Näkymätön

img_0423

Koska sinulle on käynyt viimeksi niin, että kirja – mikä tahansa kirja – sai sinut itkemään? Entä lastenkirja?

Minun on vaikea muistaa, koska minulle olisi käynyt niin. Paitsi nyt, Elina Hirvosen ja Ville Tietäväisen uuden Näkymätön-kirjan (Lasten Keskus, 2016) seurassa.

Meillä on viime vuosina luettu useita liikuttavia kuvakirjoja – mieleen tulee esimerkiksi Benji Daviesin ihana Toivo ja valas – mutta harva niistä on saanut minussa aikaan sellaista myötätuntoista tunnekuohua kuin tämä Näkymätön. Luin kirjan tosiaan ensimmäisen kerran silmät kyynelissä, ja viisivuotias esikoisemme oli lähes yhtä suurten tunteiden vallassa.

img_0424

Kirjassa pieni avaruusolio, Kapteeniksi kutsuttu Kukka ei saa unta, kun hän ajattelee edessä olevaa päiväkotipäivää. Vielä aamullakin hän vitkastelee, vaikka onkin päättänyt, että kaikki muuttuu nyt.

Sillä Kapteenia kiusataan hoidossa, eikä hänellä ole muita kavereita kuin mielikuvituskaverit, ihmisen näköiset Avaruustyypit. Toiset lapset eivät ota mukaan leikkiin ja vievät Kapteenin lelut. Vanhemmille Kapteeni kuitenkin esittää urheaa ja sanoo, että oli kiva päivä, vaikka mahaankin koskee ja kyyneleet nousevat silmiin.

Onneksi lopulta vanhemmat huomaavat, että kaikki ei ole kunnossa, ja puhuvat kiusaamisasiasta hoidossa. Päiväkodin aikuiset kutsuvat lapset piiriin puhumaan Tärkeästä Asiasta. Jos jää aina muiden leikkien ulkopuolelle, voi tulla sellainen näkymätön haava, joka paranee hitaasti.

Opettaja ohjaa lapset taitavasti leikkimään yhdessä sellaista leikkiä, jossa Kapteeni on hyvä, ja kerrankin päiväkotipäivä kuluu nopeasti ja hyvillä mielin. Illalla tuntuu, että Kapteenin sisäinen haava on jo alkanut parantua.

img_0426

“Kapteeni vilkuttaa äidille niin, että poskia särkee. Kun hymyilee tarpeeksi, kaikki menee hyvin.”

Kirja löytää oivaltavasti kiusaamisen herättämät monitahoiset tuntemukset: suru, häpeä, itseinho, yksinäisyydentunne, tarve suojella toisia omalta häpeältä… Minua liikutti kirjassa ennen kaikkea pienen Kapteenin urheus. Kapteeni yrittää kaikin keinoin kuulua mukaan joukkoon ja esittää urheaa, kerta toisensa jälkeen. Hän myös pyrkii säästämään vanhempiensa tunteita, kuten lapset usein liikuttavasti tekevätkin.

Näkymätön kietoo taitavasti toden ja mielikuvitusmaailman toisiinsa ja liikkuu todella taidokkaasti lapsen sisäisessä maailmassa. Huomaan nyt tätä kirjoittaessanikin myötätunnon ja suojelunhalun valtaavan mieleni.  Se on hyvän kirjan merkki!

img_0427

Kirjan kuvitus on ihastuttavan omaperäistä. Minua viehättävät pelkistetyt hahmot ja rohkeat kuvakulmat. Kaikessa rohkeudessaan ja omintakeisuudessaankin kuvitus on kyllä hiukan vieraannuttava ja aavistuksen kylmä. Toisaalta se tietenkin etäännyttää lukijaa pelosta ja auttaa sillä tavalla lasta käsittelemään vaikeita asioita, kun kyse ei ole toisesta ihmislapsesta.

Kaikkineen tämä on hieno, liikuttava kirja, joka kannattaa lukea ihan kaikkien lasten kanssa kiusaamisen ennaltaehkäisyksi tai kiusatulle rohkaisuksi ja lohdutukseksi.

img_0428

Näkymätön
Teksti: Elina Hirvonen
Kuvitus: Ville Tietäväinen
Kustantaja: Lasten Keskus, 2016
Mistä: arvostelukappale kustantajalta

Save

Save

Save

Hirvi irvistää

img_0349

Mahtavia uutisia! Yksi kaikkien aikojen parhaista lasten runokirjoista, Jukka Itkosen ja Matti Pikkujämsän Krokotiili hikoaa on nyt saanut jatkoa! Mikä parasta, samojen tekijöiden uusi Hirvi irvistää (Lasten Keskus, 2016) on hyvä. Hirvittävän hyvä.

img_0354Siinä missä Krokotiili hikoaa seikkaili Afrikassa ja muutoinkin eksoottisten villieläinten parissa, Hirvi irvistää sijoittuu kotoisten eläinten maailmaan. Runoissa tutustutaan niin tuttujen oravan, ketun ja karhun elämään (“Kettupa se kurkisteli / karhun talvipesään: / “Valvon täällä talveni, / mutta uskon silti kesään.””, runosta Kettupa se kurkisteli) kuin mietitään vaikkapa näkymättömämpien näkinkengän tai kiiltomadon vaiheita:

Täysikuu / ja tyyni sää. / Kiiltomato kimmeltää. (Runosta Kimmeltäjä)

Villieläinten lisäksi Itkonen loruttelee myös koirista ja kissoista ja muistuttaa kesäkissan kohtalosta:

Se kaipaa maitolautasta, / kodin lämpimää / ja kaikkia niitä helliä / silityksiä. (Runosta Kesäkissa)

img_0433Pidän kovasti Jukka Itkosen humaanista, lämpimästä ja huumorintajuisesta tavasta katsella maailmaa. Lyhyissäkin runoissa on aina joku omalaatuinen katsantokanta tai uusi ajatus, joka saa myös lukijat miettimään asioita uudella tavalla.

Tykkään myös siitä, miten Itkonen saa lapset katselemaan petoja uusin silmin. Otetaan nyt vaikkapa kyy:

Mutta onko se sitten kyynkään syy, / jos sen puremasta myrkyttyy? (Runosta Myrkkyhammas)

Pedotkaan eivät ole pahiksia, kirjan runot muistuttavat, vaan niilläkin on oma paikkansa luonnon järjestyksessä. Samasta asiasta kertoo myös kirjan päättävä Jokaiselle eläimelle -runo, joka loppuu sanoihin:

Miten tätä kuvailisi, / sanotaanko vaikka: / Jokaiselle eläimelle / löytyy oma paikka.

img_0434

Matti Pikkujämsän kuvitustyyli on minusta kaikkein parhaimmillaan näissä runokirjoissa, joihin pelkistetyt eläinkuvat sopivat uskomattoman hienosti. Rakastan viipyillä sivuilla katselemassa Pikkujämsän taidokasta jälkeä. Vähin vedoin tehdyt eläimet ovat näköisiä ja ilmeikkäitä, ja myös lapsille kovasti mieleen.

img_0437

Itkosen ja Pikkujämsän edellinen yhteinen runoteos Laulavat lenkkitossut on muuten tämän blogini top 3 luetuimmissa postauksissa. Toivottavasti myös tämä uutukainen saa yhtä paljon lukijoita! Meillä nimittäin koko perhe on ihastunut tähän kirjaan. Juuri pari päivää sitten seurasin ilahtuneena, kun mieheni poimi juuri tämän kirjan pinoista lapsille luettavaksi. Vaikka lapset ensin vähän vastustelivatkin (“Ei runoja! Luetaan jotain muuta!”) jäivät he hievahtamatta kuuntelemaan runoa toisensa jälkeen. Suosittelen muitakin hankkimaan tämän hienon kirjan käsiinsä ja kokeilemaan sen lumovoimaa.

Hirvi irvistää
Teksti: Jukka Itkonen
Kuvitus: Matti Pikkujämsä
Kustantaja: Lasten Keskus, 2016
Mistä: arvostelukappale kustantajalta

Save

Save

Save

Save

Unen aika

Processed with Snapseed.

Nyt oli kuulkaa odotukset korkealla! Chris Haughton yksi kaikkein suurimpia lastenkirjailijasuosikkejani – hänen kirjansa Ihan hukassa oli ensimmäinen kirja, jonka ostin vielä syntymättömälle esikoiselleni – ja uusi kirja Haughtonilla on minulle odotettu tapaus. Lasten Keskus on juuri julkaissut Haughtonin Unen aika -kirjan, joka näyttää jo kannen perusteella olevan yhtä hienon näköinen kuin kirjailijan aiemmatkin teokset.

Processed with Snapseed.

Aurinko laskee metsässä ja kaikkia eläimiä alkaa nukuttaa. Hiiriä, jäniksiä, kauriita, jopa Muhkeaa Karhua väsyttää makoisasti. Mutta ei Pikku Karhua, joka tuntee olonsa ihan pirteäksi ja etsii leikkikaveria. Väsyttää, sanovat kaikki muut, eivätkä lähde mukaan leikkiin. Pian Pikku Karhukin huomaa, että sitäkin väsyttää. Se saa vanhemmaltaan ison hyvänyönpusun ja on pian unessa, kuten koko metsän väki.

Tämä on minusta ihana kirja. Sen jälkeen kun olen toipunut siitä, että tämä ei ollutkaan mikään vitsikäs tarina. Eläimet ovat aivan yhtä graafisen tyylikkäitä mutta syötävän suloisia kuin Chris Haughtonin edellisissäkin teoksissa (täältä löydät postaukseni ihanasta Voi sinua, Sulo -kirjasta).

Kuvissa nähdään vahvan värisiä, hienoja pintoja ja pelkistettyjä kuvia. Ah! Näitä kuvia todella katselee ilokseen. Jos nyt joutaa katselemaan, sillä kirjaa lukiessa alkaa aivan armottomasti väsyttää – jokaisella sivulla eläimet haukottelevat ja huokailevat, hoh-hoijaa…. Luen kirjaa lapsille itsekin aina oikein dramaattisesti haukotellen ja venytellen, ja huomaan sen triggeröivän aivoissani univaihteen päälle.

Processed with Snapseed.

Luemme kirjaa ensimmäistä kertaa niin, että odotan joka sivua kääntäessäni yllätystä. Olen tottunut Haughtonin kirjoissa leppoisaan huumoriin ja mahtaviin pieniin käänteisiin. Sellaista ei tällä kertaa ole tarjolla, vaan Unen aika on lempeä iltasatu nukkumaan menemisestä. Ja se siis todellakin toimii nukuttajana minun kohdallani! Lapsemme ovat sen sijaan niin paatuneita unen vastustajia, että heihin kirjalla ei ole ainakaan ensimmäisillä lukukerroilla ollut vaikutusta.

Processed with Snapseed.

Bleue Sininen keskitie -blogista kertoo omassa postauksessaan samasta kirjasta, että heillä tätä luetaan viimeisenä kirjana ennen nukkumaanmenoa, viimeisenä hitaana. Hyvä idea, sillä meillä ainakaan tämä ei ole riittänyt ainoaksi iltasaduksi. Suunnitelmissani onkin seuraavan kerran lukea joku pidempi ja ehkä vähän vauhdikkaampi kirja ensin ja sitten rauhoittua tämän ääreen.

Processed with Snapseed.

Unen aika (alk. Goodnight Everyone)
Teksti ja kuvitus: Chris Haughton (suom. Tuula Korolainen)
Kustantaja: Lasten Keskus, 2016
Mistä: arvostelukappale kustantajalta

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Äkkää ja tökkää ulkona

IMG_9385

Kiva Äkkää ja tökkää -kirjasarja on saanut jatkoa. Fiona Wattin ja Stephen Barkerin Äkkää ja tökkää ulkona (Lasten keskus, 2016) -kirjassa seikkailut ovat siirtyneet nyt ulkotiloihin, kuten nimestäkin saattaa aavistaa. Edellisessä osassahan äkättiin ja tökättiin kotona.

IMG_9367

Kirjasarjassa on yksinkertainen, toimiva idea: lapsen homma on etsiä kuvista yksityiskohtia annettujen tehtävien mukaan. Ja lapsethan rakastavat oivaltamista! Kuulin muuten myös puheterapeutin käyttävän näitä kirjoja apuvälineenä työssään pienten lasten puheenviivästymien kanssa. Siihen nämä ovatkin varmaan omiaan.

IMG_9389Äkkää ja tökkää ulkona -kirjan teemat tuttuja ja mukavia. Ollaan liikenteessä, rannalla ja lumihangessa, kuljetaan kylillä ja ihmetellään eläimiä. Välillä noustaan ilmaan tai käydään ostoksilla. Yksinkertaisia, hauskoja aihepiirejä, jotka viihdyttävät lasta. Aikuistakin, mutta nyt on kyllä sanottava, että tämä kolmas osa oli erittäin tervetullut meille – edellisiä osia on äkätty ja tökitty siihen tahtiin, että äiti alkaa olla niihin uupunut. Jossain kohtaa viime kevättä sarjan edelliset osat olivat kuopuksellemme niin rakkaita, että hän ei suostunut menemään nukkumaan ilman niitä sängyssään.

Olisikohan tämä uusin osa edeltäjiään hiukan vaikempi? Viisi täyttänyt esikoisemmekin haluaa kiihkeästi olla mukana lukemassa kirjaa, ja osa tehtävistä soveltuukin hänelle jopa paremmin kuin kolmivuotiaalle kuopukselle.

En tiedä onko tässä kolmannessa osassa muuten kauheasti eroa muihin sarjan osiin, mutta ainakin kirja jaksaa viihdyttää, eikä sarjan taso ole laskenut.

IMG_9388

Mukavan näköinen, selkeä ja suloisen naiivi kuvitus on viehättävällä tavalla omansalainen. Omaa silmääni miellyttävät eniten kirjan söpöt eläinhahmot.

Äkkää ja tökkää ulkona
Teksti: Fiona Watt
Kuvat: Stephen Barker
Kustantaja: Lasten Keskus, 2016
Mistä: arvostelukappale kustantajalta

Save

Meidän ja muiden kehot

IMG_9392

Meillä on nyt tultu siihen lasten kehitysvaiheeseen, että tietokirjat ovat alkaneet kiinnostaa. Hyvä niin, olen itsekin ihan innoissani! Meillä on luettu niin dinosauruksista kuin tunteista, ihmiskehosta kuin traktoreistakin.

Lasten Keskukselta on juuri ilmestynyt uusi ihmiskehoa käsittelevä Meidän ja muiden kehot -kirja, jota tutkimme lasten kanssa innokkaasti. Meillä oli hetki sitten kirjastosta lainassa samasta sarjasta Meidän ja muiden tunteet, joka oli lapsille kovasti mieleen ja jonka parissa tykkäsin itsekin pohtia tunteita.

IMG_9393Tämä Mary Hoffmanin ja Ros Asquithin Meidän ja muiden kehot on oikein mukava kirja ihmiskehosta, joka käsittelee monipuolisesti ihmisen kehollisuutta ja kaikenlaista muutakin asiaa liittyvää. Kirjassa käydään läpi elämä syntymästä kuolemaan, ja sillä välillä ehditään miettiä muun muassa perhemalleja, mustelmia ja kaksosia.

IMG_9394IMG_9395

Ja sukupuolta, mikä onkin aihe, jota jo tuore kolmivuotiaamme miettii aina ajoittain. Nykyaikaa on kirjassa se, että sukupuolta ei jaeta binaarisesti kahteen. “Jotkut eivät koe oloaan mukavaksi kehossa, jossa syntyivät, eikä jokainen solahda “poika” tai “tyttö” -muottiin.” Minä kyllä ilahduin tästä kohdasta! Tämä sosiaalisen sukupuolen asia koskettaa jo pieniä lapsia, ja on hyvä, että sitä kirjoissakin käsitellään.

IMG_9397Kirjan brittiläinen kuvitustyyli on minusta sen heikoin lenkki. En millään saa sytyttyä kirjan kuvitukseen, mutta se ajaa asiansa muuten oikein oivassa kirjassa.

Meidän ja muiden kehot
Teksti ja kuvitus: Mary Hoffman ja Ros Asquith (suom. Maisa Tonteri)
Kustantaja: Lasten Keskus, 2016
Mistä: arvostelukappale kustantajalta

Save

Äkkää ja tökkää kotona

IMG_5184

Viime vuonna ilmestynyt hauska Äkkää ja tökkää -kirja on nyt saanut jatkoa. Uudessa Äkkää ja tökkää kotona -kirjassa (Lasten Keskus, 2015) viihdytään kotona, kuten nimikin kertoo.

IMG_5165

Tutussa kotiympäristössä ripustetaan pyykkiä, ollaan ruokapöydässä ja käydään nukkumaan. Välillä etsitään ulkoilukamppeita ja katsellaan kuvagalleriaa seinällä. Yhdessä aikuisten kanssa leivotaan ja leikitään pihalla. Lapselle tuttuja, jokapäiväisiä asioita siis.

IMG_5159

Sarjan ensimmäisen osan tapaan kirjan jokaisella sivulla on lapselle havainnointitehtäviä. Missä on hiiri, äkkäätkö ötökän? Etsi punainen hame, tökkää sinistä autoa. Ja lapsethan tökkäävät ja äkkäävät kilpaa toistensa kanssa. Kirja on myös todellinen sisarusmagneetti: sitä ei voi lukea vain toisen lapsen kanssa, vaan toinen keskeyttää aina sen, mitä oli tekemässä, jos tämä kirja otetaan esiin. Tämän postauksen kuvissa on harvinaisesti vain yksi tökkijä, joka oli yksin kotona sairaspäivää viettämässä.

IMG_5163

Kuvat valmentavat monenlaisia pienten taitoja: mitä vaatekappaleita ulos tarvitaan? Kuka on aikuinen ja kuka lapsi? Minkälaisia ovat värit, miten lasketaan kolmeen? Monelle ikätasolle löytyy siis kummasteltavaa sinänsä hyvin yksinkertaisesta kirjasta.

IMG_5166

Kuvissa on valmiiksi kirjoitettujen tehtävien lisäksi paljon katsottavaa, ja kirjaa lukeva aikuinen voi keksiä uusia kysymyksiä. Se voikin olla tarpeen, sillä lapset tahtovat käydä kirjaa läpi niin monta kertaa, että he osaavat ulkoa oikeat vastaukset valmiisiin kysymyksiin.

IMG_5171

Kun kirja saapui meille, lapsemme suorastaan repivät sen käsistäni. Sen jälkeen tätä on luettu yhä uudestaan ja uudestaan, ja kuopus tahtoo ottaa sen sänkyyn unikaveriksikin.

IMG_5173

Kuvitus on selkeä ja ilmeikäs, ja hahmot sympaattisia. On taito tehdä jotain näin yksinkertaista ja samalla moniuloitteista ja helposti lähestyttävää. Eläimillä ja esimerkiksi pilvillä on söpöt kasvot ja pehmeä, herttainen muoto.

Kartonkisivuinen kirja on käytössä kestävä: näitä sivuja on vaikea rytätä, mutta ne on helppo pyyhkiä pienten hillosormien jäljiltä. Kirjan voi hyvin ostaa jo vauvaikäiselle tai yksivuotiaalle katselukirjaksi – raikkaista ja symppiksistä kuvista ilahtuvat varmaan jo pienetkin – mutta tosiaan iso nelivuotiaskin viihtyy kirjan parissa. Harvat kirjat pystyvät samaan!

Äkkää ja tökkää kotona (alk. Very First Book of Things to Spot: At Home)
Teksti: Fiona Watt (suom. Kalle Nuuttila)
Kuvitus: Stephen Barker
Kustantaja: Lasten Keskus, 2015
Mistä: arvostelukappale kustantajalta

Ei käy päinsä, Antero

IMG_5115

Nyt meillä luetaankin hauskaa kirjaa! Brittiläisen Daisy Hirstin uunituore Ei käy päinsä, Antero (Lasten keskus, 2016) on meidän koko perheen uusi suosikki.

IMG_5116

Natalia on pieni hirviö, jolla on pikkuveli (?) Antero, jonka kanssa hän tulee yleensä hyvin toimeen. Joskus Antero sotkee Natalian leikkejä, ja kerran Antero löytyy sängyn alta syömässä siskon lempikirjaa. Natalia harmistuu ja unelmoi kostosta. Antero yrittää hyvitellä tekemiään tuhoja, mutta joutuu pieneen onnettomuuteen. Lapset pyytävät toisiltaan anteeksi ja korjaavat kirjan yhdessä.

IMG_5099

Fanitan kirjaa sen hienon kuvituksen ja varsinkin mahtavan näköisten pienten hirviöiden ansiosta. Antero ja Natalia ovat ilmeikkäitä ja ihanan sympaattisen näköisiä tyyppejä, jotka on tehty juuri sopivan lapsekkaaseen tapaan.

ihanhukassa

Chris Haughtonin tyyliä

Tyylistä tulee minulla jostain syystä mieleen Chris Haughton, jonka kuvitukset ovat toki ihan eri näköisiä, mutta ehkä näitä kahta kuvittajaa yhdistää kollaasitekniikka ja samanlainen minimalismi. Haughtonin tapaan myös Hirstin pelkistetyissä kuvissa on kaikki kohdallaan, jokaista yksityiskohtaa ja värivalintaa myöten. Kirjaa hallitsevat hahmojen tunnusvärit punainen ja sininen, ja näiden lisäksi on käytetty paljon tehokkaita keltaisia pintoja. Kuvissa tapahtuu mahdollisimman vähän, ja lukijan mielikuvitukselle jää tilaa. Lapsetkin tykkäävät katsella kuvia. Kuopuksen mielestä Antero on pitkine korvineen pupu, eikä suostu tinkimään kannastaan.

IMG_5129

Myös tarina on kiva ja ajankohtainen varmaan kaikissa pikkulapsiperheissä. Vaikka lapsella ei edes olisi omia pikkusisaruksia, hoidossa tai puistossa tulee aina vastaan pienempiä lapsia, jotka sotkevat leikit. Kirjan tarinassa lopulta hyvitetään teot ja pyydetään anteeksi, kumpikin toisiltaan. Tarina on kuvituksen tapaan minimalistinen. Hirst käyttää sanoja niin niukalti kuin mahdollista, mutta kertoo täyteläisen ja kivan tarinan.

Kirjan lempeä huumori vetoaa minuun ja löydän itseni hykertelemästä kirjan äärestä.   Myös lapsemme ovat lumoutuneita kirjasta ja tahtovat kuulla sen uudestaan ja uudestaan. Kun avasimme kirjan paketista, se luettiin heti kolmeen kertaan, ja sen jälkeen minun on pitänyt jemmailla sitä hyllyllä, jotta se säilyisi valokuvaukseen asti siistinä.

IMG_5118

Tämänkaltaiset kirjat ovat syynä siihen, että ylipäätään aloin koskaan intoilemaan lastenkirjoista. Toivottavasti se saa oikein paljon lukijoita ja uusia faneja.

Screen Shot 2016-01-23 at 18.02.43Ei käy päinsä, Antero on Daisy Hirstin toinen kirja. Myös hänen esikoisensa näyttää hauskalta, katsokaas tuossa vasemmalla! Toivon, että lahjakas kirjailija jatkaa hienojen kirjojen tekemistä ja että häneltä myös suomennetaan lisää kirjoja oikein pian.

 

Ei käy päinsä, Antero (alk. Alphonse, that is not ok to do!)
Teksti ja kuvitus: Daisy Hirst (suom. Kalle Nuuttila)
Kustantaja: Lasten keskus, 2016
Mistä: arvostelukappale kustantajalta