Soiva kirja: Peku ja rokkibändi

Processed with Snapseed.

Ihastuimme keväällä Magali Le Huchen Peku ja orkesteri -kirjaan, jonka ääninappeja painamalla pääsee kuuntelemaan erilaisia klassisia soittimia. (Lue postaukseni täältä.) Peku seikkailee jälleen, nyt rockmaailmassa, kirjassa Peku ja rokkibändi (Tammi, 2016). Tämä kirja toimii samalla periaatteella kuin edeltäjänsäkin, eli jokaisella sivulla on ääninappi tai pari, joita painamalla saa kuunnella kuvassa olevaa soitinta. Tällä kertaa tosiaan mukana on rock-instrumentteja.

Processed with Snapseed.

Peku-koira on matkustanut nyt Lontooseen, rock-musiikin kaupunkiin, koska hän rrrrakastaa rokkia. Peku kiertelee kaupungin kaduilla ja kaupoissa, kunnes päätyy studioon äänittämään musaa. Levy julkaistaan, ja julkkareissa on villi meno.

Processed with Snapseed.

Tämä kirja se sitten rokkaa! Lapset jorasivat kirjan seurassa ensimmäisellä lukukerralla niin, että koko sohva tärisi. Itse en ole kirjassa soivan rock’n’rollin suurin ystävä, mutta lapsiin musa vetoaa. Varsinkin kolmivuotiaamme on tämän kirjan jättimäinen fani. Hän hakee kirjan hyllystä lallattaen: “Soitan lokkiaaa” ja tunkee itsensä väkisin syliin kirja kainalossaan. Luetaan!

Processed with Snapseed.

Rokkia ääninapista.

Lontoo on suosikkikaupunkini maailmassa ja minusta on ihana kulkea sen kaduilla myös Pekun seurassa. Sivuilta voi bongata kuuluisia paikkoja ja brittiläisiä ilmiöitä, kuten kaksikerroksisen bussin ja punaisen puhelinkopin (vieläkö niitä jossain on?).

Processed with Snapseed.

Sivuilla on aikuisen iloksi muutakin tuttua, kuten mukaelmat Clashin ja Doorsin albumien kansista. Rupesi muuten heti soimaan päässä Clashin London Calling.

Tämä Peku-sarja on minusta oikein kiva lisä ääninappikirjoihin, jotka yleensä ovat suunnattuja aika pienille lukijoille. Peku-kirjat viihdyttävät (ja sivistävät) viisivuotiastakin, varmaan jopa eskari-ikäistäkin. Sarjan ensimmäinen kirja oli minusta aivan uskomattoman ihana, mutta tämä rokkibändikirja ei ehkä ihan yllä samaan. Vertaaminen on kyllä epäreilua, sillä tämäkin on oikein hauska, kivannäköinen ja hyvin toimiva kirja, jonka tänä vuonna varmasti pakkaan lahjapakettiin tuttujen lapsien synttäri- ja joululahjaksi.

Peku ja rokkibändi
Teksti ja kuvat: Magali Le Huche (suom. Katariina Heilala)
Kustantaja: Tammi, 2016
Mistä:arvostelukappale kustantajalta

Advertisements

Puluboin ja Ponin kirja ja laulu-cd

Puluboin ja Ponin kirja

Töttölöö, telve telve, moljens ja moikka! Mukavaa tiistaita, keskiviikkoa ja tolstaita! Meillä ei olekaan nyt luettu mitään tavallista kirjaa, vaan hyvin hienoa elikoiskiljaa.

Veera Salmen Puluboi-sarjan aloitusosa, Puluboin ja Ponin kirja (Otava, 2016) on nimittäin saanut uudessa painoksessa mukaansa cd:llisen verran Kansallisteatterin Puluboin ja Ponin teatteri -näytelmästä tuttuja lauluja.

Puluboin ja Ponin tarina ja hahmot ovat tässä vaiheessa varmasti jo useimmille tuttuja. Puluboi on r-kirjainta vihaava, Hakaniemen torilla asuva pulu, ja Poni taas on Mai-niminen tyttö, joka tahtoisi olla poni. Tässä kirjassa Puluboi ja Poni tapaavat toisensa ensimmäistä kertaa. Puluboi on lentänyt avalaan suuleen maailmaan ja Poni karannut kotoa.

Tässä kuten myöhemmissäkin kirjoissa kulkee rinnakkain kaksi kertomusta, Puluboin ja Ponin kertojanäänillä. Puluboi on hervoton, Poni vakavampi. Nelivuotiaamme haluaa kuulla vain Puluboin osuudet, ja se sopii minulle. Ponin osuuksissa käsitellään muun muassa yksinäisyyttä ja äidin uupumusta, tärkeitä aiheita mutta vähän raskaita alle viisivuotiaalle.

Puluboi2

Pielu soikoon, että tämä on hyvä kilja! Se sisältää hulvatonta huumoria ja vessahuumoria. Puluboi on nelivuotiaan mielestä niin hauska hahmo, että jo sen kuvan näkeminen alkaa naurattaa ääneen.  Kirjan mahtava kielellinen tykitys tarjoaa iloa myös kirjaa lukevalle aikuiselle iloa – ja uusia ilmaisuja ihan omaankin käyttöön, voi pehvaleena sentään!

Kirja on myös hyvä testi tarkkakorvaisen pikkutytön vanhemmalle. Jos vähän väsynyt vanhempi erehtyy sanomaan kerrankin r-kirjaimen Puluboin osuudessa, lapsi huomaa sen heti. Sä sanoit sen luman kiljaimen! Anteeksi. Ylitän palantaa suolitustani.

Puluboi3

Uutta tässä painoksessa on mukana seuraavava cd:llinen lauluja, jotka ovat peräisin Kansallisteatterin kehutusta Puluboin ja Ponin teatteri -näytelmästä, joka meillä jäi valitettavasti näkemättä.

Minulla on ollut tämän postauksen tekeminen kesken tooodella kauan aikaa, sillä levy on villinnyt lapsemme kerta toisensa jälkeen. Maksa vasta mallaskuussa, esikoinen laulaa kerta toisensa jälkeen, ja kuopus yrittää seurata perässä. Melu on yltynyt niin kovaksi, että meillä aikuisilla on jäänyt itse musa kuulematta.

Laulutekstit ovat Jukka Rantasen käsialaa, sävellykset on tehnyt Maija Ruuskanen. Levyllä on yhteensä neljätoista biisiä, vauhdikkaampia ja hitaampia. Lastemme suursuosikki on avausbiisi Mukavaa tiistaita.

Levy tulee ilman omia kuoria, mutta kirjan loppuun on painettu kappalelista ja levyn krediitit. Biisilistassa on kätevästi esillä myös sivunumero, johon kukin laulu liittyy.

 

IMG_6414

Puluboin ja Ponin kirja, mukana laulu-cd
Teksti: Veera Salmi
Kuvitus: Emmi Jormalainen
Kustantaja: Otava, 2016
Mistä: arvostelukappale kustantajalta

Laulukirjoja lapsille

Kidshits2

Mieheni osti kitaran, kuten taannoin kerroinkin, ja hän on viime viikot innokkaasti soittanut lasten laulukirjoja läpi. Meillä on kestolainassa kirjastosta tosi kiva Suomen lasten laulukirja, josta puhuin aiemmassa postauksessani, mutta välillä ainakin minun korvani vaativat jotain vaihtelua. Nyt meillä on testissä kaksikin lapsille suunnattua laulukirjaa, Kids Hits 2 (F-musiikki, 2016) ja Ipanapa-laulukirja (Paasilinna, 2011).

Robinin Boom Kah on käynyt tutuksi.

Robinin Boom Kah on käynyt tutuksi. Hyvin tutuksi. Kids Hits 2.

Kids Hits 2 on sekoitus ulkomaisten ja kotimaisten lasten suosikkiartistien kappaleita. Mukana on Lady Gagat ja Justin Bieberit. Emme valitettavasti tunne kaikkia biisejä, sillä taloudessamme ei ole yhtään teiniä, joka olisi tappanut meitä soittamalla samoja onedirectioneita uudestaan ja uudestaan. Mukana on kuitenkin paljon tuttuja biisejä mm. Sannilta ja Robinilta.

Kids Hits 2 -kirjan kuvitusta.

Kids Hits 2 -kirjan kuvitusta.

Robin on itsestäänselvästi lasten suosikki tästä kirjasta. Kuopuksemme osasi laulaa puum-pah (boom kah meidän muiden kielellä) jo silloin, kun hänellä oli ehkä kymmenen sanan sanavarasto. Kids Hits 2 -kirjan kanssa kävi sillä lailla, että mieheni rupesi alakerrassa tapailemaan Boom kahia ensimmäistä kertaa kitaralla. Poikani jähmettyi yläkerrassa kesken leikin, sanoi buum-ba, viskasi autot kädestään ja juoksi alakertaan joraamaan.

Suosikkibiisini Sannilta.

Suosikkibiisini Sannilta.

Mediassa on viime aikoina Sannin tuoreen biisin innoittamana keskusteltu siitä, minkälaisia sanoituksia lasten suosikkiartistien kappaleissa voi olla. Myös Kids Hits 2 saa miettimään asiaa.  Ovatko esimerkiksi Sannin eksistentiaalisesta kriisistä kertova Jos mä oon oikee tai Jukka Pojan rakastelusta(kin) kertova Kylmästä lämpimään lapsille sopivia kappaleita? Toisaalta on myös äärimmäisen vaikea estää aikuisten kulttuuria suodattumasta lasten elämään, ja ainakin 1970-luvulta lähtien joka sukupolvelle on riittänyt omat kohubiisinsä, joiden seksipitoisia sanoja lapsukaiset ovat onnellisina lauleskelleet.

Joillakin aukeamilla on kuvitusta. Kids Hits 2.

Joillakin aukeamilla on kuvitusta. Kids Hits 2.

Kirjassa on vähän irrallisen tuntuisena lisänä myös Päivänsäde ja menninkäinen ja Minttu sekä Ville, jotka kummatkin poikkevat kirjan muiden biisien linjasta, mutta jotka myös ovat vähän nuorempien lasten makuun kuin valtaosa muista kappaleista.

Kids Hits 2 on viihdyttävä kokoelma hittibiisejä, josta riittää iloa monenikäisille pitkäksi aikaa. Mukana on myös aikuisten makuun sopivia hittibiisejä Vain elämää -artisteilta.

Siiri Nordinin ihana Hyväntuoksuinen. Ipanapa-laulukirja.

Siiri Nordinin ihana Hyväntuoksuinen. Ipanapa-laulukirja.

Ipanapa-laulukirja sisältää seitsemisenkymmentä Ipanapa-albumeilla ilmestynyttä kappaletta. Meillä sarjan levyjä on kuunneltu todella ahkeraan, joten biisitkin ovat hyvin tuttuja. Mukavaa päästä laulemaan niitä!

Suosikkejamme niin levyiltä kuin kirjastakin ovat Huina haina, Hyväntuoksuinen ja Kuningas ei. Huomaan meidän kaikkien osaavan parhaiten ykköslevyn lauluja, vaikka meillä on hyllyssä myös Ipanapat 2 ja 3. Päätänkin nyt pyhästi laittaa näitä muitakin levyjä soimaan.

Jenni Vartiaisen Urho Kepponen. Ipanapa-laulukirja.

Jenni Vartiaisen Urho Kepponen. Ipanapa-laulukirja.

Kirjassa ei harmillisesti ole kuvitusta, vaikka sen kansi onkin samaa hauskaa tyyliä kuin sarjan levyjen kannet. Kuvat olisivat piristäneet kirjaa varmasti, ja myös auttaneet lapsia löytämään suosikkibiisejään kirjasta. Muuten kirja on oikein hyvä, taattua Ipanapa-laatua.

Kids Hits 2
Toimitus: Harri Laine
Kustantaja: F-musiikki, 2016
Mistä: arvostelukappale kustantajalta

Ipanapa-Laulukirja
Toimitus: Juha Töyrylä
Kustantaja: Paasilinna, 2011
Mistä: kirjastosta

Hieno ääninappikirja Peku ja orkesteri

IMG_5784

Meillä on ollut lukuisia ääninappikirjoja, omana ja kirjastolainassa. Lähes yhtä monta ääninappikirjaa on jemmattu pinojen alle tai palautettu todella sukkelaan, sillä niitä vaivaa usein sama kuin äänekkäitä lelujakin: liiallinen möykkä.

Lapsethan TIETENKIN rakastavat äänekkäitä kirjoja, mutta minä olen tykännyt tähän mennessä oikeastaan vain linnunääniä esittelevästä kirjasta, joka taas oli lasten mielestä ihan leimi.

Mutta nyt löytyi sellainen ääninappikirja, josta ei kukaan voi olla tykkäämättä. Magali Le Huchen Peku ja orkesteri (Tammi, 2016) on kaunis ulkoasultaan ja musiikiltaan.

IMG_5785

Kirjan tarina on simppeli. Peku-koira odottaa illalla järjestettävää konserttia, mutta missä soittajat ovat? Peku kulkee metsässä ja löytää soittajia soittimineen. Minkälainen ääni tulee klarinetista, kontrabassosta tai pianosta? Lapsi saa soittimen nähdessään painaa nappia ja kuunnella. Yhdessä Pekun kanssa tutustutaan soittimiin, tutumpiin ja celestan kaltaisiin vähän oudompiin. Vähitellen koittaa ilta, orkesteri saadaan koottua ja konsertti voi alkaa.

IMG_5786

Peku ja orkesteri on valloittava, huolella tehty kirja, joka saa minut tavattoman hyvälle tuulelle. Eläimet ovat täynnä intoa, joka tarttuu lukijaankin. Kirjoitan tätä ennen, kuin olen päästänyt villi-ihmisemme vapaiksi ja kirjan kimppuun, mutta hykertelen kun mietin, miten iloisiksi lapset tulevatkaan tämän kirjan kohdatessaan.

Kirjassa on hieno klassinen musiikki. Hyvä, että lapsille on välillä tarjolla muutakin kuin peruslastenmusiikkia.  Tämän voi ajatella olevan opettavainen kirja, sillä sen seurassa voi opetella eri soittimia ja niistä tulevia ääniä.

IMG_5799

Myös kuvitus on onnistunut. Kirjan sivuilla vallitsee varsin satumainen tunnelma, ja voisin vain katsella tätä kirjaa ihan ilman ääniefektejäkään. Eläinhahmot ovat pelkistettyjä ja rakastettavan suurisilmäisiä ja ilmeikkäitä.

Muista ääninappikirjoista poiketen tämä on paperisivuinen. Pelkään ennakkoon, miten se kestää kahden innokkaan lapsen hurrikaanikäsittelyssä; äänitehostekirjathan innoittavat lapset aina kilpaa painamaan nappeja. Kirjan ikäsuositus on 3+, ja varmaan ihan syystä. Ohuet sivut lisäävät kirjan kuvituksen luomaa taianomaisuutta: ääni tuntuu tulevan jostain kuin maagisesti, itsestään.

Nyt on meneillään hyvä lastenkirjakevät. Tämä on jo aika todella mones kirja, josta tahdon sanoa, että menkää kirjakauppaan ja ostakaa heti omaksi ja kaikille tutuille lahjaksi. Kirja on aina hyvä sijoitus ja etenkin silloin, kun se on niin hyvin tehty ja saa niin hyvälle tuulelle kuin tämä Peku ja orkesteri.

Peku ja orkesteri
Teksti ja kuvitus: Magali Le Huche
Musiikki: Gallimard Jeunesse
Kustantaja: Tammi, 2016
Mistä: arvostelukappale kustantajalta

Suomen lasten laulukirja

IMG_4981

Mieheni innostui kitaransoitosta pitkän tauon jälkeen ja osti itselleen akustisen rämpyttelykitaran, jolla hän tykkää varsinkin soitella lasten kanssa lastenlauluja. Kotoa löytyvät laulukirjat oli aika nopeasti laulettu läpi, joten etsiskelin kirjastosta uusia inspiraationlähteitä. Vastaan tuli Essi Wuorelan toimittama kiva Suomen lasten laulukirja (Otava, 2012).

IMG_4755

Muutaman vuoden takainen laulukirja sisältää umpituttujen lastenlaulujen lisäksi IMG_4975joitakin uudempia lauluja. Meille ovat Ipanapa-levyiltä entuudestaan tuttuja esimerkiksi Teippileikki ja Hiphoppii englantii. Kirjassa riittää hoilattavaa laulutuokioon ja toiseenkin.

IMG_4829

Känkkäränkkä toimii

Suurimmaksi suosikiksemme nousee yllättäen Känkkäränkkä, ehkä siksi, että sen minäkin osaan laulaa tuosta vaan, kun vähän muistelen. Lallattelemme sitä sitten aina aamuisin pukiessamme ja välillä hoitomatkallakin. Ja, mikä parasta, mieheni synttäreillä. Kymmenen vuotta sitten meillä ei todellakaan vietetty synttäreitä Mikko Alatalon parissa. Tähän on tultu, ei voi mitään.

IMG_4979

Houkutteleva sisällysluettelo!

Yli 200-sivuiseen kirjaan mahtuu rutkasti myös sellaisia lauluja, joita en tunne lainkaan. Koska olen musiikillisesti ihan nolla, en pysty niitä nuoteista tulkitsemaan, vaikka lapset vaativatkin kuvien perusteella yhä uusia biisejä. Seuraavana projektina on varmaan opetella näitä kappaleita Youtubesta.

Miehen kommentin mukaan kirjan biisit on transponoitu helppoihin sointuihin, joten “toistataitoisen rämpyttelijänkin” on helppo seurata mukana.

IMG_4976

Matti Pikkujämsän kuvitus erottaa Suomen lasten laulukirjan kilpailijoista edukseen. Pikkujämsän hienoja kuvia on paljon, lähes joka aukeamalla. Kirjaa voisi selailla pelkästään kuvien vuoksi.

IMG_4973

Suomen lasten laulukirja
Toimittanut: Essi Wuorela
Kuvitus: Matti Pikkujämsä
Laulujen sovitus ja nuotinnus: Olli Heikkilä
Kustantaja: Otava, 2012
Mistä: kirjastosta

Piano karkaa

IMG_3626

Vihdoin se on käsissämme, Marika Maijalan ja Juha Virran Piano karkaa (Etana Editions, 2015)! Jonotin tätä elokuussa ilmestynyttä kirjaa kirjastosta ikuisuuden ajatellen, että joku ei vain malta päästää sitä käsistään (mitä en olisi ihmetellyt), mutta sepäs olikin leiman mukaan hankittu kirjastoomme vasta lokakuussa.

IMG_3617

Kirja kertoo mukavan pienen tarinan pianosta, joka eräänä yönä ilmestyy Filippa-tytön pihalle. Filippa palaa halusta soittaa pianoa, mutta – kissa Nokonen ottaa sen torkkupaikakseen ja aasi Antero käyttää sitä kahvikioskinsa lisäpöytänä ja -istuimena. Filippa suuttuu, kun ei pääse koskaan soittohommiin, ja poistuu paikalta. Samaan aikaan orkesteri Keikkaputken (hih hih) pianisti huomaa soittimensa puuttuvan. Kateissa on myös kapellimestarin sukka.

IMG_3619

Pianisti lähtee lenkille ja kuulee huuliharpun soittoa. Se on Filippa, joka kertoo löytäneensä pianon. Pihalla soitin ja soittaja kohtaavat, mutta piano onkin hiljaa. Sen sisältä löytyy kapellimestarin kadoksissa ollut sukka. Piano ja sukka saadaan treenikämpälle, ja Filippa pääsee viimein soittamaan pianoa, vieläpä yhdessä orkesterin kanssa.

IMG_3620

Piano karkaa on niitä harvinaisia kirjoja, joita sekä vanhemmat että lapset tahtovat lukea yhtä paljon. Aika usein meillä lasten suurimmat suosikit ovat aikuisen silmään kurjia jo lähtökohtaisesti, tai muuttuvat rasittaviksi viimeistään sadannen uudellenluennan kohdalla. Piano karkaa on ihanasti hauskan näköinen yhtä lailla aikuisen kuin lapsenkin silmään, ja tarinakin toimii. Me kyllä olemme kaikki Marika Maijalan faneja, ja meillä on luettu esimerkiksi Sylvi Kepposet ja Lunta sataa, Lupo kannesta kanteen satoja kertoja.

IMG_3621

Luulen, että lapsiin vetoaa tässä kirjassa (hienon kuvituksen lisäksi, tietty) kirjan pieni mysteeri ja sen selviäminen. Sukka ja piano löytävät oikeat omistajansa, ja päähenkilö Filippakin saavuttaa sen mitä eniten tahtoi, päästä soittamaan pianoa.

IMG_3622

Lapsemme tykkäävät kovasti musiikista, mutta hyviä musamaailma-aiheisia kirjoja emme ole liiemmälti löytäneet. Alkuvuodesta julkaistiin hyvin myynyt Soiva metsä – Jean Sibeliuksen matkassa (Lasten keskus, 2015), jota emme vielä ole saaneet hommattua luettavaksi. Hulluilla päivillä pitelin käsissäni tarjouksessa ollutta Pikku pianisti -kirjaa (Karisto , 2015), jossa on koskettimet mukana, mutta epäilin sen toimivuutta ja jätin sen lopulta pois ostoskoristani. Kirjan käytettävyys taitaakin valitettavasti vähän tökkiä, kuten Bleue kertoo Sininen keskitie -blogissaan.

Piano karkaa
Teksti: Juha Virta ja Marika Maijala
Kuvitus: Marika Maijala
Kustantaja: Etana Editions, 2015
Mistä: kirjastosta