Hyviä pelejä lapsille

Pääsimme joululomalla pelailun makuun, kun oli aikaa rauhassa viettää aikaa ihan keskenämme ja ilman velvoitteita. Joulupukki toi yhden kivan pelin, ja lainasin kirjastosta nyt uuden vuoden ja pakkasten kunniaksi muutamia muita 2-4-vuotiaille sopivia pelejä.

IMG_4805

Mucca Pazza (Competo, kirjastosta) on vuoden 2015 lastenpeliksi valittu peli. Se on hyvin yksinkertainen pelata, ja esikoinen viihtyi sen ääressä mainiosti.

IMG_4807

Pelin tarkoituksena on järjestellä sekaisin olleista eläinkorteista kolmella siirrolla aina yksi kokonainen eläin. Pelistä on pienemmille pelaajille yksinkertaisempi versio, jossa käytetään enemmän kortteja, ja isommille vaikeampi malli, jossa on puolestaan enemmän kortteja. Sinänsä simppeli ja aika höpsökin peli opettaa lapselle päättelykykyä ja asioiden vaikutusta toisiin. Kolme siirtoa ei välttämättä olekaan helpoin tehdä siihen suuntaan, mikä tuntuisi ensin oikealta.

Pelaamme esikoisen kanssa “vuorotellen”, eli näennäisesti vaihdamme vuoroja, mutta todellisuudessa lapsi järjestelee elikoita joka vuorolla. Pelin suurin vaikeus on sen houkuttelevuus kaksivuotiaan silmissä. Kuopus ei osaa vielä pelata sääntöjen mukaan, mutta tahtoisi erittäin kovasti järjestellä palasia. Nelivuotias esikoinen taas ei yhtään kestä sitä, että toinen ei pelaa oikein. Taas on äidin diplomaatinkyvyille kysyntää.

Mucca Pazza on simppeli, hyvä peli, mutta en tiedä, jaksaisimmeko pelata sitä yhtään sen pidempään kuin kirjaston laina-aika sallii. Siitä kuitenkin oli runsasti iloa niiksi pariksi viikoksi, jotka se vietti seurassamme.

IMG_4799

Hoksotin (Oppi & ilo, 2014; kirjastosta) on huomiokykypeli, joka on tarkoitettu nelivuotiaista ylöspäin. Pelaamme sitä kuitenkin niin, että mukana on myös kaksivuotias, sillä häntä ei todellakaan saa pidettyä tällaisesta hauskanpidosta erossa edes väkisin.

Pelissä on tarkoitus vuorotellen pyöräyttää pelikiekkoa, joka osoittaa aina pelilaudasta IMG_4801etsittävän teeman. Etsittävänä voi olla esimerkiksi jokin a:lla alkava, pistävä tai syötävä asia. Tiimalasi näyttää, kauanko aikaa on etsimiseen. Pelikiekossa on helpompi ja vaikeampi puoli, ja myös pelilautoja on helpompia ja vaativampia. Me aloitimme laavakaste-hengessä vaikeimmasta laudasta, jossa on paljon pieniä yksityiskohtia. Ihan vaan koska emme nyt niin joutaneet pysähtyä tutustumaan koko pakkaukseen. Oikeilla säännöillä pelattaessa pelissä jaettaisiin myös pelimerkkejä, mutta meistä oli hauskinta (ja yksinkertaisinta) ihan vaan etsiä asioita laudalta ilman kummempaa pisteytystä.

Lapset eivät hevin väsy Hoksotin-peliin (no, mihinkään peliin), sillä siinä riittää paljon katsottavaa ja etsittävää. Samaakin pelilautaa voi olla pelaamassa monenikäisiä lapsia, sillä pelilaudoilla on rutkasti hoksattavaa. Mukana on myös lapsia ilahduttavaa huumoria: yhtenä mahdollisena tehtävänä on etsiä haisevia asioita, ja laudoillahan sitten seikkaileekin mm. piereskelevä sukeltajapappa. Voi riemua!

Hoksotin kehittää lapsen huomiokykyä viihdyttävyytensä ohella. Pelaaminen on helppoa, ja tosiaan myös kaksivuotias viihtyy pelin parissa, vaikka ikäsuositus onkin nelivuotiaasta ylöspäin. Mikä ehkä parasta, myös aikuinen viihtyy ainakin ensimmäisillä pelikerroilla varsin hyvin mukana, sillä pelilaudoilla on runsaasti yksityiskohtia myös aikuisen silmin etsittäväksi.

 

IMG_4808

Minä itse osaan vastata (Oppi & ilo, 2014) tuli meille pukinkontissa, kun lapset olivat niin kovasti rakastuneet sarjan Minä itse -peliin. Vanhemmat alkoivat vähitellen väsyä samoihin tuttuihin kysymyksiin, joten samankaltainen, mutta vähän vaikeampi peli tuli tarpeeseen.

IMG_4811

Minä itse osaan vastata on suunnattu kolme-viisivuotiaille, mutta meillä näitä kysymyskortteja on arvuuteltu myös kaksivuotiaan kanssa. Etenkin kaksivuotiaan kanssa. Kuopus osaa ihmeen hyvin vastailla kysymyksiin, joskin nyt hän jo osaa monet vastaukset ulkoa, joten aina ei ole kyse varsinaisesta oikein tietämisestä. Väliäkö tuolla toisaalta, pääasia kai että kaikki viihtyvät. Nelivuotiaalle esikoiselle kysymykset ovat helppoja, mutta hänkin tykkää olla mukana briljeeraamassa kyvyillään.

IMG_4810

Peli tutustuttaa mm. väreihin, muotoihin ja tunteisiin. Jokaisessa kysymyskorttipakan kortissa on kysymys ja kolme vastausvaihtoehtoa, joihin voi vastata myös työntämällä sormen kortin reiästä. Jos sormi kurkkaa kääntöpuolella samasta reiästä, jonka luona Yrre-orava on, on vastaus oikea.

Kysymysten vaikeusaste vaihtelee. Mukana on kaksivuotiaallekin todella helppoja kysymyksiä, joissa esimerkiksi joutuu tunnistamaan eläimenpoikasen eron. Sen sijaan esimerkiksi yllä olevan kaltaisia oikean varjokuvan tunnistuksia aikuinenkin joutuu katsomaan tarkkaan.

Advertisements

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s