Hirvi irvistää

img_0349

Mahtavia uutisia! Yksi kaikkien aikojen parhaista lasten runokirjoista, Jukka Itkosen ja Matti Pikkujämsän Krokotiili hikoaa on nyt saanut jatkoa! Mikä parasta, samojen tekijöiden uusi Hirvi irvistää (Lasten Keskus, 2016) on hyvä. Hirvittävän hyvä.

img_0354Siinä missä Krokotiili hikoaa seikkaili Afrikassa ja muutoinkin eksoottisten villieläinten parissa, Hirvi irvistää sijoittuu kotoisten eläinten maailmaan. Runoissa tutustutaan niin tuttujen oravan, ketun ja karhun elämään (“Kettupa se kurkisteli / karhun talvipesään: / “Valvon täällä talveni, / mutta uskon silti kesään.””, runosta Kettupa se kurkisteli) kuin mietitään vaikkapa näkymättömämpien näkinkengän tai kiiltomadon vaiheita:

Täysikuu / ja tyyni sää. / Kiiltomato kimmeltää. (Runosta Kimmeltäjä)

Villieläinten lisäksi Itkonen loruttelee myös koirista ja kissoista ja muistuttaa kesäkissan kohtalosta:

Se kaipaa maitolautasta, / kodin lämpimää / ja kaikkia niitä helliä / silityksiä. (Runosta Kesäkissa)

img_0433Pidän kovasti Jukka Itkosen humaanista, lämpimästä ja huumorintajuisesta tavasta katsella maailmaa. Lyhyissäkin runoissa on aina joku omalaatuinen katsantokanta tai uusi ajatus, joka saa myös lukijat miettimään asioita uudella tavalla.

Tykkään myös siitä, miten Itkonen saa lapset katselemaan petoja uusin silmin. Otetaan nyt vaikkapa kyy:

Mutta onko se sitten kyynkään syy, / jos sen puremasta myrkyttyy? (Runosta Myrkkyhammas)

Pedotkaan eivät ole pahiksia, kirjan runot muistuttavat, vaan niilläkin on oma paikkansa luonnon järjestyksessä. Samasta asiasta kertoo myös kirjan päättävä Jokaiselle eläimelle -runo, joka loppuu sanoihin:

Miten tätä kuvailisi, / sanotaanko vaikka: / Jokaiselle eläimelle / löytyy oma paikka.

img_0434

Matti Pikkujämsän kuvitustyyli on minusta kaikkein parhaimmillaan näissä runokirjoissa, joihin pelkistetyt eläinkuvat sopivat uskomattoman hienosti. Rakastan viipyillä sivuilla katselemassa Pikkujämsän taidokasta jälkeä. Vähin vedoin tehdyt eläimet ovat näköisiä ja ilmeikkäitä, ja myös lapsille kovasti mieleen.

img_0437

Itkosen ja Pikkujämsän edellinen yhteinen runoteos Laulavat lenkkitossut on muuten tämän blogini top 3 luetuimmissa postauksissa. Toivottavasti myös tämä uutukainen saa yhtä paljon lukijoita! Meillä nimittäin koko perhe on ihastunut tähän kirjaan. Juuri pari päivää sitten seurasin ilahtuneena, kun mieheni poimi juuri tämän kirjan pinoista lapsille luettavaksi. Vaikka lapset ensin vähän vastustelivatkin (“Ei runoja! Luetaan jotain muuta!”) jäivät he hievahtamatta kuuntelemaan runoa toisensa jälkeen. Suosittelen muitakin hankkimaan tämän hienon kirjan käsiinsä ja kokeilemaan sen lumovoimaa.

Hirvi irvistää
Teksti: Jukka Itkonen
Kuvitus: Matti Pikkujämsä
Kustantaja: Lasten Keskus, 2016
Mistä: arvostelukappale kustantajalta

Save

Save

Save

Save

Eläinten mitalla

Eläinten mitalla

Carlos da Cruzin Eläinten mitalla (Teos, 2016) ihastutti minua jo alkuvuodesta kustantajan katalogissa. Mikä viehättävän näköinen kansi! Olen ihan heikkona tyylikkäisiin eläinhahmoihin, jollaisia tämänkin kirjan kannessa on.

Eläinten mitalla

Kirja vie tutustumaan ihmeellisiin eläimiin, uskomattoman pieniin ja käsittämättömän suuriin. Se alkaa kuitenkin tutustumisella ihmislajiin. Minkä pituisia ihmiset ovat keskimäärin, lyhimmillään tai pisimmillään? Kun tämä on selvitetty, ihmistä voidaankin alkaa käyttää mittatikkuna eläinten maailmassa.

Kimalaiskolibrin koko pesä mahtuisi ihmisen kantapäähän, tulipäähippiäinen taas on aikuisen sormen mittainen. Oravanpoikanenkin voisi torkkua ihmisen sormen päällä. Yhteensä kirjassa esitellään toistakymmentä eläintä alkaen näistä pikkuriikkisistä ja päättyen jättikokoisiin rauskuihin, valaisiin ja meduusoihin.

IMG_7143

Kirjailija Carlos da Cruz on kyllä keksinyt varsin hauskoja vertauksia eläinten ja ihmisten välillä. Oravan häntä on kuulemma saman mittainen kuin haarukka, jonka päässä on kalapulla. Tykkään! Ketun häntä taas on sen mittainen kuin 7 kananmunaa laitettaisiin riviin – mutta kettu ehtisi syödä munat ennen kuin rivi olisi valmis.

Sinivalaan suuhun mahtuisi 100 ihmistä.  Sitä lasten on vaikea hahmottaa, vaikka kirjassa selvennetäänkin, että suussa on yhtä paljon tilaa kuin bussissa. Sitten kun keksin itse verrata, että se on enemmän kuin lapsia koko päiväkodissa, lapset ymmärtävät ja alkavat kihertää. Kirjan esittämät faktat ovat muutenkin paikoin vielä aika vaikeita  2- ja 4-vuotiaille lapsillemme. Yhdessä jutellen ja vertaillen ne selviävät.

IMG_7146

Kuvitus on kaunis. Katselen mielelläni kirjan rauhallisia, vahvoin värein tehtyjä kuvia. Eläimet ovat tyylikkään pelkistettyjä, mutta samalla sympaattisia. Kirjan tekijä on espoolaistunut ranskalainen kuvittaja, ja tämä on nyt hänen ensimmäinen oma kirjansa. Toivottavasti jatkoa seuraa!

IMG_7145

Syksyllä viisi täyttävä esikoisemme on hurjan kiinnostunut eläimistä ja tiedosta. Juuri täsmälleen ikätasoista tietoa on hänelle vaikea löytää, mutta yhdessä sitten valikoimme ja suodatamme hänelle vaikeammista kirjoista hänelle sopivaa tietoa. Tämä mukava kirja sopii hyvin juuri siihen. Parhaiten kirja sopii varmaan eskarilaiselle tai eka-tokaluokkalaiselle.

Eläinten mitalla
Teksti ja kuvitus: Carlos da Cruz (suom. Anniina Mikama)
Kustantaja: Teos, 2016
Mistä: arvostelukappale kustantajalta

Päivä eläinten postitoimistossa

Päivä eläinten postitoimistossa

Kustannus-Mäkelältä on nyt ilmestynyt tämän kevään kirjoista se, joka tekee meidän lapset onnellisimmaksi. Sharon Renttan Päivä eläinten postitoimistossa (Mäkelä, 2016) jatkaa Päivä eläinten… -kirjasarjaa, joka on yksi suursuosikeistamme ja jonka kaikki osat ovat olleet meillä lainassa aivan uskomattoman monta kertaa.

Sarjan jujuna on se, että eläinten seurassa tutustutaan erilaisiin lapsia kiehtoviin paikkoihin, kuten sairaalaan, paloasemaan ja työmaahan. Kirjat ovat itsenäisiä tarinoita ja niissä seikkailevat aina eri hahmot. Tässä uutuudessa käydään siis postissa ja seurataan postin kulkua.

IMG_7148

Matkalla postitoimistoon. Kuvan oikeassa laidassa seikkailee sarjan toisesta kirjasta tuttu hahmo, voi ihanaa!

Joona lähettää pohjoisnavalle muuttaneelle kaverilleen Kertulle sähköpostia, mutta postinjakaja-isä ehdottaa, että Joona lähettäisikin ihan oikean kirjeen. Lapsi innostuu askartelemaan ja postittamaan. Kirjeen perässä kuljetaan postiin ja seurataan postilähetyksen kulkua. Saako Kerttu Joonan kirjeen? Ja mitä sitten seuraa?

IMG_7151

Kirja onnistuu sarjan muiden osien lailla hyvin välittämään tietoa annetusta aiheesta olematta kaavamainen tai saarnaavan opettavainen. Sen sijaan se on kiehtova tarina, jota lapset haluavat seurata kerta toisensa jälkeen. Kirja ei ole ehkä ihan sellainen täysosuma kuin sarjan monet muut kirjat, mutta se ei tarkoita, että se olisi yhtään huono. Päinvastoin, se on hieno kirja, jota sen kohderyhmään kuuluva kaksivuotias kriitikko yrittää tälläkin hetkellä viedä kädestäni.

IMG_7152

Miettiikö kukaan muu muuten sellaisia, että onko lastenkirjojen päähenkilö poika vai tyttö? Itse rupesin juuri pohtimaan, että olikos tässäkin sinänsä ihanassa sarjassa jokaisen kirjan pääosassa poika? Muistini mukaan näin on, Päivässä eläinten lentoasemalla sentään tyttö ja poika parina, mutta heistä poika on vanhempi eli aktiivisempi toimija.

IMG_7150

Lapset rakastavat sarjan kirjoissa etenkin näitä infobokseja.

Kuvitus on lapsille mieleen. He rakastavat jäädä katselemaan kirjan yksityiskohtia ja pieniä vitsikkäitä juttuja. Huumoria kirjassa ei ole niin paljon kuin sarjan kirjoista suurimmassa suosikissamme, viimevuotisessa Päivä eläinten lentoasemalla -kirjassa. Siitä on muuten Bleue kivasti kirjoittanut Sinisessä keskitiessä. Kuvissa on lapsista ihanaa myös se, että niissä seikkailee hyvin erilaisia eläimiä, joilla yleensä on kaikilla jotain bisneksiä menossa. Marsu juoksee tunnelissa kuin oravanpyörässä, hiiret seikkailevat milloin missäkin ja kana pakkaa muniaan.

IMG_7155

Päivä eläinten postitoimistossa (A Day at the Animal Post Office)
Teksti ja kuvitus: Sharon Rentta (suom. Terhi Leskinen)
Kustantaja: Kustannus-Mäkelä, 2016
Mistä: arvostelukappale kustantajalta

Realistinen eläinkirja lapsille

IMG_6106

Lapsille on tarjolla enimmäkseen sellaisia eläinaiheisia kirjoja, joissa eläimet ovat söpöjä. Suurisilmäisiä, puhuvia ja epärealistisia. Siksi oli raikasta tutustua eläinkirjaan, jossa eläimet ovat realistisia ja tarkkaan piirrettyjä. Camilla de la Bedoyeren Eläimet (Tactic, 2015) on saanut lapsemme pauloihinsa.

IMG_6109

Mietin, ovatkohan kaksi- ja nelivuotiaamme liian pieniä tällaisen suuren ja realistisen kirjan pariin. Eivät ole, mutta kirja jaksaa varmasti viihdyttää myös vanhempia lapsia, ala-asteikäisiäkin. Lapset suhtautuvat kirjaan kunnioittavasti ja kääntelevät sivuja varovasti, kuin heillä olisi etuoikeus tutustua arvokkaaseen aikuisten kirjaan. Istumme kolmisin läjässä sohvalla ja hämmästelemme maailmaa. Jos mitään muuta ei ehdi katsoa, ainakin ai-ain kuva (alla) täytyy löytää ja sanoa sille ai ai.

Eläimet-kirjassa on yksityiskohtaisia, realistisia piirroksia eläimistä. Jotkut ovat lasten mielestä pelottavampia (äiti, käännä äkkiä sivua!) ja toiset suloisempia (älä vielä käännä, anna mä silitän!). Tykkään siitä, että kirjassa ei ole keskitytty vain söpöyteen tai hirvittävyyteen, vaan kummankinlaisia eläimiä löytyy tasaisesti. Niin kuin luonnostakin.

IMG_6110

Kirjan aukeamilla on hyvin erilaisia teemoja. Yksi aukeama esittelee pilkullisia eläimiä, toinen kummallisia korvia, kolmas kammottavan näköisiä eläimiä. Joillekin aukeamille on koottu erilaisia ötököitä, luikertelijoita ja lentäjiä lajin, liikkumistavan tai vaikka värin mukaan jaoteltuna.

Eläimet on erinomainen kirja luonnon monimuotoisuuden ihmettelyyn. Miksi joku eläin näyttää niin kummalliselta tai pelottavalta? Entä mihin flamingo tarvitsee pitkiä jalkojaan tai kolibri pitkää nokkaansa? Kirja ei tarjoa valmiita kysymyksiä tai vastauksia, vaan lukijat saavat itse äimistellä mieleen tulevia kysymyksiä. Vanhempi saattaa tarvita googlea avukseen joidenkin kysymysten kanssa. Tältä aamulta ainakin jäi kriittisesti ilmaan, että onko ai-ai apina, kuten kuopus veikkaa. Puoliapina, tietää Wikipedia.

Itse epäilen, että pääsen kohta selittämään myös evoluutioteoriaa lapsille, sen verran esikoista kiinnostavat kaikenlaiset miksi-kysymykset. Mistä jääkarhu tietää olla valkoinen? Googlailin nopeasti, että ainakin Jani Kaaron muutaman vuoden takainen Evoluutio voisi auttaa selittämään asiaa lapsille.

IMG_6117

Kirjan tarkat piirrokset viehättävät aikuisenkin silmää. Karvat, suomut ja muut pinnat on tehty pikkutarkasti ja elävän oloisesti. Eläimet on hieno kirja, joka ansaitsee paikkansa kirjahyllyssä hyvänä hakuteoksena.

Eläimet (alk. Animals)

Teksti ja kuvitus: Camilla de la Bedoyere (suomentanut Anu Karvinen)

Kustantaja: Tactic Publishing, 2015

Mistä: arvostelukappale kustantajalta

 

Auts, tohtori Tilkka

Auts tohtori Tilkka

Lastemme suosituimpiin leluihin kuuluvat lasten työkalupakki ja lääkärinlaukku, joilla korjataan esineitä ja ihmisiä raksa- ja lääkärileikeissä.  Äiti on tosi usein niin kipeä, että häneen pitää laittaa pistoksia ja kieleen laastari.

Lääkärileikeistä kertoo myös Annet Rudolphin Auts, tohtori Tilkka! (Mäkelä, 2016). Kirjassa pieni tiikeri Tilkka on kutsunut kaverit kylään leikkimään lääkäriä ja ottanut esiin oman erikoislääkkeensä, nallekarkkimehun.

Lääkärileikki

Kaikki kaverit ovat tosi kipeitä. Sammakon kurkku on punainen ja karhun maha pulputtaa. Possu näyttää kärsivän sikotaudista, norsun kärsä vuotaa ja jäniksen korvassa on joko luppamurtumaa tai taittovikaa. Kaikki saavat hyvää hoitoa ja ennen kaikkea nallekarkkilääkettä.

Tilkka hoitaa potilaitaan niin innokkaasti, että se pistää saksilla omaan tassuunsa. Kiireellinen hätätapaus, sanovat toiset eläimet ja hoitavat tiikerin kuntoon laastarilla ja lusikallisella erikoislääkettä.

IMG_6042

Auts, tohtori Tilkka on hyväntahtoinen kirja lasten leikeistä – aihepiiristä, josta on loppujen lopuksi aika vähän kirjoja. Useinhan lastenkirjoissa tulee käsiteltyä jotain ongelmaa suoremmin tai epäsuoremmin. Kaksi- ja nelivuotiaamme lukevatkin tätä kirjaa mielellään ja innostuvat jälleen kaivamaan lääkärilaukkua esiin.

Tämä kirja sopii hyvin iltasaduksi, sillä siinä ei ole suurta draamaa eikä vaikeita asioita mietittäväksi. Sen sijaan se ruokkii mielikuvitusta ja antaa aineksia lasten omiin leikkeihin.

IMG_6045

Kirjan kuvissa on paljon katsottavaa, mistä lapset tykkäävät. He myös malttavat kuunnella tekstin loppuun joka sivulta, kun katseltavaa on niin runsaasti. Herttaiset, hymyilevät hahmot ovat lapsille mieleen, samoin kaikissa kuvissa seikkailevat pienet pöpsiäiset.

Kirjan tekijä Annet Rudolph on meille entuudestaan tuttu Pikku Korppi Raitasukan seikkailuista. Mukavaa, että suomeksi on saatavilla kirjoja myös muilta kuin englanninkieliseltä kielialueelta; Rudolph on saksalainen.

IMG_6044

Auts, tohtori Tilkka (alk. Autsch, kleiner Tiger!)
Teksti ja kuvitus: Annet Rudolph (suom. Seija Kukkonen)
Kustantaja: Kustannus-Mäkelä, 2016
Mistä: arvostelukappale kustantajalta

Sopu sijaa antaa

Sopu sijaa antaa

Sisarusten välisestä kinastelusta on hyötyä lapsen sosiaalisten taitojen kehitykselle, opimme viime viikon Hesarista. Meidän lapsilla on kyllä kasvamassa harvinaisen hyvät taidot! Jostain syytä lasten on aina saatava leikkiä ihan vierekkäin ja just niillä samoilla leluilla, mikä aiheuttaa väistämättä jatkuvia rajatilaloukkauksia. Aihetta käsittelee myös Tracey Corderoyn ja Jane Chapmanin Sopu sijaa antaa (Mäkelä, 2016).

IMG_5803

Hiiri muuttaa uuteen kotiin, joka on sen mielestä täydellinen. Siellä on pianokin! Valitettavasti paikalle ilmestyy kiukkuinen karhu, joka kertoo, ettei talossa ole tilaa kenellekään, ei edes hiirelle. Mihin tahansa hiiri talossa meneekin, vastassa on iso ja vihainen eläin, jonka mielestä hiiri ei mahdu taloon asumaan. Hyväntuulinen hiiri jatkaa lannistumatta muuttoaan, kunnes lattian alta kuuluu jyminää. Isot eläimet säikähtävät, mutta hiiri nousee puolustamaan kotia – ja putoaa lattian läpi. Lattian alle kolon tehnyt myyrä on pahoillaan aiheuttamastaan vahingosta, mutta oikeastaan se on tehnyt palveluksen toisille. Nyt riittää tilaa kaikille!

IMG_5805

Kirjan parasta antia on urhokas hiiri, joka ei anna isompien eläinten tai vastoinkäymisten lannistaa itseään. (Ihan pieni ääni päässäni kyllä sanoo, että hiiri tungettelee toisten kotiin eikä kunnioita muiden omaa tilaa. Minulla oli kerran yhtä tungettelevainen työkaveri, joka sai minut jatkuvasti raivon partaalle.)

Mutta takaisin kirjaan. Sopu sijaa antaa -kirja on lastemme mieleen varsinkin topakan hiiren vuoksi; lapsista on varmasti turvallista lukea jostakin pienestä, joka pärjää isojen maailmassa. Isommat eläimet pitävät kyllä meteliä itsestään, mutta todellisen vaaran uhatessa se onkin kaikkein pienin hiiri, joka uskaltautuu puolustamaan kotia.

IMG_5809

Kirjan sanoma on, että kaikille riittää kyllä tilaa, ei kannata kinastella. Ratkaisu voi löytyä yllättävältä taholta; se mikä vaikuttaa aivan liialliselta – vielä yhden tulo mukaan – voikin olla avain kaikkien hyvinvointiin.

IMG_5808

Kuvittaja Jane Chapman on tässä kirjassa parhaimmillaan. Hän on luonut ilmeikkäitä eläimiä, jotka ilmaisevat monenlaisia tunteita ärtymyksestä riemuun. Kirjan viimeinen aukeama taittuu auki suuremmaksi (“pomppuaukeama” kustantajan termillä).

Tracey Corderoyn kirjoja on meillä luettu paljon, viimeksi mm. Ei!-, Miksi?– ja  Lisää-kirjoja. Myös Jane Chapmanin kuvittamia kirjoja olemme lukeneet usein. Viimeksi tutustuimme tuoreeseen Kalle-karhu tahtoo lisää -kirjaan.

Sopu sijaa antaa
Teksti: Tracey Corderoy (suom.
Kuvitus: Jane Chapman
Kustantaja: Kustannus-Mäkelä, 2016
Mistä: arvostelukappale kustantajalta

Hieno ääninappikirja Peku ja orkesteri

IMG_5784

Meillä on ollut lukuisia ääninappikirjoja, omana ja kirjastolainassa. Lähes yhtä monta ääninappikirjaa on jemmattu pinojen alle tai palautettu todella sukkelaan, sillä niitä vaivaa usein sama kuin äänekkäitä lelujakin: liiallinen möykkä.

Lapsethan TIETENKIN rakastavat äänekkäitä kirjoja, mutta minä olen tykännyt tähän mennessä oikeastaan vain linnunääniä esittelevästä kirjasta, joka taas oli lasten mielestä ihan leimi.

Mutta nyt löytyi sellainen ääninappikirja, josta ei kukaan voi olla tykkäämättä. Magali Le Huchen Peku ja orkesteri (Tammi, 2016) on kaunis ulkoasultaan ja musiikiltaan.

IMG_5785

Kirjan tarina on simppeli. Peku-koira odottaa illalla järjestettävää konserttia, mutta missä soittajat ovat? Peku kulkee metsässä ja löytää soittajia soittimineen. Minkälainen ääni tulee klarinetista, kontrabassosta tai pianosta? Lapsi saa soittimen nähdessään painaa nappia ja kuunnella. Yhdessä Pekun kanssa tutustutaan soittimiin, tutumpiin ja celestan kaltaisiin vähän oudompiin. Vähitellen koittaa ilta, orkesteri saadaan koottua ja konsertti voi alkaa.

IMG_5786

Peku ja orkesteri on valloittava, huolella tehty kirja, joka saa minut tavattoman hyvälle tuulelle. Eläimet ovat täynnä intoa, joka tarttuu lukijaankin. Kirjoitan tätä ennen, kuin olen päästänyt villi-ihmisemme vapaiksi ja kirjan kimppuun, mutta hykertelen kun mietin, miten iloisiksi lapset tulevatkaan tämän kirjan kohdatessaan.

Kirjassa on hieno klassinen musiikki. Hyvä, että lapsille on välillä tarjolla muutakin kuin peruslastenmusiikkia.  Tämän voi ajatella olevan opettavainen kirja, sillä sen seurassa voi opetella eri soittimia ja niistä tulevia ääniä.

IMG_5799

Myös kuvitus on onnistunut. Kirjan sivuilla vallitsee varsin satumainen tunnelma, ja voisin vain katsella tätä kirjaa ihan ilman ääniefektejäkään. Eläinhahmot ovat pelkistettyjä ja rakastettavan suurisilmäisiä ja ilmeikkäitä.

Muista ääninappikirjoista poiketen tämä on paperisivuinen. Pelkään ennakkoon, miten se kestää kahden innokkaan lapsen hurrikaanikäsittelyssä; äänitehostekirjathan innoittavat lapset aina kilpaa painamaan nappeja. Kirjan ikäsuositus on 3+, ja varmaan ihan syystä. Ohuet sivut lisäävät kirjan kuvituksen luomaa taianomaisuutta: ääni tuntuu tulevan jostain kuin maagisesti, itsestään.

Nyt on meneillään hyvä lastenkirjakevät. Tämä on jo aika todella mones kirja, josta tahdon sanoa, että menkää kirjakauppaan ja ostakaa heti omaksi ja kaikille tutuille lahjaksi. Kirja on aina hyvä sijoitus ja etenkin silloin, kun se on niin hyvin tehty ja saa niin hyvälle tuulelle kuin tämä Peku ja orkesteri.

Peku ja orkesteri
Teksti ja kuvitus: Magali Le Huche
Musiikki: Gallimard Jeunesse
Kustantaja: Tammi, 2016
Mistä: arvostelukappale kustantajalta