuvassa esimerkiksi on tuttuja hahmoja tungokseen asti.

Päivä eläinten rautateillä on hyvä kirja lapsia kiehtovasta aihepiiristä, ja luemme sen varmasti aivan puhki tulevina viikkoina, kuukausina ja vuosina. Silti minusta tuntuu, että kirjasta pikkuisen puuttuu monissa aiemmissa osissa ollutta särmää. Vitsit eivät ole ihan yhtä hauskoja, eikä aiheen käsittely ihan yhtä kiehtovaa kuin useissa aiemmissa kirjoissa.

Kirjasta myös puuttuu monissa sarjan muissa kirjoissa ilahduttanut vakielementti, lista tarpeellisista tarvikkeista (esim. minkälaisia keksejä rakennusmiehet tykkäävät syödä tai minkälaisia välineitä lääkärit tarvitsevat työssään). Se on suuri harmi, sillä se on ollut yksi kaikkein tärkeimmistä kohdista muissa kirjoissa!

Päivä eläinten rautateillä
Teksti ja kuvitus: Sharon Rentta (suom. Terhi Leskinen)
Kustantaja: Kustannus-Mäkelä, 2017
Mistä: arvostelukappale kustantajalta

Advertisements

Tämä vai tuo: Matkakuumetta

IMG_4927

Vuoden ensimmäisiin lastenkirjauutuuksiin kuuluu Eppu Nuotion ja Aino Louhen Tämä vai tuo? Matkakuumetta (Bazar, 2016), joka jatkaa tekijäparin viime vuonna alkanutta Tämä vai tuo -sarjaa.

IMG_4944

Fiinulla ja äidillä alkaa kohta loma, mutta he eivät ole saaneet päätettyä, mihin mennä. Mennäkö lähelle vai kauas, rannalle vai hiihtämään? Onneksi valitseminen on mukavaa, ja matkasta haaveillessa voi antaa mielikuvituksen laukata. Lopulta sopiva kohdekin löytyy.

IMG_4945

Kirja kertoo äidin ja tyttären läheisestä suhteesta. Isää tai muuta aikuista kumppania ei ilmeisesti ole. Kuvissa näkyy myös vauva, jota teksti ei kommentoi lainkaan. Kyse on nyt vain Fiinusta ja äidistä. Yhdessäolo on kiireetöntä: aika kuluu haaveillessa ja jumpatessa (Fiinulta lähteekin, muuten, pari hyvää jooga-asentoa). Äiti on lapselleen omistautuva ja leikkisä. Hän heittäytyy mukaan lapsen mielikuvitusmaailmaan ja antaa kuvittelulle lisää aineksia.

Kirjaa ensimmäistä kertaa lukiessani pohdiskelin, mahtavatko Fiinu ja äiti olleenkaan lähteäkään oikealle matkalle, vai onko luvassa pelkästään mielikuvitusmatkoja kotisohvalta käsin. Useinhan odottaminen on matkassa jopa parasta, kaikki se matkasta haaveilu ja matkakuumeilu, isoille ja pienille yhtä lailla.

IMG_4943

Sarjan edellistä kirjaa lukiessani hiukan uuvahdin loputtoman tuntuisiin valintoihin. Tässä kirjassa tämä vai tuo -valintoja ei ole yhtä paljon ja valitseminen tuntuu luontevammalta pohdiskelulta. Kirjan rytmi on rauhallinen, lapsen tahtiin antautuva.

IMG_4946

Kirjan kuvitus on raikas ja moderni. Valkoista on paljon, mutta kuvista löytyy kirkkaita värejä ja kuviollisia pintoja. Kollaasitekniikka tuntuu freesiltä. Kuvitus täydentää hienosti tekstin arki- ja fantasiamaailmojen kohtaamista. Lapsiperheen arki näkyy kuvissa kivasti: sohvalle on kyllä aseteltu Totoro- ja Hello Kitty -nuket siististi vierekkäin, mutta multapussi on jäänyt lattialle huonekasvin mullanvaihdon yhteydessä, ja toisessa kuvassa vessapaperirulla pyörii lattialla. Kuin keneltä tahansa meiltä kotoa.

Tämä vai tuo? Matkakuumetta on hiljainen, lämmin kirja, jonka lukeminen tarjoaa rauhallisen hetken lapsen kanssa, mutta myös kutkuttaa lapsen mielikuvitusta. Kirjan pienikokoinen formaatti saa ensin ajattelemaan, että kirja on suunnattu pienille lapsille, mutta nelivuotiaamme on juuri oikeanikäinen tätä kirjaa kuuntelemaan.

Kirjan kuvittaja Aino Louhi oli juuri äitinsä Kristiina Louhen kanssa Hesarin isossa koko aukeaman jutussa. Kivassa jutussa pohditaan paitsi äidin ja tyttären töitä, yleisesti myös lastenkirjan syntyprosessia ja lastenkirjailijan inspiraationlähteitä. Kannattaa tutustua!

Tämä vai tuo? Matkakuumetta
Teksti: Eppu Nuotio
Kuvitus: Aino Louhi
Kustantaja: Bazar, 2016
Mistä: arvostelukappale kustantajalta

Elsa ja Lauri matkustavat

IMG_0222

Meidän lapsilla (ja minulla…) on taas kerran matkakuume, mutta mistään matkasta ei kyllä ole tietoakaan. On vain tätä märkää harmautta! Onneksi lähtemisen ikävää voi helpottaa kirjalla! Olemme nyt lueskelleet Elsa ja Lauri matkustavat -kirjaa (Oppi & ilo, 2015) pahimpaan hätään.

Elsalle ei tule uni.

Elsalle ei tule uni.

Sisarukset Elsa ja Lauri pääsevät matkalle Espanjaan tädin luo ja matkustavat ensimmäistä kertaa lentokoneella. Lapset odottavat lähtöä niin kovasti, ettei unikaan tule. Tämä on meillä niin tuttua!

Kentällä riittää kaikkea jännää seurattavaa: on lähtöselvitysautomaattia ja turvatarkastusta, ja ihmisetkin puhuvat eri kieliä. Koneeseen päästyään lapset ihmettelevät odottelua, kovaa lähtökiitovauhtia ja erilaisia ääniä. Matka sujuu hyvin ja perille päästään ilman välikohtauksia ja iloisin mielin. Kirjan lopussa on vielä erillinen tietopitoisempi osuus, joka sisältää mm. pakkauslistan, kartan ja puuhaa matkan ajaksi.

IMG_0224

Elsa ja Lauri matkustavat on kertova tietokirja. Selkeytensä ja informatiivisuutensa ansiosta se sopii varmasti kaikille matkaa odottaville lapsille ja ennen kaikkea jännittäjille. Kirja kattaa yksityiskohtaisesti kaiken, mitä lentokentällä ja koneessa voi tapahtua, kuulua ja näkyä. Itse en olisi osannut puoliakaan edes ajatella etukäteen. Meidän lapsemme ovat erittäin innokkaita ja rohkeita, ja he yleensä suhtautuvat uusiin asioihin uteliaasti ja pelottomasti. Heitä ei siis suoranaisesti tarvitse valmentaa uusiin tilanteisiin, mutta kyllä meilläkin kiemurrellaan ja valvotaan ennen matkoja, ja pakkaaminenkin on pakko aloittaa aina useita päiviä ennen lähtöä. Elsa ja Lauri matkustavat osaa hyvin asettua matkaa odottavan lapsen asemaan.

IMG_0227

Yhdessä kohtaa kirja on kyllä minun silmissäni puhdasta fiktiota. Elsa ja Lauri ovat nimittäin sellaisia hyvinkäyttäytyviä lapsia, jotka istuvat koneessa rauhallisesti paikallaan ja ajan käydessä pitkäksi rupeavat siivosti pelaamaan opettavaista peliä tabletilla.

He eivät esimerkiksi järjestä kilpailua kovimmasta lauluäänestä tai vahvimmasta potkusta edessäolevaan penkkiin. (Eivät tietenkään meidänkään marakatit, kunhan nyt tuli, öh, satunnaisena esimerkkinä mieleen.) Kukaan ei oksenna, kenelläkään ei ole tukassa, vaatteissa tai kaverin naamassa purkkaa/lentokoneruokaa/puoliksi imettyjä pastilleja. Ei loputtomia paikanvaihtoja, kun kummatkin haluavat ikkunapaikalle/äidin syliin/isin syliin/yksin rauhoittumaan. Mutta ehkä kirjan parissa voi tapahtua positiivista mallioppimista?

Kas, naisia kuskeina!

Kas, naisia kuskeina!

Ja vielä lentokoneessakin!

Ja vielä lentokoneessakin! Hyvä hyvä!

Nadja Sarellin värikäs ja kivannäköinen kuvitus sopii hyvin tietopitoiseen kirjaan. Lasten on helppo samastua sympaattisen näköisiin, vähän pallopäisiin hahmoihin.

Lentämisestä ja matkustamisesta kiinnostuneille lapsille suosittelen myös toista tämän vuoden uutuutta, Päivä eläinten lentokentällä -kirjaa, jossa seurataan humoristisesti koalaperheen matkaa Koala Lumpuriin.

Elsa ja Lauri matkustavat on kirjasarjan kolmas osa. Aiemmin Elsa on harjoitellut tärkeitä taitoja kirjoissa Elsa luistelee ja Elsa uimahallissa, jotka meidän pitääkin hommata käsiimme seuraavaksi.

Elsa ja Lauri matkustavat
Teksti: Kerttu Ruuska
Kuvitus: Nadja Sarell
Kustantaja: Oppi & ilo, 2015
Mistä: arvostelukappale kustantajalta

Helsinki-kirjoja lapsille

IMG_1252

Kesä lähestyy! Meidän perhe ei tänä kesänä taida päästä matkailemaan sen kauemmas kuin lähijunalla Helsinkiin, mutta otetaan siitäkin ilo irti. Esikoinen on aivan innoissaan Linnanmäestä ja Korkeasaaresta. Lomaa odotellessa olemme lukeneet Helsinki-aiheisia lastenkirjoja.

Helsingin designpääkaupunkivuoden kunniaksi julkaistu Hurraa Helsinki! (Tammi, 2012) esittelee muotoilua lapsille. Kirjassa vietetään päivä Helsingissä ja siinä sivussa tutustutaan designiin leipätekstin ja infoboksien avulla. Kirja löytyi tietokirjahyllystä, ja tietokirjana sitä kannattaakin lukea. Itse tarina on aika suppea. Päähenkilöperheen lehmäkannu rikkoutuu, ja perhe lähtee kaupungille ostamaan uutta kannua.

Kuva-arvoitus aikuiselle: etsi kaikki tunnetut designesineet.

Kuva-arvoitus aikuiselle: etsi kaikki tunnetut designesineet.

Designia on esillä paljon. Jo ensimmäiselle aukeamalle perheen kotiin on saatu laitettua mm. Lokki-valaisin, Vallilan (?) ja Marimekon (?) verhot, Jukka-hakka, Artekin syöttötuoli ja ehkä Tapiovaaran Pirkka-tuolit. Tämä on monien muiden aukeamien lailla vähän piilokuva, puuhaa kirjaa lukevalle aikuiselle.

IMG_1254

Muutoinkin esillä on yhtä lailla arkisempaa kuin näyttävämpääkin designia. Kirjassa puhutaan niin Abloy-lukoista, ratikoista kuin villasukistakin, siinä aaltojen, wirkkaloiden ja isoloiden välissä. Kirja muistuttaa, että myös vaikkapa liikennettä pitää suunnitella joukkoliikenteen reiteistä ratikan ulkonäköön.

Kirjassa katsastetaan Helsingin nähtävyyksiäkin. On Kasvitieteellistä puutarhaa, Rautatieasemaa ja Espan puistoa. Lasta innostetaan katsomaan kaupungilla niin ylös etsien Bubi-huuhkajaa kuin alas kaivonkansien kuoseja katsellen. Lapsi ilahtuu, kun näkee tuttuja paikkoja kuvissa.

Kirja on kompakti paketti Helsingistä ja muotoilusta monenikäisille lapsille. Leikki-ikäinenkin jaksaa hyvin katsella tuttuja maisemia, mutta infoboksien sisältö uppoaa varmasti paremmin vähän vanhempaan lapseen, eskarilaiseen tai koululaiseenkin.

Lämpenen Salla Savolaisen kuvitustyyliin kirja kirjalta enemmän. Meillä on nyt luettu itse asiassa aika paljon Savolaisen tuotantoa, sillä esikoinen tykkää vesta-linneoista, Tikkumäen tallista ja Heinähatusta ja Vilttitossusta. Salla Savolaisella on kyky luoda tunnistettavan näköistä arkea, jossa on paljon yksityiskohtia.

IMG_1256

Samoista kuvista kuin Hurraa Helsinki! on koottu myös katselukirja MiniHelsinki, jota olen aina toisinaan yrittänyt ujosti tarjota kuopukselle luettavaksi kirjastossa. Pallero ei ole ainakaan toistaiseksi innostunut, vaikka omasta mielestäni kirja on hauskan näköinen.

Yksi tyttären lempparikuvista esittää tuttua kirpparimiljöötä.

Yksi tyttären lempparikuvista esittää tuttua kirpparimiljöötä.

Hurraa Helsinki! Ikioma kaupunki
Teksti: Karo Hämäläinen
Kuvitus: Salla Savolainen
Kustantaja: Tammi, 2012
Mistä: Kirjastosta

IMG_1258

Tatu ja Patu Helsingissä (Otava, 2008) vie seikkailulle halki Helsingin tatujapatumaiseen tyyliin. Tatu ja Patu tulevat pääkaupunkiin moikkaamaan serkkuaan Joria. Serkulla onkin kiire, ja pojat päätyvät porhaltamaan Helsingin päänähtävyyksien läpi hurjaa vauhtia. “Kylläpä näillä helsinkiläisillä on kiire”, Patu ihmettelee. Jorilla vielä salkkukin tupruttaa höyryä. Mitä ihmettä? Tie vie Kansallismuseoon, Olympiastadionille, Lintsille ja Kauppatorin kautta Korkeasaareen. Välillä saadaan matkustaa ratikalla ja metrolla. Joria ei vain löydy. Tatu ja Patu keksivät tehdä muovailuvahasta Jori-patsaita, joita he sirottelevat näkyville paikoille Helsingin nähtävyyksiin. Jori löytää pojat Eduskuntatalon pihalta. Selviää, että höyryävässä salkussa on jäätelöä. Jori on koko päivän yrittänyt hoitaa itselleen lupia jätskikioskiin.

Tämä on mielestäni yksi onnistuneimmista Tatun ja Patun seikkailuista. Juoni kulkee vauhdikkaasti ja mukana on sopivasti käänteitä. Kuvissa ei ole ihan niin hillittömästi huvittavia yksityiskohtia kuin esimerkiksi suursuosikissamme Tatu ja Patu päiväkodissa, mutta kyllä näissä kuvissa katsottavaa riittää. Kuvien pienistä vitseistä feivarimme on Korkeasaaren kameliaitausta siivoavan miehen imurin brändi “Caccavece”.

Kuten Hurraa Helsinki -kirjankin parissa, tässäkin kirjassa isosisko rakastaa bongata tuttuja paikkoja kuvista. Hän tykkää myös pohtia Jorin savuavan salkun arvoitusta ja kuvitella itsensä Linnanmäen laitteisiin.

Olen kirjoittanut kirjasta aiemmin lyhyesti täällä, listatessani meidän perheen suosikkitatupatuja.

IMG_1263

 

Tatu ja Patu Helsingissä
Teksti ja kuvitus: Aino Havukainen ja Sami Toivonen
Kustantaja: Otava, 2008 (kymmenes painos)
Mistä: kirpputorilta

Lastenkirjoja lomasta

IMG_0768

Kamala matkakuume! Olisi mahtava päästä matkalle mihin tahansa. Onneksi meillä alkoi juuri kirpparipöytä, jonka tuotoilla päästään varmaan edes Tukholman-risteilylle. Sitä odotellessa voi lievittää matkustusikävää lukemalla lasten kanssa lomasta.

IMG_0769

Katerina Janouchin ja Mervi Lindmanin luoma ihana Ingrid pääsee reissaamaan kirjassa Ingrid ska resa (Bonnier Carlsen, 2011). Ensin pakataan laukut ja odotetaan innoissaan matkaa. Odottavan aika on pitkä. Lopulta päästään matkaan lentokoneella. Perillä asutaan hotellissa, mennään rannalle ja käydään retkillä. Sitten on jo aika lähteä lähteä kotiin, nallellakin on jo koti-ikävä Hei hei, suuri maailma!

IMG_0772

Matkalla saa pomppia sängyllä.

IMG_0770

Ingrideissä on parasta Mervi Lindmanin luoman suloisen, suurisilmäisen hahmon lisäksi asioiden käsittely lapsen näkökulmasta. Niin kuin vaikka että lentomatkalla laitetaan turvavyö ja pitää istua paikoillaan, tai että “hotelli”-nimisessä talossa odottaa uusi sänky, jossa voi pomppia. Kirja toimii varmasti hyvänä apuvälineenä lapsen valmistelemisessa matkaan.

IMG_0773

Sanna Pelliccionin Onni-pojan mahtava matka (Minerva Kustannus, 2008) vie sankarinsa Onnin vanhempiensa kanssa matkalle sukulaisiin. Taas pakataan – myös Onni itse saa pakata – ja matkataan autolla, lentokoneella ja junalla. Matkalla saa syödä jätskiä ja leikkiä rannalla.

Onni-poika-kirjoissa on simppelisti yksi asia yhdellä sivulla. Pienen lapsen on helppo seurata lukemista, kun ei tarvitse yhden kuvan äärellä aina odottaa pitkän tekstinpätkän lukemista. Kuopuksemme tykkää pallopäisestä Onni-pojasta. Taitaa olla hepuissa samaa näköä. Perheemme yksivuotiaista koostuvan raadin mielestä hyvää on myös  se, että kirjassa on lentokoneita ja hiekkaan piilotettu Onnin isi. Voi miten hauskaa, näetkö äiti!

IMG_0776

IMG_0779

Lucy Cousinsin Maisa-kirjat jaksavat ilahduttaa lapsia vuosi toisensa jälkeen. Maisa on kova puuhaamaan kaikenlaista lapsen kokemuspiiriin kuuluvaa. Matkalle hän lähtee kahdessakin eri kirjassa, Maisa lähtee lomalle (WSOY, 2010) ja Maisa
Maisa lähtee lomalle -kirjassakin valmistelut alkavat pakkaamisella. Sitten ostetaan liput ja mmennään junalla hiekkarannalle. Matkalla saa pomppia sängyllä, uida ja herkutella. Lopulta mennään sänkyyn näkemään kauniita lomaunia. Esikoisemme rakasti yksivuotiaana etenkin kohtaa, jossa sanotaan “Liplap! Arttu kahlaa rantavedessä”. Sitä piti lukea uudestaan ja uudestaan, kunnes tyttö kiljui naurusta. Maisan kaupunkilomassa (WSOY, 2011) taas Maisa ja Keke saapuvat kaverinsa Hetan luo viikonlopun viettoon. On taloja, liikennettä ja paljon väkeä liikkeellä. Lelukaupassa on liukuportaat ja paljon leluja. Siellä Maisa eksyy, mutta löytää onneksi ystävänsä pian. Matkaan mahtuu vielä kahvilaa ja metroajeluakin. Kuopuksemme tykkää autojen kuvista ja kommentoi niitä ihastuneena. Myös pingviinit ovat hänen makuunsa.

Maisat ovat aina luotettavan herttaisia ja kilttejä. Luin joskus Lucy Cousinsin haastattelua, jossa hän kertoi, että Maisa on ikuisesti kolmevuotias, koska kohderyhmäkin on. Meillä kyllä kiinnostus Maisaan on ollut suurinta 1-2-vuotiaana. 1 1/2-vuotiaallamme on suurin Maisa-villitys päällä, kun taas 3 1/2-vuotiaamme ei oikein jaksaisi enää kuunnella Maisoja. Yli 30 miljoonaa kirjaa maailmanlaajuisesti myyneitä Maisoja on kritisoitu mm. kaupallisuudesta, mutta meillä ainakin lapset vaan ovat sattuneet taaperoikäisinä rakastamaan Maisaa. Minusta itsestäni Maisa on ihan ok; hahmo on sympaattinen, tapahtumat taaperon elämästä ja kirjat kivan värikkäitä. Näitä en kyllä uusina ostaisi kirjakaupasta, sillä paljon paljon mieluummin tuen kulutusvalinnoillani kotimaisia kirjailijoita ja kuvittajia. Lastenkirjat ovat kalliita, mutta niiden tekijät eivät niillä rikastu Suomessa.

IMG_0783