Gangsterimummi

Gangsterimummi

Posti toi mieluisan ylläripaketin, joka sisälsi uutuuskirjan Gangsterimummi (Tammi, 2016) suosikkikirjailijaltani David Walliamsilta.

Fanitan Walliamsia suunnattomasti ja olen lukenut Walliamsin kirjoja paljon. Kaikkein suurin suosikkini on vielä suomentamaton Billionaire Boy, ja seuraavina toplistallani tulevat Poika ja mekko ja Herra Lemu.

Gangsterimummi2

Gangsterimummi kertoo mumminsa kanssa paljon aikaa viettävästä Benistä. Mummin luona on tylsää. Ruoka on pahaa kaalia, telkkari ei toimi ja mummi on tylsä ja pierunhajuinen.

Sitten eräänä päivänä Ben löytää mummin kaapista keksipurkin täynnä jalokiviä ja koruja. Pojan uteliaisuus herää. Mummi tunnustaa olevansa jalokivivaras, yksi suurista. Lopulta mummi ja lapsenlapsi päättävät lähteä yhteiselle ryöstökeikalle, vaan miten heille mahtaa käydä?

IMG_6689

Juoni pitää otteessaan hyvin. Kirja tarjoilee viimeisillä 20 sivulla yllättävän juonenkäänteen, jota en tässä spoilaa.

Kirja on hauska ja surullinen. Walliamsissa parasta näin aikuisen silmissä on hänen sallivuutensa ja rakkautensa ihmisiä – pienempiä tai heikompia – kohtaan. Lapset rakastavat posketonta huumoria, joka irvailee varsinkin aikuisten typeryydelle.  Huumorin keskellä on raskaita, vaikeita teemoja – sairautta, kuolemaa, vanhusten yksinäisyyttä. Toivon Walliamsin ihanien kirjojen herättelevän lapsia ajattelemaan ja tuntemaan myötätuntoa.

IMG_6690 (1)

Walliamsin kirjoissa on yleensä joku hienosti kirjoitettu moraalin oppitunti, joka ei hyppää aikusenkaan lukijan kasvoille. Aiemmissa kirjoissa teemoina ovat olleet mm. erilaisuuden hyväksyminen, sukupuoliroolit ja raha ei tuo onnea -sanoma.

Kuten Walliamsin kirjoissa usein muulloinkin, vanhemmat ovat tässäkin kirjassa outoja. Benin vanhemmat ovat hulluina tv:n tanssiohjelmaan ja tahtoisivat poikansakin tanssivan. Ben sen sijaan tahtoisi olla putkimies ja piilottelee putkialan lehteä patjansa alla. Gangsterimummin ja muidenkin Walliamsin kirjojen pääkohderyhmä elääkin varmaan juuri sellaista vaihetta elämässään, jolloin he alkavat pitää vanhempiaan vähän hävettävinä ja rasittavina. Ja ehkä piilottelevatkin jotain patjansa alla (tai nykyaikana luultavasti tietokoneellaan).

IMG_6692

Jos vanhemmat ovatkin Walliamsilla kummallisia ja ärsyttäviä, isovanhemmat sen sijaan ovat hänen kirjoissaan ihania. Tämä on nyt toinen Walliamsilta lukemani kirja, jossa puhutaan isovanhempien tärkeydestä. Grandpa’s Great Escapessa päähenkilö Jack yrittää vapauttaa vanhainkotiin lukittua rakasta vaariaan, tässä taas päähenkilö Ben oppii näkemään mumminsa hyvät puolet. Isovanhemmat horisevat omiaan ja ovat muutenkin vähän outoja, mutta silti he ovat saattaneet elää kiehtovan elämän, josta lapsenlapset eivät tiedä mitään.

Kirjan on ansiokkaasti suomentanut Jaana Kapari-Jatta, joka tunnetaan varmaan parhaiten Harry Potterien suomentajana.

Gangsterimummi on kolmas suomennettu Walliamsin lastenromaani. Sitä ennen suomennetut Herra Lemu ja Poika ja mekko ovat jopa parempia kuin Gangsterimummi. Niistä lisää myöhemmissä postauksissa.

Gangsterimummi on myötätuntoinen, hauska ja surullinen kirja, joka ajattoman aiheensa ja sujuvan kerrontansa vuoksi on varmasti tulevaisuuden klassikko. Sellaisena se ansaitsee paikkansa jokaisessa kirjahyllyssä.

Gangsterimummi (alk. Gangsta Granny)
Teksti: David Walliams (suom. Jaana Kapari-Jatta)
Kuvitus: Tony Ross
Kustantaja: Tammi, 2016
Mistä: arvostelukappale kustantajalta

Advertisements

2 thoughts on “Gangsterimummi

  1. Pingback: Poika ja mekko | Lastenkirjapino

  2. Pingback: Karhu joka sanoi Pöö! | Lastenkirjapino

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s