Minä, Muru ja metsä

IMG_8839

Onko olemassa lasta, joka ei pelkäisi pimeää jossain kohtaa lapsuuttaan? Leena Frölander-Ulfin Minä, Muru ja metsä (S&S, 2016) käsittelee lapsen pimeänpelkoa ihanan omaperäisellä tavalla.

Kirjan (nimettömäksi jäävä) päähenkilö on äitinsä kanssa mökillä – ajankohtainen tapahtumapaikka nyt kesällä mökkeilyaikaan! Äiti rakastaa mökkeilyä, päähenkilö pelkää oikeastaan vähän kaikkea mökkeilyyn liittyvää. Varsinkin sitä, että mökillä käydään metsäpissalla. Hän yrittää pidätellä, mutta lopulta ei enää auta, vaan äiti lähettää lapsen ja Muru-koiran ulos.

IMG_8840

Ulkona on pimeää ja ympärillä kuuluu outoja ääniä. Sitten taskulamppukin sammuu. Pimeässä metsässä seikkailevat Näkki Nykänen ja Gargatuula. (Hih hih, ajattelee kirjaa lukeva aikuinen.) Mutta hurjalta tuntuvien seikkailujen jälkeen kaikki on kuitenkin hyvin, ja viimein voi käydä pissalle ja nähdä taivaan tähdet. Menikö hyvin, äiti kysyy lapsen jälleen palatessa sisään mökkiin. Tosi hyvin!

IMG_8841

Kirja on kansia myöten kokonaan musta. Harvinaista lastenkirjalle! Minä, Muru ja metsä on ulkoasultaan varsin tyylikäs, rohkea ja omaperäinen. Tämä kirja erottuu kilpailijoistaan.

IMG_8845

On mahtavaa, että lasten peloista kirjoitetaan nyt uusia lastenkirjoja. Tänä vuonna meillä on luettu myös Ville Hytösen ja Mira Malliuksen uutta kirjaa Kuka pelkää naamarikoiraa, joka kertoo koirapelosta. Vähän vanhemmista kirjoista mieleen tulee pimeänpelosta kertova Nukuhan jo, Vesta-Linnea.

Mökkimaisemiin sijoittuva Minä, Muru ja Metsä -kirja koskettaa varmasti monia kesälomalla mökkeileviä lapsia. Itse muistan oman lapsuuteni ulkohuussireissuista pahimpana käärmeenpelon: luikerteleeko se polulla pimeässä huomaamatta jalan alle?

IMG_8844

Tämän kirjan lukeminen voi vaatia vähän uskallusta, sen verran vahvasti siinä kuljetaan lapsen pelon matkassa. Lukija oikein tempautuu pimeään metsään. Mietin etukäteen, että tämä ei ehkä ole paras kirja iltasaduksi, vaikka lopussa odottaakin itsensä voittaminen ja turva. Uskaltaako tätä kukaan meillä edes kuunnella? Taas oli äiti väärässä. Lapset taistelivat lopulta siitä, kumpi saa ottaa kirjan mukaansa sänkyyn. Ei tullut painajaisia.

Minä, Muru ja metsä
Teksti ja kuvitus: Lena Frölander-Ulf
Kustantaja: S&S, 2016
Mistä: arvostelukappale kustantajalta

Advertisements

3 thoughts on “Minä, Muru ja metsä

  1. Todella viehättävän näköinen kuvakirja, humoristinen ja rohkea kuvitus. Me lainasimme esikoisen kanssa kirjastosta kirjan “Paavo Virtanen ja pineys”. Esikoinen ei siis pelkää pimeää, mutta kirja pimeänpelosta olikin liian jännä, eikä lapsi halunnut kuulla sitä toiste.

    Like

    • Mitenkäs mä Paavon unohdin mainita? Meillä on sitä myös luettu, ei kyllä yhtään niin usein kuin sarjan muita kirjoja, vaikkei kuulemma esikoisen mielestä yhtään kauhea olekaan. Kuopus ei tahdo sitä juuri kuunnella, koska se on “liian huuja”.

      Like

  2. Pingback: Kurre Keikari ja popcornit | Lastenkirjapino

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s