Sven Nordqvistin Viiru ja Pesonen kuuluu perheessämme kaikkein eniten luettuihin kuvakirjasarjoihin. Lapset rakastavat Viiru-kissan tempauksia ja sitä, että kuvissa tapahtuu paljon, mutta kirjoissa on usein liikaa tekstiä kolmivuotiaalle kuopuksellemme. Välillä jopa viisivuotiaamme on vaikea jaksaa kuunnella tekstiä kokonaisuudessaan, vaan nopea pieni käsi käy kääntämässä sivua, vaikka teksti on kesken.
Siksi olin innoissani, kun huomasin että Tammelta on ilmestunyt uusi, kartonkisivuinen kirja Viiru ja Pesonen piilosilla, jossa tekstiä on huomattavasti vähemmän kuin sarjan muissa osissa. Tässäpä ratkaisu!
Kirjassa Viiru-kissa tekee puumajassaan piirustusta, jonka se haluaisi antaa ukko Pesoselle. Mutta ukkoa ei näy missään! Viiru etsii kaikkialta ja kyselee kaikilta tilan olennoilta, mutta ei, Pesosta ei löydy. Mutta hei, sitten yksi kanoista näkee tutun keltaisen hatun – ja siellähän Pesonen onkin, mukanaan oma yllätys Viirulle.
Yksi kirjan suurimmista vahvuuksista on siinä, että se käsittelee lapsiperheissä tuttuja asioita. Lapsi tahtoo yllättää vanhemman (sillä lasta ja vanhempaahan nämä kissa ja ukko esittävät) ja esittää täälle, mitä on tehnyt: piirtänyt, askarrellut, rakentanut. Mutta vanhempi ei ehdi tai on muuten poissaoleva. Asetelmahan on kaikessa arkisuudessaan riipaiseva, jos sitä pysähtyy ajattelemaan. Onneksi kirja tarjoaa lohdullisen ratkaisun: aikuinen onkin ollut koko ajan tekemässä omaa yllätystään lapselle.
Myös kirjan piiloleikki ja etsiminen on kolmi- ja viisivuotiaillemme mieleen. Kolmivuotiaan mielestä on kyllä vähän jännää tai jopa pelottavaa, että aikuista ei löydy mistään, ja hän selaa ensimmäisellä lukukerralla kirjaa kiihtyneenä eteenpäin. Löytyykö se Pesonen? No löytyy!
Kirjan kuvat ovat sekä rauhoittavia että hauskoja. Rauhoittavia, koska verkkaisen oloinen maalaismiljöö saa mielen lepäämään. Hauskaa kuvissa on varsinkin Viirun erilaiset temput. Lapset myös nauravat ääneen (kuuluvaa tekonaurua) kirjassa seikkailevien pienten otusten, muklien, tempauksille. Omaperäiset ja hauskat oliot ovat minustakin yksi näiden kirjojen parhaista puolista.
Kartonkisivuisena ilmestyy yleensä katselukirjoja pienimmille, vauvasta taaperoon. Siinä mielessä tämä hyvin tekstipitoinen ja pitkän, täyteläisen tarinan sisältävä Viiru ja Pesonen piilosilla on poikkeus, sillä ihan pienimmille lukijoille se ei sovellu. Kuvatkin ovat yksityiskohtaisempia ja tapahtumarikkaampia kuin pikkuisten kirjoissa on tapana. Mutta ainakin tämä on kestävä formaatti, jonka kanssa ei tarvitse pelätä, että innokkaimmatkaan kirjallisuudenystävät saisivat sivuja ruttuun.
Viiru ja Pesonen piilosilla (alk. Var är Pettson?)
Teksti ja kuvitus: Sven Nordqvist (suom. Tittamari Marttinen)
Kustantaja: Tammi, 2016
Mistä: arvostelukappale kustantajalta
Aivan samalla tavalla kuin teillä, myös meillä tämä upposi lapsiin, joiden on välillä ollut haastava kuunnella pitkiä Viiru ja Pesonen -kirjoja. Meillä vajaa 2,5v. jaksaa joka kerta hihkua innosta, kun hän löytää Pesosen ennen Viirua!
LikeLike
Voi toista! ❤
Meidän kolmevuotias taas päätyi riitoihin viisivuotiaan kanssa, kun väitti Pesosen näköistä muklaa Pesoseksi, ja erinomaisen tietäväinen viisivuotias ojensi häntä.
LikeLike
Pahvikirjaksihan tämän teksti oli ihan naurettavan pitkä, Mutta itse tarina on aika hauska ja suloinenkin. Ollaan naureskeltu tämän kirjastolainan äärellä pariin otteeseen, tosi hienoa että nostit kirjan blogiin!
LikeLike
Meillä kyllä luetaan aina nämä Viirut ja Pesoset tarkkaan! Tekijä on hyvin löytänyt tavan osua lasten nauruhermoihin.
LikeLike