Mehiläinen

img_1466

Minusta on mahtavaa, miten lasten kasvaessa he tahtovat lukea yhä enemmän tietoa eri asioista. Samalla me aikuisetkin opimme monenlaista uutta. Meillä on luettu viime aikoina paljon varsinkin karttakirjoja ja eläintietokirjoja. Nyt olemme tutustuneet kiehtoviin mehiläisiin Nemon viime syksynä julkaiseman hienon, alunperin puolalaisen Mehiläinen-kirjan seurassa.

img_1467

Tämä kirja veti minua heti puoleensa upealla kuvituksellaan. Ei olisi muuten ehkä tullutkaan tartuttua mehiläisistä kertovaan kirjaan! Jo kannen kuva on minusta aivan ihana, ja sisäsivut jatkavat samaa hienoa linjaa. Tarkkaa piirrostyötä ja humoristisia hahmoja, jes! Kirja on hyvä yhdistelmä informatiivisia anatomisia kuvia ja hauskoja fiiliskuvia. Minä voisin itse plärätä tätä kirjaa loputtomiin!

img_1468

Mehiläinen-kirja esittelee mehiläisiä monelta eri kantilta. Jo ensimmäisessä kappaleessa on tietoa, jolla on varma huomioarvo lapsille: mehiläiset ovat peräisin ajalta, jolloin maapalloa hallitsivat dinosaurukset. (“Äiti, pistivätkö ne mehiläiset dinosauruksia?”) Teksti on pientä ja tiheään ladottua suurten sivujen alareunassa, mutta kirjoitustyyli on kepeä ja asia kiehtovaa. Ehkä eskarilainen tai alakoululainen olisi paras lukija tälle kirjalle.

img_1474

Tutustumme kirjan parissa mehiläisten anatomiaan ja lisääntymiseen, opimme paljon mehiläisten tanssista ja pölytystyöstä ja tutustumme hunajaan ja sen yhteyksiin historiassa. Mitkä ovat mehiläisten vihollisia? Mitä tehdä, jos mehiläinen pistää? Kirja vastaa monenlaisiin kysymyksiin. Wannabe-vegaanina ilahduin, kun näin yhden aukeaman olevan otsikoitu “Oikeus kerätä hunajaa”, mutta teksti käsittelikin historiallista hunajankeruuoikeutta eikä sitä eettistä kysymystä, onko meillä ihmisillä lupa kerätä mehiläisiltä hunajaa.

img_1473

Lapsemme (3&5) ovat vielä vähän pieniä keskittymään kirjan faktatietoon, mutta fanittavat kanssani hauskoja kuvia. Minä laittaisin tämän kirjahyllyyn johonkin oikein esille, mutta ison kokonsa puolesta se ei mahdu. Saakoon jäädä sitten olohuoneen pöydälle esitteille!

img_1475

Puolassa tehtiin ennen erilaisten hahmojen muotoisia mehiläispesiä. Kiehtovaa!

Luin vastikään muuten myös aikuisille suunnatun kirjan mehiläisistä, Maja Lunden Mehiläisten historian (Tammi, 2016), joka oli hiljainen, hiukan hidas ja kaunis. Kirja pohtii mehiläisten katoamista kolmessa aikatasossa. Suositus myös sille.

Mehiläinen
Teksti ja kuvitus: Piotr Socha (suom. Päivi Paloposki)
Kustantaja: Nemo, 2016
Mistä: arvostelukappale kustantajalta

Tärkeitä karttoja seikkailijoille ja haaveilijoille

img_1445

Minä olin sellainen lapsi, joka rakastaa seikkailuja, aarteita ja arvoituksia. Minusta tuli sellainen aikuinen, joka rakastaa näitä samoja asioita. Siksi on aivan ihanaa, kun törmää kirjaan, joka tarjoaa tyydytystä seikkailunhaluun. Sarah Sheppardin Tärkeitä karttoja seikkailijoille ja haaveilijoille (Nemo, 2016) on mahtava tietokirja, joka vetoaa koko perheeseen.

Kirja imi lapsiamme puoleensa alkaen jo sisäkansista, joissa esitellään eri maiden lippuja. Kolmivuotias tunsi ylpeänä Suomen lipun, viisivuotias muutaman lisää. Sisällysluetteloaukeamalle taas on poimittu kirjan sisäsivuilta hahmoja, joiden puhekupissa on lukemaan houkuttelevia tiisereitä.

Jo kirjan alkusivut kutsuvat seikkailuun.

Jo kirjan alkusivut kutsuvat seikkailuun.

Seikkailu- ja arvoitusikään tullut esikoisemme on innostunyt Afrikan tähdestä, ja hän ilahtuikin kovasti törmästessään Afrikan tähteen myös Tärkeitä karttoja -kirjan aarresivulla. Miten Afrikan tähti voi olla timantti, hän kysyi, ja siitä alkoikin tutustumisemme aarteiden maailmaan.

img_1447

Kirjaan on löydetty ihania aihepiirejä, jotka kutkuttavat pienen ja isomman löytöretkeilijän mieltä. Kultaa ja jalokiviä, salaperäisiä paikkoja, merirosvoja ja tulivuoria. Minä olisin niin rakastanut tätä kirjaa lapsena, ja olen iloinen, että lapsemme ovat kirjaan yhtä ihastuneita.

img_1449

Aukeamille on koottu paketti tietoa kustakin aihepiiristä. Johdantoa aiheeseen on kappaleen verran, loppuaukeama on omistettu kiinnostaville yksityiskohdille. Opimme, kuka oli Mustaparta, mikä on Bermudan kolmio ja miksi söpön näköistä nuolimyrkkysammakkoa pitää varoa. Oletko sinä, äiti, nähnyt tulivuoren (kaukaa, Balilla)? Voisinko minä sukeltaa meren pohjaan (et)? Näin ensimmäisillä lukerroilla lasten on vaikea pysähtyä mihinkään aihepiiriin pitkäksi aikaa, mutta nopeasti hyppienkin opimme paljon uutta ja ennen kaikkea ruokimme mielikuvitustamme.

img_1450

Kuvitus on minusta kirjan heikoin lenkki, vaikkei kuvituskaan huono ole. Kansi vain lupaa hiukan parempaa kuin sisäsivut. Ehkä sivut ovat vain vähän liian laatikkoiset, siis liian sidottuja laatikkoformaattiin? Tällainen seikkailukirja saisi rönsytä enemmän joka suuntaan. Kartat ja kuvat sinänsä ovat ihan hauskan näköiset.

img_1451

Olen varma, että vietämme tämän kirjan parissa vielä monta onnellista seikkailuhetkeä monen vuoden aikana, sillä se toimii varmasti yhtä hyvin hiukan isommillekin lapsille. Kolmevuotiaamme on innokkaana mukana lukemassa – vaaauuu, myrkkysammakkoja – mutta ehkä kirja kuitenkin soveltuu parhaiten noin viisivuotiaasta eteenpäin. Kaikkineen Tärkeitä karttoja seikkailijoille ja haaveilijoille on laadukas, kiehtova toetokirja, jonka kaltaisia soisi olevan runsaasti enemmän.

img_1452

Nemo on kustantanut pari vuotta sitten myös toisen hienon karttakirjan,
jota meillä luetaan todella ahkerasti edelleen. Suosittelen myös tätä Suuri karttakirja -nimistä upeaa kirjaa erityisen lämpöisesti kaikille tutkimusmatkailijoille, pienemmille ja isommille!

img_1453

Meillä luetaan juuri nyt myös Georgia Cherryn ja Martin Haaken hienoa City Atlas -kirjaa (joskin se on meillä ruotsiksi nimellä Städer), josta kirjoitan hiukan myöhemmin varmaan postauksen. Lämmin suositus myös sille, kirja täynnä mahtavia kaupunkikarttoja!

Tärkeitä karttoja seikkailijoille ja haaveilijoille (alk. Viktiga kartor för äventyrare och dagdrömmare)
Teksti ja kuvitus: Sarah Sheppard (suom. Sini Linteri)
Kustantaja: Nemo, 2016
Mistä: arvostelukappale kustantajalta

Puuhaa ja leikkejä lapsille

IMG_8869

Syksy tulee ja leikit siirtyvät entistä enemmän sisätiloihin. Vaikkei sään nyt voi sanoa kesälläkään suosineen.

Perheessämme on nyt ensimmäistä kertaa koittanut aika, jolloin lapset leikkivät keskenään pitkiä pätkiä. Ilman kinaa tai aikuisen ohjausta. Samaan aikaan tosin leikki-ikäinen tahtoo entistä enemmän seuraa mielikuvitusleikkeihinsä ja tahtoikäinen taas voisi kaivata joskus kannustusta, että leikkisi muutakin kuin auto- ja junaleikkejä.

IMG_8870

Pirjo Suvilehdon Leikki vuoden jokaiselle päivälle (Nemo, 2016) tarjoaa nimensä mukaisesti runsaan määrän ideoita uusiin leikkeihin. Se on suunnattu vanhemmille ja lastenkasvatuksen ammattilaisille. Suvilehto on kokenut sanataide- ja draamakasvattaja, joten lähtökohdat kirjalle ovat erinomaiset.

Kirja opettaa yhtä lailla aikuista kuin lastakin. Aikuiselle lukijalle kerrotaan, miten erilaiset leikit auttavat lapsen kehityksessä. Ihan hyvä meistä jokaisen miettiä näitäkin, muuten! Välillä tuntuu, että leikit ovat vain sitä, että lapset levittävät maksimimäärän leluja niin laajalle kuin pystyvät ja hämmentävät vielä vähän päälle.

Paksussa, parisataasivuisessa kirjassa riittää puuhaa ja ideoita, no, vuoden jokaiselle päivälle. Kirjan leikki-ideat on jaettu syys- ja kevätosioihin, ja leikit on merkitty symbolein, jotka kertovat onko kyseessä vaikkapa teatterileikki, musiikkihetki, liikunta tai askartelu.

Osioiden lopuksi kerrotaan aina, miten osion puuhat kytkeytyvät lapsen arkeen ja minkälaisia taitoja osiossa harjoitetaan. Monet puuhista soveltuvat parhaiten lapsiryhmille esimerkiksi päiväkodissa tai kerhossa.

IMG_8872

Kokeiluun meillä päätyy heti esimerkiksi kirjan idea piirtää kuva lapsen omasta kädestä ja piirtää siihen sitten sorminuket. Simppeliä ja varmasti lapsesta kiehtovaa! Tykkään aina, kun askarteluita voi toteuttaa ilman muita välineitä kuin kynä ja paperi. Sellaiset soveltuvat hyvin myös viihteeksi silloin kun ollaan reissussa, esimerkiksi kulkuvälineissä tai ravintolassa. Kirjasta löytyy myös hauskoja ideoita helppoihin (myös sisätiloissa toteutettaviin) liikuntaleikkeihin, jotka voivat tulla tarpeeseen vaikka huonolla säällä, kun lapset keräävät ylimääräistä virtaa pitkän sisälläolon seurauksena.

Kirjailija on itse kuvittanut kirjan kotoisasti ja helposti lähestyttävällä tavalla. Ehkä ulkopuolinen kuvittaja olisi saattanut tehdä kirjasta hiukan kaupallisemman näköisen?

IMG_8873

Leikki vuoden jokaiselle päivälle
Teksti ja kuvat: Pirjo Suvilehto
Kustantaja: Nemo, 2016
Mistä: arvostelukappale kustantajalta

IMG_8874 (1)

Puuhakortit ovat yksi niistä asioista, jotka pitävät vanhempien mielenterveyden yllä, perherauhan pystyssä ja lapset iloisina. Varsinkin kaltaisessamme perheessä, jossa ruutuaika yritetään pitää mahdollisimman vähissä kaikissa olosuhteissa, myös matkoilla ja ravintoloissa.

Kirjoitin, kröh, eräs tuttavani kirjoitti toisaalla, kuinka puuhakortit ovat yksi parhaita matkalle mukaan pakattavia asioita. Nyt Oppi & Ilolta on tullut uudet kortit, puuhakorttipakka nimeltä Kimurantti.

IMG_9239

Pakan kortit haastavat lasta ajattelemaan ja kehittävät erilaisia ajattelutaitoja. Laske, kuinka monta eri kasvista löydät. Paina mieleen, minkälainen hattu / koira kullakin kuvan henkilöllä on. Tykkään tällaisista tehtävistä, jotka viihteen varjolla myös opettavat lasta ihan salaa. Esikoisemme on aivan heikkona puuhakortteihin, ja kortit vaan lentelevät, kun lapsi käy tehtäviä läpi.

Kimurantti-korteissa on joitakin helpompia tehtäviä, joista veikkaan myös kohta viisivuotiaammekin selviytyvän, sekä myös kimurantimpia laskutoimituksia, jotka varmasti pitävät alaluokkalaisen tai haasteita rakastavan eskarilaisen touhukkaana pitkän aikaa.

IMG_9236

Pyyhittävissä korteissa on muuten kaksi suurta plussaa: paitsi että lapsi voi itse tehdä samoja tehtäviä uudestaan ja uudestaan, samat kortit säästyvät myös nuoremmalle sisarukselle käyttöön. Siinä ne voittavat lähimmät kilpailijansa, tehtäväkirjat.

Meille on kertynyt eri tahoilta aikamoinen pinkka näitä Oppi & Ilon puuhakortteja. Kilpailijaa niille ei oikein Suomessa ole, vaan lähinnä ne vertautuvat puuhakirjoihin. Tykkään korttipinkkaformaatista, mutta kirjoissa löytyy visuaalisesti vähän vaihtelua ja ehkä suurempia kuvataiteellisia helmiä kuin näissä korteissa.

IMG_9237

Kimurantti-kortit ovat vielä sen verran haasteelliset, että ne saavat jäädä hyllyyn odottamaan ensi syksyä, jolloin meillä asuu tuore eskarilainen (glup).

Kimurantti. Innostavia älypähkinöitä.
Oppi & Ilo, 2016
Arvostelukappale kustantajalta

 

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Sormenjälkipuuhaa

IMG_5660

Tänä keväänä tyylikkäiden lastenkirjojen ystäviä hemmotellaan! Uusimpana intoilun kohteenani on tuore Sormenjälkipuuhaa-kirja (Nemo, 2016).

IMG_5666

Kirja on hiukan erilainen puuhakirja, sillä sitä täydennetään omilla sormenjäljillä. Sivuilla on tehtäviä, joihin tosiaan ensin tökitään sormenjälkiä ja sitten täydennetään ne piirtämällä.

Meillä on aiemmin tutustuttu Nemon Tehdään sormenjälkitaidetta -kirjaan. Tässä kirjassa on samaa henkeä, vaikka tekijät ovatkin eri.

Kirjan kuvitustyyli tuo mieleen myös Äkkää ja tökkää -kirjasarjan, jonka tekijöinä Watt ja Harrison ovatkin olleet. Esikoinen äkkäsi saman selaillessamme kirjaa – joskus sitä aivan hämmästyy lastensa tarkkanäköisyydestä!

Emme ole vielä lasten kanssa vielä kokeilleet täydentää kirjaa sormenjäljillämme. En ole suoraan sanottuna vielä raaskinutkaan antaa kirjaa lasten käsiin, ja arki-iltaisin on välillä myös vaikea ehtiä mihinkään sellaisiin puuhiin, joissa piilee sotkuhasardi. Nyt viikonloppuna voisikin olla hyvä hetki tutustua tähän lähemmin, kun takana on jo hyvät ulkouílut ja jumppatapahtumat.

IMG_5668

Sormenjälkipuuhaa on huolella tehty, raikas uutuus, joka sopii loistavasti esimerkiksi lahjaksi 2-7-vuotiaille. Kirja ruokkii ihanasti lapsen omaa luovuutta ja antaa uusia ilmaisukeinoja, kun pääsee täydentämään valmiita kuvia. Kirja on kyllä taideteos ihan sellaisenaankin jo ennen kuin lapset täydentävät sitä. Tämä on hieno puuhakirja, jota suosittelen lämpimästi.

Sormenjälkipuuhaa (alk. Fingerprint Activities)
Teksti: Fiona Watt (suom. Mika Siimes)
Kuvitus ja suunnittelu: Erica Harrison
Kustantaja: Kustannusosakeyhtiö Nemo, 2016
Mistä: arvostelukappale kustantajalta

Tehdään sormenjälkitaidetta

Tehdään_sormenjalkitaidetta_CMYK

Olen wannabe-askartelija. Pinnailen Pinterestissä hillittömästi kaikenlaisia kivoja diy-ideoita, mutten juurikaan tartu niihin, sillä olen todella käsi. En osaa edes leikata suoraan tai piirtää hyvää ympyrää.

Siltikin alkuviikon kirjastoreissulta lähti mukaan hauska askartelukirja Tehdään sormenjälkitaidetta (Nemo, 2013), jonka hieno kansi huuteli minulle hyllynpäädyn tyrkkyhyllyltä. Pelkäsin tosin jo kirjastossa, että lainaan jälleen kerran sellaisen kirjan, jota joudun suojelemaan hengelläni innokkailta pieniltä sormilta. Olin oikeassa. Tämä on oikea lapsimagneetti, jota maaliset pikkukädet tahtovat selata uudestaan ja uudestaan.

IMG_0346

Teimme esikoisen kanssa kirjasta muutamia eri taideteoksia. Muutamasta aiemmasta tahrainsidentistä viisastuneena verhosimme esikoisen tarkasti askarteluessuun ja riisuimme pikkuveljen varmuuden vuoksi vaippasilleen. Myös äidin olisi pitänyt esiintyä miss bikinifitnessinä tai vaihtoehtoisesti pukeutua jätesäkkiin, sillä askartelun tulos oli seuraava: Kymmenkunta taideteosta. Kohtalaisen siisti pöytä, ja essua lukuun ottamatta tahraton kolmivuotias. Smurffin värinen yksivuotias. Kandinskyn teoksen näköinen äidin mekko. Maalia saattoi olla enemmän minussa kuin papereissa.

IMG_0347

Kirjassa on hauskan raikas tyyli. Värit ovat reippaita ja monet ideoista sopivat aikuisellekin. Monet lasten askarteluideat haisevat vahvasti laitokselle, munakennolle ja piippurassille. Tehdään sormenjäkitaidetta -kirjassa annetaan tosi freesejä ideoita, vaikka välineet ovat yksinkertaiset ja pienellekin sopivat – oma käsi ja maali. Kuvista olisi tullut varmasti hienompia, jos olisi käyttänyt mustetta sormivärin sijaan, mutta hyvin sujui sormiväreilläkin. Sitä paitsi niiden kanssa sai yksivuotiaskin tulla mukaan taiteilemaan. Kirjan ohjeiden mukaan voi tehdä paitsi söpöjä eläimiä, myös pieniä hirviöitä, toteemipaaluja ja pääkallotaidetta. Kuvittelisin tämän sopivan myös isommille lapsille ja myös pojille.

IMG_0345

Meillä ei mennyt nyt ihan kuin Pinterestissä, mutta saimme kuitenkin aika hienoja taideteoksia aikaan. “Äiti, tehdään vihainen naama! Äiti, tehdään nyt iloinen naama ja mä piirrän sille jalat ja se menee puistoon. Tässä on lintu, joka sanoo mummolle möi.”

Meidän taidetta. Ei nyt ihan näytä samalta kuin kirjassa, mutta ihanaa oli.

Meidän taidetta. Ei nyt ihan näytä samalta kuin kirjassa, mutta ihanaa oli.

Tehdään sormenjälkitaidetta
Teksti ja kuvitus: Marion Deuchars (suom. Nina Tarvainen)
Kustantaja: Kustannusosakeyhtiö Nemo, 2013

Mistä: kirjastosta