Kerro satu, Tatu

Olen kirjahullu, ja niin ovat lapsenikin. Kiitos kaikille ylemmille voimille tästä! Innostun aina, kun löydän (lasten)kirjan, joka kertoo lukemisen ja tarinoiden voimasta. Jeanne Willisin ja Holly Clifton-Brownin Kerro satu, Tatu (Mäkelä, 2017) on kertomus tytöstä ja hänen pehmoleijonastaan, ikävästä ja satujen tärkeydestä.

Tyttö kertoo leijonalle joka ilta iltasaduksi tarinoita omasta elämästään, kunnes eräänä päivänä häntä ei enää näy. Onko hän kasvanut liian isoksi tarinoimaan, miettii leijona, ja kaipaa tarinoita.

Leijonan ei auta muu kuin sepittää oma tarina. Se kertoo leijonaa kaipaavasta tytöstä, joka palaa leijonan luo ja haluaa kuulla tarinan. Kerro satu, Tatu, tyttö pyytää, ja Tatu-leijona kertoo tarinoita tytön ja leijonan yhteisistä seikkailuista. Kaikilla on onnellinen loppu!

Kerro satu, Tatu on vähäsanainen kirja, joka lyhyytensä vuoksi sopii hyvin myös ihan pienimmillekin tarinoiden ystäville. Parhaiten sen sanoma aukeaa kuitenkin varmaan hiukkasen isommille kuulijoille, 3-, 4- ja 5-vuotiaille.

Tämä on oikein hyvä tällainen peruskuvakirja, jollaisia lainaamme aina kirjastosta läjäpäin. Tykkään siitä, miten tarina korostaa mielikuvituksen voimaa ja tarinoiden tärkeyttä, ja miten päähenkilö lohduttaa itseään tarinoimalla.

Omassa elämässämme olen nähnyt tarinoiden mahdin esimerkiksi lukuisina arkiaamuina. Uhmaikäisemme ei aina halua mennä hoitoon eikä varsinkaan kävellä hoitomatkaa. Yhtenä pakkasaamuna tuskailin keskellä suojatietä jäkittävän kolmivuotiaan kanssa, kunnes keksin houkutella häntä liikkeelle tarinalla. Jos liikut reippaasti eteenpäin, saat kuulla kertomuksen kahdesta ihanasta lapsesta ja heidän ihanasta aamustaan, aloitin. Lapsi singahti liikkeelle kuin ammus, ja loppumatka meni kuin siivillä. Siitä lähtien olen vauhdittanut tarinoilla kaikkia vaikeita aamuja, ja joitakin helppojakin.

Holly Clifton-Brownin kuvitus on herttaista ja lapsiin vetoavaa. Hahmoilla on suuret pallopäät, oikein lapsekkaat ja suloiset. Tatu-leijona on tosi söötin näköinen!

Aukeamat ovat rauhallisia, ja niillä tapahtuu vain vähän. Senkin puolesta tämä kirja sopii pienillekin lukijoille, sellaisille jotka juuri siirtyvät kartonkisivuisista kirjoista “oikeisiin” kirjoihin.

Jos etsit kirjoja lukemisen ja kirjojen voimasta, muista myös nämä: Ritari joka ei halunnut taistella on tuoreehko, hauska tarina, jossa kirjallisuus voittaa sotaisuuden. Roald Dahlin klassikko Matilda on aivan ihana, mutta suunnattu isommille lapsille kuin tämä. Meillä on ollut nyt muutaman kerran lainassa myös Julia Donaldsonin ja Sara Ogilvien tuore Etsiväkoira Ella (Mäkelä 2017) jossa Ella-koira selvittää kadonneiden kirjojen arvoitusta. Suositus myös sille!

Kerro satu, Tatu
Teksti: Jeanne Willis (suom. Raija Rintamäki)
Kuvitus: Holly Clifton-Brown
Kustantaja: Kustannus-Mäkelä, 2017
Mistä: Arvostelukappale kustantajalta

Advertisements

2 thoughts on “Kerro satu, Tatu

  1. Vaikuttaa sympaattiselta! Pitäisikin kokeilla tuota tarinointikikkaa, jos se toimisi vaikka niissä hetkissä, kun kaksi leikki-ikäistä vetää hepuleissä ympäri taloa, ja mikään ei saa heitä rauhoittumaan. 😀

    Like

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s