Isä vaihtaa vapaalle: räjähdyksiä ja rakkautta

IMG_0184

Joku hullu halusi luopua kirpparilla Isä vaihtaa vapaalle -kirjastaan (WSOY, 2013). Jo se, että hän oli valmis luopumaan kirjastaan, oli minusta idiotismia, mutta se että kirja oli myynnissä hintaan 1 €, oli lähes skandaali. Olisin ostanut sen moninkertaiseen hintaan. Kaikille teille, joille tämä kirja tulee jossain vastaan, sanon yhden asian. Ostakaa! Isä vaihtaa vapaalle on kaikin puolin aivan loistava.
Jukka Laajarinteen tarinassa Puolukka-tyttö haluaisi, että vanhemmat olisivat enemmän kotona. Isä lupaa järjestellä asiaa, ja jo seuraavana päivänä hän tulee hakemaan tytön koulusta etuajassa. Nyt lähdetään matkalle!
Kirjan teksti kertoo tavallisen tarinan vanhemmista, joilla ei ole riittävästi aikaa lapselleen. Tuttua monessa perheessä. Työt seuraavan mukana silloinkin, kun niistä yrittää irrottautua ja viettää enemmän aikaa lapsen kanssa.

Vanhemmuuden paineita

Vanhemmuuden paineita

Kirjan kuvitus sen sijaan kuljettaa jännittävää agenttiseikkailua, jossa salaisen palvelun miehet seuraavat irtisanoutunutta agenttia ja tämän lasta. Puolukka ei tiedä isän agenttiurasta eikä siitä, että isän työnantaja jahtaa heitä. Isä johdattaa lasta karkumatkalle räjähdysten saattelemana.

IMG_0192IMG_0196
Kolmivuotias kuulee tarinasta ilmeisimmän tason ja fanittaa räjähdyksiä. Aikuinen herkuttelee piilotetuilla vitseillä ja klassisella agenttikuvastolla ja nauttii sanojen ja kuvien välisestä ristiriidasta.

IMG_0186IMG_0195
Tarina on siis mahtava, mutta niin on kuvituskin. Tämä on Timo Mänttärin ensimmäinen lastenkirjankuvitus. Toivottavasti jatkoa seuraa runsaasti. Kuvat ovat rohkean pelkistettyjä ja värit retrotyylikkäitä. Kuvissa on rohkeita kuvakulmia, paljon jippoja aikuisille ja sarjakuvamaisia action-kohtauksia. Meille muuttaa seuraavaksi Timo Mänttärin Kehvola Designille suunnittelemia julisteita. Kirjaimet ja numerot voisivat tulla lastenhuoneeseen ja kirjailijajuliste mihin tahansa tilaan, jota voi vielä väittää aikuisten huoneeksi. Siis ehkä johonkin komeroon.

IMG_0190
Luulen, että tästä kirjasta riittää iloa vielä monta vuotta. Miksi-ikään juuri ehtinyt tytär varmaan äimistelee kohta tarinan kaksitulkintaisuutta. Kirjasta nauttivat varmasti tytöt ja pojat yhtä lailla: universaali tarina vanhempien rakkaudesta ja riittämättömyydestä, päähenkilönä tyttö mutta mukana seikkailua, menopelejä ja räjähdyksiä.

Isä vaihtaa vapaalle
Teksti: Jukka Laajarinne
Kuvitus: Timo Mänttäri
Kustantaja: WSOY, 2013
Mistä: kirpparilta

Taikakuvia Taikalasin läpi

taikalasi_cmyk

Kaikki ei ole sitä, miltä näyttää. Taikalasi-kirjan (Nemo, 2015) kuvista paljastuu salaisuuksia, kun niitä katselee mukana tulevan lasin avulla. Ilman lasia näkee yksinkertaisehkon kuvan, mutta katsomalla lasin läpi näkee hillittömän määräm salaista elämää.

Rakastin lapsena löytämistä ja kaikenlaisia salaisuuksia. Taikalasi-kirja vetoaa minuun aivan tavattomasti ja muistuttaa jostain lapsuuteni vastaavasta jutusta. Mitään näin hienoa kirjaa ei silloin ole ollut olemassa, mutta olisikohan Jippo-lehden mukana tullut joku tällainen puna-sini-näkemiseen perustuva jippo?

Meillä koitti onni, kun saimme kirjastosta ensimmäisinä lainaan koskemattoman kappaleen Taikalasia. Ja kirous, koska joudun varjelemaan kirjaa hengelläni, ettei puolitoistavuotias tutkimusretkeilijä pääsisi rakastamaan kirjaa liian antaumuksella. Kolmivuotiaskin saa katsella kirjaa vain vanhempien kanssa, sillä itse taikalasi meinaa jäädä sivujen väliin ja tuhota sivuja innokkaissa käsissä. Parhaimmillaan tämä olisi varmaan 4-7-vuotiaan tiedemiehen käsissä.

IMG_0166

Tyylikkään ja kekseliään kirjan parissa vierähtäisi helposti tunteja, sillä kirjassa riittää runsaasti uutta löydettävää. Tekstiä on tosi vähän, mikä jättää hienosti tilaa mielikuvitukselle. Kertomuksessa pieni lintu lähtee ensimmäiselle lentomatkalleen, jolla se kohtaa kaikenlaista jännittävää. Mitä onkaan puutarhassa mullan alla, entä tehtaassa, kaupungin seinien takana tai laivan sisällä? Kolmevuotias tykkää kirjasta yhtä paljon kuin minäkin ja innostuu itse keksimään tarinoita näkemästään. “Toi vie noille kalaa ja sitten ne syö ja sitten ne saa mennä ulos leikkimään.” Ihan parasta. Jäävuoret paljastuvatkin jäätelöksi, joten niitä on pakko leikisti maistella ja maistattaa äidilläkin. “Hei valas, älä syö äitin jätskiä!” Tätä kirjaa voi olla vaikea palauttaa kirjastoon.

IMG_0165

Taikalasi

KIrjailijat: Agathe Demois ja Vincent Godeau

Kustantaja: Nemo, 2015

Mistä: kirjastosta

Kadonnutta tähteä etsimässä

IMG_0148

Siiri-kirjat ovat olleet meillä todella ahkerassa luvussa. Esikoisen vimma on nyt hiukan laantunut, mutta noin vuoden verran meille otettiin joka kirjastoreissulta mukaan ainakin yksi Siiri-kirja. Tällä hetkellä kirjastosta saattaa päästä kotiin jopa ilman yhtään sarjan kirjaa, mutta kotona olevat kaksi Siiriä ovat kyllä tiukassa rotaatiossa.

Pikku-Oton äitiä väsyttää. Näky, johon samastun.

Pikku-Oton äitiä väsyttää. Näky, johon samastun.

Nyt luimme uusinta Siiriä, Siiri ja kadonnut tähti (Tammi, 2014). Siirin isä on hankkinut kaukoputken ja innostunut katselemaan taivaalle. Siirikin innostuu tähdistä, niin kuin lapsille usein käy vanhempien harrastusten kanssa. Kun Siirin kaverit, kolme Ottoa, meinaavat sulkea Siirin leikkien ulkopuolelle, Siiri päätyy retostelemaan omalla tähdellään Siriuksella. Siiri yrittää esitellä Siriusta Otoille, mutta tähteä ei näy, ja pojat kiusaavat Siiriä. Aina myötätuntoinen pikku-Otto esittää toisille balettia tanssivaa Siriusta, jottei Siiri menettäisi kasvojaan. Lopulta Siirin isi näyttää lapsille tähden kaukoputkellaan.

IMG_0153

Tyhmää, Siiri huusi.

Tarina on hiukan mutkikkaampi kuin monissa muissa Siiri-kirjoissa ja aiheuttaa kyselyikäisessä joka luennalla uuden kysymystulvan. Miksi Sirius kiusaa? Miksi se lällättää? Miksi se pikku-Otto oli Sirius? Tosiaalta kirjassa käsitellään kiusaamista ja leikeistä pois sulkemista raikkaasti ja siirimäisellä tavalla. Empaattiselle tyttärelleni tulee paha mieli, kun toiset eivät ota Siiriä leikkeihin. Lapsi rakastaa näiden kirjojen käsin kirjoitettuja tekstejä, kuten yllä näkyvää “Tyhmää”. Äidin kyvyt näyttelijänä punnitaan joka lukukerralla, sillä näihin reploihinhan täytyy tosiaan eläytyä.

IMG_0154

Sirius tulee Siirin uniin lällättämään.

Mervi Lindman on yksi suurimpia kuvittajasuosikkejamme. Hänen kuvituksensa ovat selkeitä ja raikkaita, tyyli tunnistettava ja hahmot rakastettavia. Tämä Siiri-kirja on ihanan värikäs ja sisältää monta aukeamaa, jotka ovat taustaltaan muunvärisiä kuin valkoisia. Kirjan kuvitusta oli talvella esillä myös Tarinoiden puisto -kuvitusnäyttelyssä, jossa esikoinen bongasi ne jo kaukaa. Tuolla on Siiri! ja sitten juostiin katsomaan, kerta toisensa jälkeen. Itsekin olisin voinut ottaa kuvat mukaan kotiin seinälle ripustettaviksi.

Tykkään kovasti myös siitä, että lähes joka kirjaan on upotettu aikuisille pieniä vitsejä. Tässä kirjassa ikkunalautaa koristaa kyltillä merkitty tähtianis, kun Siiri ja isi katselevat tähtiä. Suosikkini Mervin vitseistä on kuitenkin en-muista-missä-Siirissä oleva ruokapöytään nostettu levitepaketti, jonka kyljessä lukee Voi ei.

IMG_0150

Siiri ja kadonnut tähti

Teksti: Tiina Nopola

Kuvitus: Mervi Lindman

Kustantaja: Tammi, 2014

Mistä: lahjana saatu

Lunta sataa, ihanaa!

IMG_0132

Takatalven kunniaksi kaivoimme esiin yhden suurimmista suosikeistamme, Lunta sataa, Lupo! -kirjan (WSOY, 2012).

Lupo on pieni koira, jolla on turkissa viisi pilkkua. Eräänä päivänä pilkut katoavat. Kummallista! Lupo lähtee etsimään pilkkujaan halki lumisateen. Se kiipeää katolle, hyppää savupiippuun ja kaivaa lunta, mutta pilkkuja ei vain löydy. Kotona lumi sulaa Lupon turkista ja kas, pilkut ovat palanneet.

IMG_0136

Kirja on kaunis ja pelkistetty, ja siinä on hienot värit ja retrahtava kuvitus. Teksti kuljettaa lukijaa halki erään koiran tutkimusten. Yksinkertainen seikkailu jaksaa pitää lukijaa otteessaan. Mukana on peppuhuumori-ikäiselle (eli äidille ja tyttärelle) kakkavitsi, mutta esimerkiksi loppuratkaisu ei päästä pientä lukijaa liian helpolla, vaan kannustaa omaan hoksaamiseen.

IMG_0138

Kirjassa on muutamia luukkuja ja sivun läpi leikattuja aukkoja, muttei joka aukeamalla. Tai mistä tietää, vaikka alunperin olisi ollutkin, sillä meidän kappaleemme on kirpparilta. Ei haittaisi, vaikka toiminnallisuuksia olisi enemmänkin, mutta toisaalta hillitty vähäeleisyys tukee kirjan taidekirjamaisuutta. Tämä on turhasta krumeluurista riisuttu tyylipuhdas kirja, jonka antaisin mielelläni lahjaksi aikuisille graafikkokavereillenikin, mutta jota perheessämme rakastavat aikuiset ja lapset yhtä paljon.

IMG_0139

Réka Királyn kuvituksia on vielä parisen viikkoa esillä näyttelyssä Unkarin tiede- ja kulttuurikeskuksessa, Kaisaniemenkatu 10, Helsinki. Kannattaa mennä katsomaan!

Lunta sataa, Lupo!

Teksti ja kuvat: Réka Király ja Marika Maijala

Kustantaja: WSOY, 2012

Mistä: Kirpparilta (erittäin miellyttävään hintaan 3 €)

Ihanat Numerot

Numerot_markkinointik_CMYK

Hulluilla päivillä oli Aino-Maija Metsolan ihanat Numerot- ja Värit-kirjat myynnissä loistavaan hintaan 6,90. Mukaan tarttui tällä kertaa Numerot (Nemo, 2015).

Kirja on niin herkullinen, että sitä tekisi mieli kosketella koko ajan. Tämä saa ehkä jäädä meillä kahvipöytäkirjaksi aina esille. Aino-Maija Metsolan selkeät ja stailit hahmot loistavat hienoissa väreissä. Katsottavaa riittää äidin lisäksi myös 1-vuotiaalle, ja tätä fanittaa myös 3-vuotias, vaikka onkin muuten jo melkein liian iso tämänkaltaisiin kirjoihin.

Kirja opettaa numeroita – joka sivulla on laskettavaa. Eläimiä, vaatteita ja menopelejä, kivasti katsottavaa sekä tytöille että pojille. Kirjassa on myös runsaasti luukkuja uteliaille kurkittavaksi. Mikä parasta, läppien alla on lisäjippoja: Kirahvi syö puusta lehden – löydätkö aukeamalta viisi puuta? Minuun vetoaa kovasti myös se, että tämä on genressään harvinainen. Pienille on niin vähän tyylikkäitä kirjoja, joita aikuinenkin jaksaisi katsella yhtä monta kertaa kuin taapero. Tällä kertaa saattaa käydä jopa niin, että lapsi kyllästyy ennen kuin äiti.

Olen Aino-Maija Metsolan kuvitusten suuri fani. Aino-Maija tunnetaan tietenkin Marimekko-töistään. Ennen näitä läppäkirjoja on ilmestynyt loistava Tähtienlaskijan runoja (Tuulia Aho – Aino-Maija Metsola), jonka kummipoika sai ristiäislahjaksi. Toivottavasti näitä saadaan vielä paljon lisää.

Teksti ja kuvitus: Aino-Maija Metsola

Kustantaja: Nemo, 2015

Mistä: kirjakaupasta