Roald Dahlin Tynkätyiset

9789518843118_Tynkatyiset

Roald Dahl oli lapsuuteni suurin sankari.
Luin lapsena Jali ja suklaatehdasta edestakaisin, kerta toisensa jälkeen. Se oli ihaninta mitä kuvitella saattaa, varsinkin kaikki ne herkut ja se, että ilkeät lapset saivat ansionsa mukaan. Vaikka rakastin Jalia ja suklaatehdasta palavasti, se jäi ainoaksi lukemakseni Dahlin kirjaksi, vaikka luin kyllä muuten kaiken, mitä kunnalliskirjastossamme oli lapsille tarjota. Kahteen kertaan. Nyt juuri tajusin, että valtaosa suomennoksista on tullut reilusti minun lapsuuteni jälkeen. Ilmankos.

Nuorena aikuisena sitten rakastuin nokkelaan Rakkaani, kyyhkyläiseni -jännitysnovellikokoelmaan, ja nyt aikuisena olen lukenut muutamia Roald Dahlin lastenkirjoja ihan omaksi ilokseni. Matilda on minusta aivan loistava, Ilmarin ihmelääke  riemastuttava, Taikasormi ihan hauska. Iso kiltti jätti taas oli minusta sen verran rasittava, että jätin sen kesken.

Nyt minulla on edessäni entuudestaan aivan tuntematon Roald Dahlin kirja, Tynkätyiset (Art House, 2015).

IMG_3699

Tynkätyiset sijoittuu kirjailijan lapsuusmaisemiin.

Tarinan lähtökohtana on tuttu tilanne: Villellä on vähän tylsää kotona, mutta kotipihasta ei ole lupa poistua. Varsinkaan ei ole lupa mennä kodin takana olevaan Turmiometsään, jossa asuu kaikenlaisia kauheita olentoja. Mutta Villeä kyllästytti tavattomasti olla koko ajan niin kilttinä.” Mitähän Ville tekee? No lähtee tietenkin tutustumaan metsään, ja kuulee pian takaansa kauheaa ääntä.

Ville vilkaisee olan yli ja näkee, että häntä jahtaa oranssia savua syöksevä jokin. Ville pelastautuu puuhun, jossa hän huomaa pieniä ikkunaluukkuja kaikkialla. Puussa asuu pikkuruisia ihmisiä, tynkätyisiä! Tynkätyisten johtaja herra Tynkä kertoo, että puun alla odottava hirviö on nimeltään Rouskija, ja se söisi Villen hetkessä, jos poika laskeutuisi puusta alas. Villen täytyy siis jäädä puuhun ikuisiksi ajoiksi. Vaikka tynkätyisten seurassa onkin hauskaa, Ville alkaa jo kaivata kotiin takaisin.

Poika keksii ratkaisun. Koska tynkätyisetkin voivat ratsastaa linnuilla, myös hänelle löytynee sopivankokoinen lintu, jonka avulla hämätä Rouskijaa. Joutsen ottaa Villen selkäänsä ja lentelee Rouskijan edessä.  Hirviö syöksyy Villen hajua seuratessaan järveen ja uppoaa. Metsää uhannut hirviö on kadonnut ikuisiksi ajoiksi. Kiitolliset tynkätyiset lupaavat Villelle palkkioksi joutsenen kyyditsijäksi niin pitkäksi aikaa, kunnes poika kasvaa liian isoksi. Joutsen saapuukin joka ilta vanhempien jo mentyä nukkumaan viemään Villeä seikkailuihin. Lopulta Ville kasvaa liian suureksi, mutta onneksi tynkätyiset tulevat vuorostaan Villen kotiin visiitille.

“Eikä yhdelläkään lapsella ole milloinkaan ollut niin jännittävää lapsuutta kuin Villellä, eikä yksikään lapsi ole niin tunnollisesti säilyttänyt valtavaa salaisuuttaan.”

IMG_3702

Rouskija syöksee tulta

Dahlin viimeiseksi jäänyt kirja Tynkätyiset ei edusta ihan tyypillisintä roalddahlia. Tämä on tyyliltään tyypillisemmin satu kuin muut Roald Dahlin kirjat, joita olen lukenut. Tämä on myös melko vakava kirja, eikä se sisällä Dahlille tunnusmerkillistä äkkiväärää huumoria. Sen sijaan kirja kyllä on pienuuden ylistys, niin kuin monet Dahlit. Kolmantena eroavuutena kirjassa ei ole tyhmiä, ilkeitä tai välinpitämättömiä aikuisia tai muita lapsia. Sen sijaan tämä on allegorinen tarina lapsen aikuistumisesta. Äiti (missähän isä on?) pyrkii suojelemaan lasta ja pitämään tämän lähellään, mutta lapsi itse tahtoo suureen maailmaan. Vaikka lapsi kohtaakin vaaroja, hän oppii selviytymään niistä.

IMG_3707

Tynkätyiset poikkeaa muista Roald Dahlin kirjoista siinäkin, että se on ainoa, jota Quentin Blake ei ole kuvittanut. Tynkätyisten kuvituksen on tehnyt Patrick Benson, jolla on satukirjamainen, paljon pientä viivaa sisältävä tyyli, hyvin erilainen kuin Blaken luonnosmaiset kuvat. Bensonin kuvitus sopii Tynkätyisten tarinaan hyvin. Tämä on palanen entisaikojen Englantia, osa kirjailijan lapsuusmaisemaa.

IMG_3700

Pieni poika suuressa metsässä

Tynkätyiset on vielä vähän liian jännä lapsillemme, joten en pääse jakamaan kirjan tuomaa iloa heidän kanssaan vielä hetkeen. Hirviöt ja takaa-ajot sopivat varmasti paremmin vasta noin eskari-ikään päästyä. Meillä on lasten kanssa yhdessä luettu Roald Dahlin tuotannosta vain Suunnattoman suuri krokotiili, joka oli lasten mielestä vähäsen jännä sekin.

IMG_3708

Kun nelivuotiaamme alkoi kesällä väsähtää mustikkametsässä, kehotin häntä etsimään puista maahisten ovia ja ikkunoita, jotka vievät salaisiin palatseihin. Lapsi löysikin niitä kymmenittäin. Hän juoksi puulta toiselle silmät loistaen ja raportoi, että täälläkin on vielä yksi! Ja täällä! Siitä samasta uskosta kaikkialla piilevään taikuuteen tämäkin kirja ammentaa. Lapsilla on kyky nähdä sellaista, mitä aikuisten silmät ovat lakanneet näkemästä. Kirja päättyy sanoihin:

“Mutta ennen kaikkea, katsele kirkkain silmin koko maailmaa ympärilläsi, sillä kaikkein suurimmat ja hämmästyttävimmät salaisuudet piileksivät aina odottamattomissa paikoissa. Ne, jotka eivät usko taikuuteen, eivät sitä ikinä löydäkään.”

Tynkätyisistä on aiemmin kirjoittanut mm. Maija Kirjojen keskellä -blogissa.

Tynkätyiset (alk. The Minpins)
Teksti: Roald Dahl (suom. Päivi Heininen)
Kuvitus: Patrick Benson
Kustantaja: Art House, 2015
Mistä: arvostelukappale kustantajalta

Advertisements

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s