Kurre Keikari ja popcornit

Sanna Tahvanaisen ja Lena Frölander-Ulfin Kurre Keikari ja popcornit (S&S, 2017) on pikkuinen kirja, joka kertoo ahneudesta.

Kurre Keikari tunnetaan hienosta vaatteistaan, joiden veroisia ei ole kenelläkään koko Lontoossa, Kurren kotikaupungissa. Tämä puiston tyylikkäin orava pitää aarteenaan kultakelloa, perintökalua.

Eräänä päivänä puistokävelyllä Kurre löytää puistonpenkin alta jotain valkoista ja ihanaa.  Se on popkornia, ja sitä on pakko saada lisää. Onneksi puistossa kulkee popkornikauppias – mutta voi, herkku on maksullista, eikä Kurrella ole rahaa. Kaikki on mennyt vaatteisiin! Kurre keksii repiä asustaan kultanapit irti, jotta se saa himoitsemaansa herkkua. Popkorni on yhtä hyvää kuin aiemminkin, mutta loppuu ennen pitkää. On jano ja mahaan koskee, mutta lisää on saatava.

Kurre luopuu lopuistakin vaatteistaan ja tärkeästä perintökellostaan, jotta saisi lisää. Kurren ystävä Rotta löytää Kurren lopulta maasta makaamasta. Rotta ottaa Kurren mukaansa ja herättelee tätä tajuamaan tilansa. “Vaatteet ovat ehkä hienoimmillaan silloin kun ne ovat uusia”, Rotta sanoo. “Ystävyyden laita on päinvastoin.”

Minulla on pieniä vaikeuksia päästä perille siitä, mikä kirjan perimmäinen sanoma on. Ehkä se, että ystävyys kaiken voittaa, eikä ystävyydessä ei ole kyse ulkoisista seikoista, kuten vaatteista. Kurre esitellään melko itsekkäänä olentona, joka himoitsee hienoja vaatteita ja esineitä sekä yltäkylläisesti herkkuja. Onneksi sillä on kuitenkin ystävänä rotta, joka välittää siitä puutteista huolimatta. Ystävyys paranee vanhetessaan, kuten rotta lopussa muistuttaa.

Tarina on aikuisen korvaan hiukan synkkä ja saa ajattelemaan kaikenlaisia addiktioita alkoholismista huumeriippuvuuteen. Varsinkin lopun kohta, jossa Kurre on luopunut vaatteistaankin ja makaa sateessa maassa, teki minulle vähän huonon olon. Lapset kuuntelivat vakavana, mutta heillä ei tietenkään (onneksi) ole sellaista viitekehystä kuin aikuisella tulkita tällaista katuojaan joutumista. Lapsille kyllä on hyvin tuttua herkkujen liiallinen ahmiminen esimerkiksi synttäreillä. Ei ole ollut yksi kerta eikä kaksikaan, kun olemme joutuneet käymään tiukkaa vääntöä herkkujen määrästä.

Kuvitus on ihanalla tavalla omansa näköistä, ja pysähdymme lasten kanssa katselemaan hienoa jälkeä. Lena Frölander-Ulfin omintakeinen kuvitustyyli on meille ennestään tuttua tuoreehkosta Minä, Muru ja metsä -kirjasta.

Kurre Keikari ja popcornit
Teksti: Sanna Tahvanainen
Kuvitus: Lena Frölander-Ulf
Kustantaja: S&S, 2017
Mistä: arvostelukappale kustantajalta

Advertisements

2 thoughts on “Kurre Keikari ja popcornit

  1. Minä vähän vierastin tuota kantta, en tiedä miksi, mutta nyt nuo sisäkuvat näytti kivemmalta, joskaan tarina mietityttää. Pitääpä lukaista kirjastosta jos eteen sattuu. Hauska lukea erilaisia lastenkirjoja! Kiva kun bloggasit tästä!

    Like

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s