Puluboin ja Ponin tsompikirja

IMG_3963

Puluboit ovat meillä mustalla listalla iltalukemisena.

Tein sarjan aloitusosan Puluboin ja Ponin kirjan kanssa sellaisen karkean virheen, että aloitimme kirjan nukkumaan mennessä. Esikoinen kirkui ja käkätti itsensä aivan ylikierroksille, ja sama räkätys ja naurussa piehtarointi jatkui vielä sängyssäkin. Lapsi huusi töttölöö kerta toisensa jälkeen, ja lopulta pikkuvelikin innostui pomppimaan omassa sängyssään.

Odotukset olivat siis korkealla Puluboin ja Ponin tsompikirjan (Otava, 2015) kanssa. Ja lukuhetki valittu huolella alkuiltapäivään.

IMG_3965

Äklöttävän böglöttävä kiljain

Kirjassa ovat vuorotellen äänessä pulu nimeltä Puluboi ja tyttö nimeltä Poni, kuten aiemmissakin osissa. Hakaniemen torilla asuvan, bullaa rakastavan Puluboin pitäisi treenata, sillä se on ilmoittautunut pulujen torimaratoniin. Treenaaminen on tietenkin hilveän laskasta, sillä Puluboin lihakset ovat vähän liian lunolliset lunnottaviksi. Samalla myös Puluboin puhelin Pulufon T2000 reistailee ja joutuu terminaalihoitoon.

IMG_3972

Ponin tarinassa tyttö on huolissaan syöpää sairastavasta mummostaan, ja Ponin ympärille laskeutuu sumu. Kaikki kääntyy onneksi parhain päin: Lempi-mummu parantuu syövästään, ja sumu hälvenee, kun Poni saa silmälasit. Siinä välillä kuullaan outoa rapinaa ja pelätään tsompeja niin paljon, että Puluboi lähtee livohkaan koko kirjastakin. Onneksi zombit ja muut pelot saadaan selätettyä. Kirjan lopussa Puluboi pääsee osallistumaan Tolipulu-malaatooniin ja kertoo:

“Minä olen jo voittaja. Minä olen voittanut itseni ja pelkoni. Olen selättänyt talven. Olen kesyttänyt Tsompiliinin. Elämässä on hilveän kiva hetki. Vautsi miten jännää.”

IMG_3982

Emmi Jormalaisen muotokuva Puluboista ja Ponista

Kirja käsittelee siis menettämisen pelkoa ja luopumista kahdesta eri näkökulmasta, vakavammasta ja kevyemmästä. Puluboi-kirjoissa on aina kaksi tasoa tai tarinaa. Puluboin kertojanääni on hervoton ja täynnä vessahuumoria. Poni (oikealta nimeltään Mai) puhuu vakavampi asioita yleiskirjakielellä. Tässä kirjassa vallitsee hyvä tasapaino pulunkakkapläjäysten ja vakavamman teeman välillä, joskin nelivuotias tahtoisi keskittyä vain niihin Puluboin pielujuttuihin. Se sopii minullekin, sillä tässä kirjassa vakavat asiat ovat kuolemaa liipatessaan tosi vakavia. Kirjat on varsinaisesti suunnattu yli kuusivuotiaille, joiden kanssa raskaampia aiheita onkin helpompi käsitellä.

Mainostauko katkaisee synkkyyden.

Mainostauko katkaisee synkkyyden.

Puluboi-kirjoista ja teatteriesityksistä on tullut ilmiö. Kirjailija Veera Salmi on lehtijutuissa kertonut taustastaan lastentarhanopettajana ja siitä, miten on kuunnellut lasten omia toiveita kirjojen sisällön suhteen. Kirjoissa esiintyvät mainoskatkot ainakin olivat sitä perua, ja ne ovat myös meidän lapsemme mielestä kaikkein parasta koko kirjassa. Töttölöön, bullan ja kakkajuttujen lisäksi, tietenkin.

Lisää mainoksia

Lisää mainoksia

Esikoinen kuuntelee kirjaa ihmeen tarkkaavaisesti ja huomaa joka kerta, jos äidillä meinaa lipsahtaa Puluboin juttuihin vahingossa ärrä mukaan. “Äiti, ei se osaa sanoa ällllää!” Nautin lukemisesta itsekin, sillä on piristävää eläytyä johonkin aivan toisenlaiseen kertojanääneen kuin yleensä. Tunnustan, että välillä väsyneenä luen joitakin kirjoja lapsille sellaisessa horroksessa, että saattaa mennä viisikin aukeamaa ilman, että on rekisteröinyt mitään lukemastaan. Varsinkin kombinaatio huonounisia öitä ja surkeita prinsessakirjoja laukaisee minulla autopilotin, myös suojakilveksi loukkaavan huonoa sisältöä vastaan. Puluboin seurassa ei ollut huolta äklöttävän böglöttävän puutumuksen iskemisestä, sillä hilveän kiva teksti piti myös äitiä otteessaan.

IMG_3974

Puluboista ja Ponista on valmisteilla elokuva, jonka on tarkoitus valmistua vuonna 2017. Puluboin vaiheita voi seurata on myös Facebook-sivulla, jossa alkaa ensi viikolla kuulemma aivan mega-legendaalinen bullasta kertova joulukalentelitalina. Pakko seurata! Töttölöö!

Puluboin ja Ponin tsompikirja
Teksti: Veera Salmi
Kuvat: Emmi Jormalainen
Kustantaja: Otava, 2015
Mistä: arvostelukappale kustantajalta

Advertisements

6 thoughts on “Puluboin ja Ponin tsompikirja

  1. Eipä niitä oikein tule luettua, jos omat lapset eivät ole sen ikäisiä. Muutamia isompien kirjoja olen aina käynyt kirjastossa tai kaupassa selailemassa ihan mielenkiinnosta, mutta helposti ne monet tökkivät – vaikka sitten lapsille luettuina paljastuisivatkin tosi hyviksi.

    Like

  2. Olipa kiva, kun laitoit kommentin blogiini ja löysin vuorostani tämän sinun blogisi! On ihanaa, kun voin edes lastenkirjablogien kauttaa yrittää pysyä kärryillä siitä, mitä kaikkea uutta Suomen valikoimista löytyykään!

    Like

  3. Auts huomasin tänään olevani tuossa moodissa “luen sujuvasti elävästi” mutten rekisteröi mitään. Paha moka!
    Siis pikakelauksella kirjaan, joka kiinnostaa ja olen läsnä.
    Puluboi rules!

    Like

    • Se käy niin tavattoman helposti. Pohjilla väsymys, mielessä kauheasti ajatuksia ja edessä kirja, jota luetaan kahdeksattasataa kertaa ja joka ei alunperinkään ollut mikään lastenkirjallisuuden klassikko.

      Like

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s