Laulavat lenkkitossut. Urheilullisia liikuntarunoja.

IMG_2340

Posti toi odotetun uutuuden, Jukka Itkosen ja Matti Pikkujämsän Laulavat lenkkitossut -kirjan (Lasten keskus, 2015).

Itkonen–Pikkujämsä -kaksikon yhteistyö on poikinut monia hienoja kirjoja, joista joitakin olen täälläkin jo ennättänyt fanittaa. Suurin suosikkimme on Krokotiili hikoaa, ja hyviä ovat myös esimerkiksi Kaupunkiretki ja Astronautin rusinapulla, josta olenkin aikonut kirjoittaa tänne, jahka vain ennättäisin.

Laulavissa lenkkitossuissa Itkonen sorvaa runoa urheilumaailman eri puolilta. Runoissa ei kuvata vain pelkkää kilpaurheilua, vaan painonnostajien, jalkapalloilijoiden ja tanssijoiden lisäksi mukana on myös esimerkiksi skeittaajia ja tikanheittäjiä. Jo runomuotoisen esipuheen jälkikirjoituksessa kehotetaan leikkimielisyyteen:

“Aina ei kilpailla palkintopotista. / Kaiken ei tarvitse olla niin totista.”

IMG_2347

Nämä runot eivät totisesti ole totisia. Mainitussa tikkarunossakin yksi tikka osuu naapurinrouvan takapuoleen. Ei siinä onneksi pahemmin käy, lopulta “rouva on nyt hyllyssä / kuvattuna tikka pyllyssä.” Takuuvarmaa lastennauratuslyriikkaa. Tiedän jo nyt, mihin runoon meidän lapset haluavat palata uudestaan ja uudestaan.

Huumoria löytyy myös runojen nimistä; suosikkini on Murtomaamme-laulu. Tih tih.

Joskus Itkonen on antanut runoratsunsa laukkailla juuri sinne minne se tahtoo mennä. Niin kuin hevosrunossa Klopoti, klopoti: “Harva ratsastaja patsasta saa, / mutta eläväistä ratsastajaa / on mukavampi katsella kuin pronssipystiä. / Hevosestakin on varmaan meno lystiä.”

Yksi suosikkirunoistani on Paini-ilta palokunnantalossa. Runossa kaksi painijaa, turkkilainen Tsombori ja suomalainen Hevonpää (“Hevonpää on Suomesta, / miehen silmäluomesta / valuu maahan kolme suurta / hikipisaraa.”) kohtaavat painiottelussa.  Hevonpää yrittää saada Tsomborin sillan (painiasento ilmeisestikin) murtumaan, mutta “turkkilainen, / hän on sitkeä. / Eikä painijoiden tapa / ole itkeä.” Juuri silloin kärpänen lentää turkkilaispainijan vatsalle ja saa tämän valumaan matolle.

“”Suomenliput liehumaan!” / “Kultakahvit kiehumaan!” / Yleisö käy riehumaan: / “Hurraa, hurraa, Hevonpää!” / Mutta näkemättä jää, / kuka tämän ottelun / viimein ratkaisi. / Pieni huonekärpänen, / höyhenkevyt hyönteinen, / sepä toki teki sen, / vahvan turkkilaisen / sillan katkaisi.”

IMG_2346

Tarina kulkee runoissa rennosti eteenpäin. Runoista välittyy Itkosen lempeä ja huumorintajuinen maailmankatsomus. Kun metsään eksynyt suunnistaja (runossa Eksynyt suunnistaja) löydetään seuraavana päivänä, hän huomaa oppineensa enemmän kuin kisan voittaja. Maailmanennätyspainonnostaja (runossa Painonnostaja) taas pysähtyy liikuttuneena katselemaan perhosen lentoa ja jää toivomaan, että voisi itsekin voittaa painovoiman.

IMG_2352

Koskettavin on runo Kuntokävelijästä, joka lähtee lenkille ilman kiireen häivää ja toivottaa oraville päivää ennen kuin istahtaa penkille lepäämään.

“Usein toivon että vierelläni / istuisi myös hän, / joka läheltäni lähti / ja on nyt jo kirkas tähti / taivaan kannella.”

Kotona sitten “Laitan pannuun kahvivettä. / Nautin kahvit, eläkettä. / Laitan Sibeliusta soimaan, / luotan sävellysten voimaan. / Myös ne meitä liikuttaa.”

Mieleen tulevat jotkut Timo Pusan ja Eeva Kilven hiljaiset runot, sellaiset joissa nautiskellaan keittämällä kahvit ennen kuin lähdetään siivoamaan tai lämmitetään sauna ja kutsutaan itsensä iltateelle.  Armollisia ja haikeita vanhenemisen kuvauksia kaikki.

IMG_2345

Matti Pikkujämsän kuvitus on reilulla kädellä maalattu ja värikylläinen. Pikkujämsä käyttää vahvoja värejä ja uskaltaa pelkistää kuvansa tyylikkäästi.  Hänen kuvissaan on samaa huumoria kuin Itkosen tekstissäkin. Kirja toimisi taideteoksena Pikkujämsän kuvitusten ansiosta, vaikka teksti olisikin ihan huttua. Onneksi niin ei ole, vaan hyvät runot ja mahtava kuvitus luovat kirjasta hienon kokonaisuuden.

Laulavat lenkkitossut
Teksti: Jukka Itkonen
Kuvitus: Matti Pikkujämsä
Kustantaja: Lasten keskus, 2015
Mistä: arvostelukappale kustantajalta

Lastenkirjoja uimisesta

IMG_0804

Hävettää tunnustaa, mutta meillä sujahti koko talvi ohi ilman yhtään käyntiä uimahallissa. Meiltä on just sen verran matkaa uimahalliin, että matkoihin menee tunnin verran edestakaisin. Ihan liikaa arki-illoille, ja viikonloppuisin en ole saanut aikaan lähteä ollessani yksin lasten kanssa. Mutta nyt tyttäremme rupesi puhumaan taas uimisesta, ja sovimme menevämme pian uimaan. Sitä odotellessa luetaan kirjoja.

IMG_0805

Mimmi Lehmä uimahallissa (Mäkelä, 2014) on ensimmäinen Mimmi-kirja, jonka olemme lukeneet. Olin vähän ihmetellyt kirjastossa koko Mimmi Lehmä -lokeroa (voi tuota kirjoitusasua, tahtoisin koko ajan oikolukea sen viivalliseen muotoon Mimmi-lehmä), sillä omaan silmääni se on vähän tylsän näköinen kanttura. Mutta esikoinen oli nyt tullut Mimmi Lehmä -ikään ja tykästyi Mimmiin kovasti. Hän ei ole yksin – Mimmi Lehmä -kirjoja on käännetty kuulemma yli 3o kielelle. Kas kas.

IMG_0806

Mimmi Lehmä uimahallissa -kirjassa (tunnen koko ajan kasvavaa vihaa tuota kirjoitusasua kohtaan ja otan pian punakynän käteen. Päivystävä välimerkittäjä kävi täällä!) Missä olinkaan. Niin. Mimmi Lehmä uimahallissa -kirjassa Mimmi lähtee ihmisystävänsä Liisan kanssa uimahalliin, jossa saa laskea liukumäessä, hyppiä ja ennen kaikkea suorittaa uimamerkkejä, mistä Mimmi Lehmä innostuu ja suorittaakin vaikeimman uimamerkin, Kultakalan. Kotona lehmä esittelee merkkiään ystävälleen Varikselle, joka tulee kateelliseksi. Varis ei nimittäin osaa uida. Mimmi, Liisa ja Liisan veli Velipekka onneksi askartelevat Varikselle oman erikoismerkin, jonka Varis voi ansaita suorittamalla lentotemppuja. Varis antaa kaikkien aikojen lentonäytöksen, saa merkin, ja kaikilla on hyvä mieli. Lopuksi annetaan pieni viisaus: “Jos uinti liikaa pelottaa, voi ilmassakin sukeltaa ja hienon merkin suorittaa.”

IMG_0808

Tyttäreni mielestä Variksen lentotemput ovat niin hauskoja, että niille pitää oikein nauraa ääneen. Hän arvostaa myös lehmien laitumelle piirrettyä lehmänläjää, ja tykkää katsella uintikuvia. Varsinaista uimista varten kirja ei juuri valmistele, mutta on ihan kivaa fiilistelyseuraa. Minua kirja ei oikein saa syttymään, mutta lapsillehan nämä lastenkirjat on tarkoitettu. Parasta tässä kirjassa on mielestäni toisten ottaminen huomioon ja erilaisten lahjojen arvostaminen. Jos ei ole hyvä yhdessä asiassa, osaa varmasti jotain muuta oikein hyvin. Se on tärkeä oppitunti lapsille. Kirjassa on kiva kahden erilaisen luonnetyypin kuvaus: Mimmi syöksyy tuosta vaan opettelemaan uutta, vaikka eiväthän lehmät käy uimahallissa. Varis taas on herkempi ja varovaisempi. Ja ärtyisä. Kaveria autetaan kuitenkin.

IMG_0809

Mimmi Lehmä uimahallissa
Teksti: Jujja Wieslander (suom. Terhi Leskinen)
Kuvitus: Sven Nordqvist
Kustantaja: Mäkelä, 2014
Mistä: kirjastosta

IMG_0811

Liane Schneiderin Laura-sarjassa opiskellaan kaikenlaista uutta Lauran johdolla. Laura uimahallissa (Kolibri, 2007) -kirjassa tarhaikäinen Laura opettelee uimaan. Kirjassa käsitellään kaikenlaista, mitä uimareissulla tapahtuu. Pitää riisua vaatteet ja käydä suihkussa, mutta sitten pääseekin uima-altaalle toisten uimakoululaisten kanssa. Ensin polskutellaan jaloilla, sitten jo polskitaan altaassa ja leikitään vesileikkejä. Seuraavilla tunneilla harjoitellaan yhä vaikeampia taitoja, kunnes päästään sukeltamaan ja suorittamaan uimamerkkiä. Laura saakin merkin ensiyrittämällä.

Laurat ovat informatiivisia, melko simppeleitä kirjoja, jotka eivät herätä minussa suuria tunteita mihinkään suuntaan. Meillä oli aiemmin myös Laurasta tulee isosisko, mutta sen lahjoitimme eteenpäin seuraavalle pikkuvauvaperheelle. Kuvitus on ihan ok, selkeää muttei mitenkään rakastettavaa, ja teksti toimittaa asiansa. Ihan hyvä kirja siis kaikille tuleville uimamaistereille.

PS. Kirjankansibingohaasteessa saimme ruksittua nyt kohdan lapsi.

kirjankansibingo

Laura uimakoulussa
Teksti: Liane Schneider (suom. Tiina Hämäläinen)
Kuvitus: Eva Wentzel-Bürger
Kustantaja: Kolibri, 2007
Mistä: kirppiksen ilmaislaarista

Hienot pihaleikkikortit

Tämä ei nyt ole suorastaan kirja, mutta… painotuote nyt kuitenkin. Töitä varten googlaillessa törmäsin Kidd.o-lehden  itse tulostettaviin pihaleikkikortteihin. Ilmaista ja tyylikästä!

Screen Shot 2015-04-28 at 10.21.14

Kidd.ossa on ylipäätään hillittömän hienoja ideoita lapsille. Sormeni rupesivat syyhyämään, kun näin tämän idean puupalikoiden tuunauksesta. Kirppareilla näkee aika usein palikoita myytävän muutamalla eurolla. Itse asiassa, pakko päästä etsimään jo tänään.

Babarin joogaohjelma elefanteille

IMG_0410

“Kato äiti, alaspäin katsova koira!” Ennen kuin rupesin innokkaammin harrastamaan joogaa, tämä taaperon suosikkiasento tunnettiin nimellä temppu. Nyt se on koira, ja meillä saattaa olla yhtä aikaa kolme koiraa katsomassa alas – minä ja lapset kaikki rivissä.

IMG_0414

Esikoisen kiinnostus joogaan taisi herätä samaan aikaan, kun aloin käydä pikkuveljen kanssa vauvajoogassa. Myös isomman piti saada harrastaa! Niinpä kotona opeteltiin omassa lapsijoogassa kaikenlaisia sotureita, puita ja koiria. Meidän kummankin iloksi kirjastosta löytyi hauska Babarin joogaohjelma elefanteille, jossa yhdistyy kivasti yksi suosikkihahmoista ja lapselle sopiva joogaohjelma. Mahtava seuralainen niihin päiviin, kun äiti tahtoisi joogata kotona, mutta pienet oravat vain haluaisivat kiipeillä äitipuuhun. Kolmivuotias jaksaa tehdä kirjan joogasarjaa muutaman sivun verran, ennen kuin mieli alkaa laukata omille teilleen. “Mikä tän jooga-asennon nimi on”, hän miettii juostessaan huoneen päästä päähän. “Se on ‘Soturilla on levottomat jalat'”, vastaan. “Entä tän?”, hän kysyy sarjahyppiessään ilmaan. “Antimeditoiva popcorn.”

IMG_0412

Kirjassa opitaan Babarin johdolla aurinkotervehdys, sotureita, tasapainoja ja venytyksiä. Kaikille asennoille ei kerrota nimiä, mikä on harmi, sillä lapsi tykkäisi kysyä asanoiden nimiä. Paljon en kyllä kirjasta haukuttavaa löydä, vaan tämä on oikein hyvää taaperojoogaa.

Babarin joogaohjelma elefanteille
Teksti ja kuvitus: Laurent de Brunhoff (käännös: Nina Toukoluoto)
Kustantaja: Perhemediat, 2006
Mistä: kirjastosta