Pöytä joka tahtoi kodin ja muita lastenkirjoja syömisestä

IMG_1538

Pamela Tolan ja Manuela Boscon Pöytä joka tahtoi kodin (Otava, 2015) on ollut viime aikoina paljon esillä. Eikä ihme – kun kaksi julkkista tekevät kirjan niin tärkeästä asiasta kuin lasten syöminen, kyllä sen kuuluukin nousta puheenaiheeksi. Kirja on kaiken lisäksi julkaistu yhteistyössä Mannerheimin Lastensuojeluliiton kanssa. Tämän kuun alussa julkaistu kirja olikin yllättäen kirjastossa vapaana. Otin sen uteliain mielin tutkittavaksi, olinhan lukenut kirjailijoista mm. tämän Me naisten jutun vastikään.

Pöytä joka tahtoi kodin on kannanotto yhdessä syömisen puolesta ja kiirettä vastaan. Leon perheellä on koko ajan kiire jonnekin, harrastuksiin ja töihin. Miten saada vanhemmat kuuntelemaan lapsen haaveita? Leivotaan kakku, Leo keksii lelujensa Myyn ja Vilin kanssa. Kakusta tuleekin jäätelöä, eikä kukaan ehdi sitä syömään.

Pöydällä on yksinäistä. Kukaan ei tahdo syödä sen ääressä. Lamppu huutelee katosta, että Italiassa palvotaan pöytiä, ja pöydän ääreen istutaan yhdessä tuntikausiksi kaikki yhdessä. Pöytä lähtee livohkaan etsimään kotia itselleen. Sillä välin Leo-poika tulee kipeäksi kaivatessaan pöytää takaisin. Kadonneen pöydän etsintä saa perheen kerrankin yhdistämään voimansa ja lähtemään etsimään pöytää yhdessä. Pöytä löytääkin tiensä kotiin ja tuo vielä mukanaan hylätyn kesäkissan.

Kirja on hiukan naiivi, mutta kovin hyväntahtoinen. Teksti on aika hidastempoista, enkä tiedä, jaksaako kohderyhmäksi veikkaamani seitsenvuotias (päähenkilö on seitsemän, siitä arvaus) viipyillä näin hitaan etenemisen parissa. Kirjasta paistaa hiukan läpi, että se on tilaustyö Mannerheimin Lastensuojeluliitolta. Teksti on vähän vanhanaikaiseen tapaan opettavaista – kuin tämä olisi tarinallisempi osuus oppi- tai tietokirjasta.

Pöytä joka tahtoi kodin
Teksti: Pamela Tola ja Manuela Bosco
Kuvitus: Anna Salmisalo
Kustantaja: Otava, 2015
Mistä: kirjastosta

IMG_1554

Tatu ja Patu -kirjoja on meillä luettu aivan hillittömän paljon. Tatu ja Patu, syömään! -kirja (Otava, 2014) oli pakko hankkia viime vuonna aivan tuoreeltaan, vaikka lapset olivatkin vielä enimmäkseen liian pieniä lukemaan tätä kirjaa. Siitä huolimatta kirja on ehditty jo rakastaa paikoin ihan ruttuun.

Tatu ja Patu, syömään! on “outo käsikirjasiitä miten syödään, mitä syödään ja miksi syödään”. Kirja on suunnattu meidän lapsiamme reilusti vanhemmille lapsille, ehkä noin eskarilaisille ja alakoululaisille. Paikoin kirja sisältää sen verran vaikeaa tekstiä ja eteneekin niin hitaasti, että se menee ihan yli vajaa nelivuotiaalta. Monet kohdat taas saavat esikoisen kirkumaan riemusta, kuten 22 herkullista hedelmää tai vihannesta, joiden nimet muistetaan usein väärin. “Sirjopupuli”. Ei kun purjosipuli, huutaa tyttö niin lujaa kuin pystyy. “Ninjamakkara”. Ei kun munakoiso! Vanhempiakin naurattaa.

IMG_1559

Kirjassa käydään tatujapatumaiseen tapaan läpi syömistä läpi perusteista lähtien: mitä, miten ja miksi. Myös ruuanvalmistuskeinot ja pöytätavat saavat omat osionsa. Osioiden lopussa on pikatestejä: Miten ravinto siirretään suusta mahalaukkuun? a) nielaisemalla b) pudottamalla c) sisäisen postin välityksellä?

Kirja on paikoin vakavampi ja paikoin vitsikkäämpi. Koko ajan se on lasten tietokirjojen aatelia kevyellä ja omaperäisellä otteellaan.

Kirja käyttää hyväkseen sarjakuvaa ja kuvallisia listoja, kuten “22 virhettä, jotka ruokaillessa voi tehdä” tai “22 ainoaa hyväksyttävää syytä olla tulematta ruokapöytään heti kun kutsutaan”.

IMG_1564

Tatu ja Patu, syömään!
Teksti ja kuvitus: Aino Havukainen ja Sami Toivonen
Kustantaja: Otava, 2014
Mistä: kirjakaupasta

 

IMG_1545

Esikoisella oli yksivuotiaana kausi, jolloin hän fanitti Bing-pupua ylitsevuotavan kiihkeästi. Niinpä minä metsästin näitä Vau’kirjan kustantamia kirjoja kirpparilta antaumuksella. Kolmesta löytämästänikirjasta varsinkin Bing – Nyt maistellaan -kirjaa (Vau’kirja, 2004) luettiin yhä uudestaan ja uudestaan.

IMG_1546

Kirjoissa seikkailee pieni pupu Bing ja sen lelupupu Flop. Tässä kirjassa on välipala-aika, ja Bingille tarjotaan Flopin lempiruokaa tomaattia. Yäk! Yököttävä tomaatti, sanoo Bing. Miten niin yäk? Seuraa perusteluja, miksi Bingin pitäisi tykätä tomaatista: koska pidät mehukkaasta kiivistä, tahmeasta juustosta ja makeasta omenasta, varmasti rakastat myös niitä muistuttavaa tomaattia. Maista nyt! Ei auta, Bing mäsäyttää tomaatin seinään ja joutuu siitä hyvästä jäähylle. Lopulta hänelle tarjotaan porkkanaa, joka sitten maistuukin.

IMG_1547

Tarina on tuttu: ennakkoluuloiselle lapselle on turha tyrkyttää mitään ruokaa perustelemalla valintaa rationaalisesti. Tämä ei ole mikään sellainen kasvatuksellinen kirja, jossa aikuisen konstit tepsisivät lapseen. Ei maistu, kun ei maistu. Myös meillä kamat ovat lennelleet ruokapöydässä, kun ruoka ei ole nappassut.

IMG_1548IMG_1549

Esikoinen tosiaan rakasti tätä kirjaa, varsinkin kohtia, joissa sanotaan jep, yäk tai mäiskis. Kirjaa selattiin alusta loppuun ja lopusta alkuun yhä uudestaan ja uudestaan. Lapsi tykkäsi myös kirjan anarkistisuudesta. Ruuan heittelyä! Kielen näyttämistä!

IMG_1551IMG_1552

Sivuhuomautus: Bing joutuu kirjassa jäähylle, kun heittelee ruokaa. Minusta ketään, varsinkaan tuollaista palleroikäistä, ei laiteta jäähylle. Meillä tämä kohta ohitettiin kirjasta kokonaan.

Bing – Nyt maistellaan
Teksti (ja kuvitus?): Ted Dewan
Kustantaja: Vau’kirja, 2004
Mistä: kirpparilta

Advertisements

Suuri karttakirja

MARKKANSI_Suuri_karttakirja.indd

Viime joulun alla ihmettelin Otavan ruuhkaisen ystävämyynnin jonossa kaikkien korista löytyvää hienon näköistä karttakirjaa. Jono oli pitkä, lapset väsyneitä ja itse niin hikisen nuupahtanut, etten jaksanut lähteä seikkailemaan syvemmälle myymälään etsimään kirjaa.

Nyt se on meilläkin. Nemon Suuri karttakirja (2014). Se on ihana.

IMG_0915

IMG_0913

Piirrosjälki on kaunis. Värit ovat retrohenkiset ja hienot. Yksityiskohdat ovat kekseliäitä. Katsottavaa on paljon. Mä niin tykkään.

Suuri karttakirja vie karttojen seurassa matkalle maailman ympäri. Kirjassa on 51 isoa karttaa, jotka johdattavat kuuden mantereen ja 42 maan halki. Karttoihin on piirretty kaupunkien, järvien ja vuoristojen lisäksi paljon tietoa kustakin maasta. On eläimiä, kuuluisuuksia ja ruokia. Kustakin maasta esitellään myös yksi tytön- ja yksi pojannimi, muttei kerrota, mitä nämä nimet edustavat. Suomen kohdalta löytyvät nimet Aino ja Veeti antavat jotain osviittaa, sillä ne ovat muutaman vuoden takaiset suosituimmat syntyneiden lasten etunimet.

Mitä muuta saamme tietää Suomesta? Meillä on Tove Jansson, sauvakävely ja joulupukki. Marjoja, kannel ja mäkihyppääjä. Muumitalo. Itse olisin ehkä vielä kännykän sohaissut mukaan. Tytär istuu kirjan kanssa sohvalla ja selostaa näkemäänsä: “Sitten siellä oli PALJON petoeläimiä. Oli karhuja ja hirviä ja siiliä ja hirviöitä ja jäniksiä.”

IMG_0916IMG_0927

Tässä kirjassa on sellaista entisaikain seikkailukirjojen henkeä, että se saa tutkimusmatkailijan minussa syttymään. Itse olisin lapsena ehkä pyörtynyt, jos olisin saanut jotain näin hienoa tutkittavakseni.

IMG_0922

Lapsemme rakastavat Suurta karttakirjaa. Puolitoistavuotiaan rakkaus on niin rajua, että poika ei saa lukea kirjaa kuin aikuisen kanssa, ja sekös häntä nyppii. Kerroin myös isosiskolle, että tätä kirjaa luetaan vielä monta vuotta, joten sitä on syytä käsitellä äärimmäisen varovasti. Ei niin helppoa, kun intoa on paljon ja sivut suuria. Ehkä tämä ei ole lastenkirja ollenkaan. Ehkä tämä on sellainen mainostyöläisen lempikirja, jota varten minun täytyy hankkia vakityöpaikka mainostoimistosta, jotta minulla olisi työpöytä jolla pitää tätä. Sitä odotellessa on varmaan säilytettävä tätä jossain niin korkealla, että ainakaan pienin paperinsilppuri ei yllä tähän.

Kirja osoittautui tavattoman vaikeaksi kuvattavaksi, ja häpeän valokuviani, jotka eivät tee oikeutta upealle kirjalle. Jouduin myös kuvaamaan tämän aika nopsaan, jotta intomieliset kartanystävät eivät olisi tulleet ryttäämään sivuja. Menkää kirjakauppaan selaamaan itse.

Suuri karttakirja
Teksti ja kuvitus: Aleksandra Mizielińska & Daniel Mizieliński (suom. Tapani Kärkkäinen)
Kustantaja: Nemo, 2014
Mistä: arvostelukappale kustantajalta

Tatu ja Patu päiväkodissa

9511196588

Tatu ja Patu ovat kirjamyyntilistojen kuninkaita, eikä ihme. Lapsille on todella vähän tarjolla oikeasti hauskoja kirjoja, varsinkaan sellaisia, joista olisi riittävästi iloa aikuisillekin. Tatut ja patut kestävät erittäin hyvin pikkulapsiperheen lukuisia lukukertoja.

Tatupatuista suurimmat suosikkejamme on Tatu ja Patu päiväkodissa (Otava 2004), jonka kuopus on nyt vuorollaan löytänyt. Hän hakee sen kirjakopasta aamulla ensimmäiseksi ja tuo sen vielä päivän päätteksi käteen. Esikoisella oli jo aiemmin intohimoinen puolen vuoden rakkaussuhde tähän kirjaan, ja nyt hän on hiukan väsynyt teokseen. Ei kuitenkaan niin väsynyt, ettei jaksaisi olla päivittäin 1-5 kertaa mukana kuuntelemassa tarinaa.

IMG_0203

Kirjan tarina on sinänsä melko simppeli. Tatu ja Patu ovat saaneet lahjakortit kylpylä Vesikkoon, mutta päätyvät vahingossa päiväkoti Esikkoon. Kirjan alku kuluu väärinkäsityksen vallassa, sitten mietitään pakoa, mutta lopulta pojat huomaavat viihtyvänsä päiväkodissa.

IMG_0202

Kirjalla on viihteen lisäksi kasvatuksellinen funktio: se kertoo, että päiväkodissa on kivaa, niin kivaa, että jotkut olisivat siellä vapaaehtoisesti. On ravitsevaa ruokaa, viihdyttävää ohjelmaa ja hyvää tekevää liikuntaa. Outolasta kotoisin olevilla Tatulla ja Patulla on raikkaan karnevalistinen katsanto maailmaamme.

IMG_0200

Kuopus katselee kuvia rauhallisesti, ja minullakin on ensimmäistä kertaa ollut aikaa katsella kuvia rauhassa. Esikoisen kanssa huomio on mennyt lukemiseen ja kiihkeään sivujen kääntelyyn. Luulin silti jo todellakin katsoneeni kaikki kuvat, mutta huomaankin nyt löytäväni yhä uusia piilotettuja jippoja. Toistuva teema on esimerkiksi Emmi-vauvan kätketyt tutit. Tyttö on myös kova kirjoittamaan viisauksia kaikilla käsiinsä saamillaan välineillä kuten kirjainpalikoilla.

Kirjojen charmi kestää aikaa. Kirja on julkaistu yli kymmenen vuotta sitten, ja meillä on käsissämme neljästoista laitos. Kirjasarjan oikeuksia on myyty 22 maahan, ja kirjat ovat voittaneet palkintoja ja keränneet ehdokkuuksia.

Tatu ja Patu päiväkodissa

Teksti ja kuvitus: Aino Havukainen ja Sami Toivonen

Kustantaja: Otava, 2004

Mistä: kirjakaupasta