Miksi emme syö eläimiä?

IMG_4982

Kaikki alkoi lähiruokapiirin tilauksesta.

Olin tilaamassa vapaan ulkokanan munia (Vaahteramäen tilan Friida-munat, suosittelen lämpimästi!) ja mieheni kurkki lähiruokarenkaan muuta tuotevalikoimaa olan yli. Hyvännäköistä vasikkaa, hän kommentoi. Esikoisen kasvot vääntyivät. “Mutta eihän vasikkaa syödä, se on eläin”, hän sanoi ja purskahti itkuun.

Niin meillä alkoi Suuri lihansyöntikeskustelu (part 1). En itse syö lihaa – en ole syönyt koko aikuiselämässäni – eikä meillä kotona myöskään laiteta liharuokia. Olen miettinyt sopivaa hetkeä, jolloin puhua lihansyönnistä ja -tuotannosta esikoiselle, mutta ehkä sellaista ei koskaan tulekaan. Lapsiperheessä nämä asiat käsitellään silloin, kun ne tulevat vastaan. Tässä tapauksessa keittiön lattialla kyyköttäen, pastan kiehuessa yli ja avonaisen munatilauksen odottaessa tietokoneella.

Huomaan jumittavani kahteen ajatukseen: Voiko pienen lapsen harteille siirtää sellaista taakkaa, että hän saa kuulla, millaisissa oloissa elävät ne eläimet, joista tulee hänen ruokaansa? Ja voiko tai saako kukaan syödä lihaa, jos ei tiedä, mikä hinta on lihan saamisella pöytään?

Löydän itseni yhä syvemmistä vesistä koko tämän lihansyöntikysymyksen kanssa. Lueskelen Ruby Rothin uutta tietokirjaa Miksi emme syö eläimiä (Aurinko Kustannus, 2015), joka selittää millaisissa oloissa eläimet elävät ja miksi ne eivät ole sellaista kohtelua ansainneet.

IMG_4984

Yhdessä Vegaaniliiton kanssa toteutettu kirja kuvailee eläinlajeittain, minkälaista tuotantoeläinten lajinmukainen elämä olisi ja toisaalta millaista elämää tehotuotetut eläimet viettävät. Aika karseaa, kirja kertoo. Kalkkunat lihotetaan niin suuriksi, etteivät ne pysty lentämään, kanat suljetaan pieniin häkkeihin ilman virikkeitä, ja possut elävät niin ahtaasti, etteivät mahdu edes kääntymään.

IMG_4985

Siipikarjalle on kirjassa omistettu monta aukemaa. On syytäkin, sillä kanat ja muut tehotuotetut linnut elävät kaikkein kauheimmissa oloissa, ja silti jostain syystä kanansyöntiä pidetään jotenkin viattomana. (Kohtaus kenen tahansa kasvissyöjän elämästä: “Ai et syö lihaa? No tässä on sinulle hiukan kanaa.”)

IMG_4986

Kirja ei mässäile raakuuksilla, vaan selittää yksinkertaisin, tehokkain lausein, millaista tehotuotettujen eläinten elämä on. Se ei ole mikään helppo tehtävä, mutta kirja onnistuu hyvin. Kirja ei myöskään syyllistä ketään, vaan puhuu lempeästi eläinten asiasta. Minua ihan vähän häiritsee, että eläimistä puhutaan hän- ja he-pronomineilla, mutta se on varmaan kääntäjiltä harkittu valinta, joka tekee eläimistä inhimillisempiä.

IMG_4988
Jatkan aiempaa pohdintaani. Onko tuotantoeläinten kohtelu sellaista salatietoa, joka paljastetaan lapsille vasta murrosiän kynnyksellä? Meillä ei kotona tehdä liharuokia, mutta lapset saavat syödä lihaa hoidossa ja halutessaan ravintolassa. Mutta jos he tietäisivät, mistä oloista liha tulee, tahtoisivatko he yhä syödä sitä? Vaikeita asioita, pikkulapsen harteille.

IMG_4989

Lisälukemiseksi ainakin itselleni suosittelen kotimaista tietokirjaa Nakki lautasella. Mistä ruoka tulee (Elina Lappalainen – Christel Rönns; Tammi 2015), joka myös käsittelee tuotantoeläinten oloja ja (liha-)ruoan alkuperää.

Ja se Suuri lihansyöntikeskustelu? Ehdimme miettiä, miten sitä lihaa oikein saadaan eläimestä (“kaivetaanko siitä luut ulos?”), saako söpöjä eläimiä syödä vai onko enemmän oikein syödä kauheita eläimiä, ja mietimme, mitä eläinten sielulle tapahtuu kuoleman jälkeen. Ja samaan syssyyn sitäkin, mihin ihmiset menevät kuoleman jälkeen. Tämä kaikki tavallisena tiistai-iltana pastan kiehuessa ja soijapullan lämmitessä. Ei kukaan luvannut, että vanhemmuus olisi helppoa.
Miksi emme syö eläimiä? Kirja vegaaneista, kasvissyöjistä ja kaikista elävistä olennoista (alk. That’s Why We Don’t Eat Animals)
Teksti ja kuvitus: Ruby Roth (suom. Pauliina Klemola ja Sari Komulainen)
Kustantaja: Aurinko Kustannus, 2015
Mistä: arvostelukappale kustantajalta

 

Advertisements

2 thoughts on “Miksi emme syö eläimiä?

  1. Noista pronomineista sen verran, että monet puhuvat eläimistä hän/he pronomineilla. Monesti rakas lemmikkikissa tai -koira on “hän” eikä vain “se”. Itse koen, että jokaisesta jolla on persoona, voi käyttää pronominia “hän”. Siksi kana on hän, eikä se.

    Like

    • Totta, monet sitä käyttävät. Itse en ole koskaan osannut – enkä ole myöskään kokenut se-pronominia mitenkään vähätteleväksi rakkaimpien hevosteni tai kissojeni kanssa. Jokaisella on tietenkin lupa sanoa juuri niin kuin tykkää!

      Like

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s