Keijukais- ja haltijatarsatuja

img_0804

Äiti, mikä tää on?

Tyttäreni on käynyt tutkimassa työpöytäni kirjapinoja ja tulee nyt luokseni kirja kädessään.

Prinsessani on löytänyt Lilia, pieni keijukaisprinsessa -kirjan ja hänen silmänsä loistavat. Ihanoita, sanoo myös kolmivuotias perässä ja silittää Mansikkahaltijatar. Salaisuus Marjametsässä -kirjan kimmeltävää kantta (molempien tekijä Stefanie Dahle, Aurinko Kustannus 2016).

img_0808

Tarhaikäisissä lapsissamme elää suunnaton rakkaus sellaista satumaailmaa kohtaan, joka on minulle vähän vieras. Minusta on kuitenkin tärkeää, että lasten kanssa luetaan myös heille rakkaita kirjoja, vaikka ne poikkeaisivatkin niistä kirjoista, joita itse ensimmäisenä valitsisin hyllystä.

Nämä Stefanie Dahlen kirjat ovat täsmäratkaisu lastemme satupulaan. Ne ovat laadukkaita, herttaisia ja suloisia kirjoja, joissa kaiken lisäksi on lapset päähenkilöinä.

Tällaiset kirjat täyttävät muuten yleisemminkin aukon kuvakirjakentässä. Katsoaapa vaikka kirjaston satuhyllyä – ei sieltä juuri löydy uusia satuja, varsinkaan sellaisia joissa ei lukisi Disney.

img_0809

Mansikkahaltijatar on vanha tuttumme kahdesta aiemmasta kirjasta ja puuhakirjastakin. Nyt uudessa Mansikkahaltijatar. Salaisuus Marjametsässä -kirjassa pieni haltijatar on kadottanut taikasauvansa. Samaan aikaan lähiympäristössä tapahtuu outoja: mansikat ovat muuttuneet sinisiksi, siilin kirput punaisiksi ja Kaarna Puuhaltijattaren hiukset oransseiksi. Mansikkahaltijatar ystävineen lähtee ottamaan selvää, mikä on kaiken takana. Lopulta kaikki kääntyy hyväksi, tietenkin.

img_0805

Samalta tekijältä tuli viime syksynä myös toinen seikkailu, Lilia, pieni keijukaisprinsessa. Kirjassa eletään keijukaisjuhlapäivän aamua. Lilian pitäisi leipoa hunajakakkuja, mutta mesiäiset eivät ole saaneet kerättyä niihin tarvittavaa hunajaa. Kaikki Lumolammen lumpeet ovat supussa, mesiäiset kertovat.

Lilia lähtee tutkimaan lammelle, mitä on tapahtunut. Toden totta, lumpeet ovat supussa, ja metsänymfi Feallakin on paha mieli. Fea ei voi poistua lammelta, jos lumpeet eivät ole auki. Niiden aukemamiseen taas tarvittaisiin huilu, mutta peikko on astunut sen päälle ja rikkonut sen. Lilia kiertää metsässä pyytämässä apua, mutta mikään ei auta. Lopulta Lilia onnistuu rikkomaan taian laulamalla. Fea pääsee lammestaan, mesiäiset keräävät meden, hunajakakkuset valmistuvat ja lapset pääsevät juhliin.

img_0807

img_0806

Näissä Stefanie Dahlen kirjoissa pienet satuolennot joutuvat lapselle sopivankokoisiin seikkailuihin. Jotain pelottavaakin aina on mukana – mikä toi peikko on? Mitä se tekee?  Onko se ilkeä? Syökö se ne?

Kaikkineen kirjat sopivat hyvin esimerkiksi iltasaduiksi, sillä niiden lempeässä maailmassa ei varmasti tapahdu mitään liian jännittävää tai pelottavaa.

img_0813

Kirjojen herkkä akvarellikuvitus tukee tarinan sadunomaisuutta. Dahle maalaa söpöjä kuvia ja suloisia hahmoja, joista viisivuotias pitää kovasti.
Lilia, pieni keijukaisprinsessa
Mansikkahaltijatar. Salaisuus Marjametsässä.
Teksti ja kuvitus: Stefanie Dahle (suom. Maarit Varpu)
Kustantaja: Aurinko Kustannus, 2016
Mistä: arvostelukappaleet kustantajalta

Advertisements

2 thoughts on “Keijukais- ja haltijatarsatuja

  1. Kauniita kirjoja, todella! Olen ihan samaa mieltä, että alsten kanssa on tärkeä lukea kirjoja heidän kiinnostuksestaan käsin. Toki voi sitten tarjota myös omia suosikkeja tai vähän erilaisiakin teoksia luettavaksi siihen rinnalle. Meillä esikoinen halusi lainata kirjastosta jonkun ihme merenneitohaltija-kirjan, jossa seikkailivat prinsessat ja muun muassa Ariel. Se ei ollut Disneyn kirja kuitenkaan. Luimme sen, ja silloin minun oli pakko ääneen ihmetellä, miten päätön idea kirjassa oli. Äitimerenneito käski ihmislapsen pelastamaan omaa tytärtään ja uhkasi tuhota ihmislapsen perheen, jos tämä ei saisi pelastettua pientä merenneitoa. Siis mitä?! Eikö taikavoimilla kyllästetty äitiolento itse säntäisi pelastamaan rakstaan, vaan uhkailisi ihmislapsen hommiin puolestaan? Höh…. Täysin epäuskottavaa! Tulipa tästä avautuminen, mutta ärsytti tuo kirja niin paljon. Se selvästi ratsasti vain näillä ihanilla prinsessoilla ja merenneidoilla, eikä edes yrittänyt menestyä laadukkaalla tarinalla.

    Like

    • Aargh, minkä kuuloinen kirja! Mä yritän noita kaikkein pahimpia aina sensuroida kirjastossa – mitäs jos luettaisiin se kerran tässä ja jätettäisiin se sitten tänne? Yleisimmin ne hirveät ovat juurikin näitä prinsessakirjoja ja autokirjoja.

      Like

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s