Lastenkirjoja sukupuolesta

Kohtasin juna-asemalla yhden iloisimmista näyistä pitkään aikaan. Pikkupoika oli saanut vaaleanpunaiset vilkkuvalolenkkarit, jotka olivat niin hyvät, että saivat lapsen ihan tanssimaan. Minulle jäi hyvä mieli pitkäksi aikaa.

Toinen kohtaaminen pikkupoikien sukupuoliroolien kanssa: pari vuotta sitten ruotsalaisessa perhelehdessä haastatateltiin Ruotsin blogistanian omien sanojensa mukaan “vihatuinta miestä”, joka oli uskaltanut mennä sanomaan, että ei pukisi poikaansa vaalenapunaiseen. Mammabloggaajat vimmastuivat.

Sukupuolta ja sen representaatioita käsitteleviä kirjoja on lapsille vähän. Harmi, sillä ainakin meillä aihe on ollut leikki-ikäisellä mielessä jo pitkään. Mitkä ovat tyttöjen ja poikien värit, leikit ja vaatteet, lähes nelivuotiaamme miettii usein. Hyvä isommille lapsille ja nuorille suunnattu kirja poikien sukupuolirooleista ja rooliodotuksista on David Walliamsin ihana Poika ja mekko, jota suosittelen kaikille aikuisillekin luettavaksi. Googlaamalla vastaan tuli myös Tuula Korolaisen Minä olen perhonen, joka täytyykin laittaa kirjastossa varaukseen. Tällä kertaa kirjastosta löytyi mukaan Anneli Kannon Paavo Virtanen ja tyttöjen tavarat (Karisto, 2011; osa Viisi villiä Virtasta -kirjasarjaa) ja ruotsalainen Pija Lindenbaumin Kenta ja barbiet (WSOY, 2007).

IMG_2428

Lähestyin Paavo Virtanen ja tyttöjen tavarat -kirjaa varovaisesti. Ajattelin, että tässä on taas yksi stereotyyppisiä sukupuolirooleja vahvistava kirja: tyttöjen söpöt kamat yäk, poikien meluavat tavarat jee.

IMG_2429Varsinkin kun jo etusivulla Paavon esittelyssä kerrotaan, että Paavo on sottapytty, hänellä on likainen naama ja kova ääni.

Oh god näitä kirjoja, ajattelin.
Kuinka väärässä olinkaan.
Kirja kertookin siitä, että pojat voivat ihan hyvin tykätä tyttömäisiksi nimetyistä tavaroista, mutta ennakkoluuloista lukijaa kyllä pidetään jännityksessä ensimmäiset neljä aukeamaa, ennen kuin tämä paljastuu.

Esitellään tilanne: Paavo Virtasella on tylsää. Perheen tyttöjen huone on tyhjillään ja vetää Paavoa puoleensa. Huoneessa haisee tytöltä, se on tyttöjen värinenkin, ja siellä on tyttöjen tavaroita, kuten hiletarroja, keijuja ja nukkeja.
Ja sitten: Paavo pääsee leikkimään tyttöjen tavaroilla. Paavo värittää ja liimailee, leikki nukeilla ja kokeilee sänkyä.

“Paavo kurkistaa tyttöjen vaatekaappiin. Tyttöjen vaatteet ovat toisenlaisia kuin poikien. Tytöillä on pikkareita, polvisukkia, paitoja ja mekkoja. Tyttöjen vaatteet ovat Paavon mielestä kauniita. Paavo tietää, että poikien vaatteet ovat sinisiä, vihreitä ja mustia. Niissä on autoja, hirviöitä ja sankareita.”

IMG_2432

Paavo ihmetyksen vallassa. Tyttöasioita!

Paavo miettii, millaista on olla tyttö, ja pukee tyttöjen vaatteita päälleen. Hänellä on toisenlainen olo. Hän onkin äkkiä Jasmine Kukkanen, joka puhuu hienosti ja harrastaa balettia…
…Ja siinä samassa Paavo jääkin kiinni, kun siskot tulevat huoneeseensa ja käyvät puolustamaan reviiriään. Tytöt laittavat Paavon siivoamaan, ja poika pyytää myös anteeksi. Lopulta tytöt ottavat Paavon mukaan leikkeihinsä ja yhdessä onkin mukavaa.

Kirja on kivan reipasotteinen ja salliva. If the shoe fits, wear it! Sallivuuden sanomaa on hyvä lukea ihan kirjojen sivuiltakin, sillä vaikka kotona oltaisiin miten vapaamielisiä tahansa, lapset poimivat ajatuksia myös hoidosta ja leikkipuistosta, kavereilta jotka kertovat miten olla tyttö tai poika.

IMG_2437

Meillä lapset olivat niin kiintyneitä tähän kirjaan, että se jouduttiin laittamaan jäähylle. Kumpikin halusi ottaa kirjan yhtä aikaa, kirjaa vedettiin edestakaisin ja hupsis, sen kulma pamahti täysillä millin verran pikkuveljen silmän alle. Kirja jouduttiin siis laittamaan sivuun siihen asti, että se palautetaan taas kirjastoon.

Oma suosikkikohtani kirjassa on yllä jo siteerattu tiivistys poikien vaatteista, joissa on tummia värejä ja hirviöitä. Argh! Minusta pikkupojan parhaat värit ovat keltainen ja kirkkaanpunainen, ja lisäksi harmaata ja mustaa.

IMG_2439

Kirjan lapset ovat suuripäisiä ja -silmäisiä, ja parivuotias kuopuskin tykkää katsella kirjan kuvia, vaikka sanoma meneekin häneltä ohi. Esikoista taas viehättävät kirjan kuvissa kaikki kimmellykset, ponit ja perhoset.

Paavo Virtanen ja tyttöjen tavarat
Teksti: Anneli Kanto
Kuvitus: Noora Katto
Kustantaja: Karisto, 2011
Mistä: kirjastosta

IMG_2517

Pija Lindenbaumin Kenta ja barbiet kertoo Kenta-pojasta, joka on tosi hyvä jalkapallossa, josta hänen isänsäkin pitää. Kentan päivään päiväkodissa kuuluu sotimista, painimista ja robotteja.
Sitten Kenta ei haluakaan niitä. Hän menee seuraamaan tyttöjen nukkeleikkejä, ja tytöt ottavatkin hänet mukaan leikkiin.

IMG_2518

Sillä välin kun Kentan ja tyttöjen leikki on edennyt prinsessavaatteiden pukemiseen, pojat ovat ruvenneet ulkona kaipailemaan Kentaa palloleikkeihinsä. He tulevat sisään etsimään kaveria, ja Kentaa alkaa hävettää. Poika menee vessaan piiloon. Kun hän tulee ulos, toiset pojat ovatkin kaivaneet mekot päälleen. Sitten mennään kaikki pelaamaan jalkapalloa.

IMG_2521

Kirjassa on mukana pitkästi leikin kuvausta, enemmän kuin monessa muussa kirjassa, sellaista joka ei vie juonta sinänsä eteenpäin vaan vain kuvailee leikkiä. Meidän lapset ovat vielä sen verran pieniä, etteivät jaksa keskittyä niin pitkiin jaksoihin ilman actionia.

Tyttöjen leikit. Ei pelkkää vaaleanpunaista.

Tyttöjen leikit. Ei pelkkää vaaleanpunaista.

Tämän kirjan lapset leikkivät paljon rajumpia leikkejä kuin monessa muussa kirjassa. Barbit pannaan pakastimeen jäätymään kuoliaaksi, ja barbit synnyttävät kalapuikkoja ja lihapullia. Samaan aikaan kirja on kuitenkin salliva ja lempeä. Kaikki leikit ovat yhtä hyviä, se julistaa.

IMG_2524

Tämä oli meille ensitutustuminen Pija Lindenbaumin kirjoihin. Olin huomannut kirjastossa, että hänen tuotannolleen on varattu ihan oma lokero. Kirjat olivat minusta vaan näyttäneet aina selaillessa jotenkin tylsiltä, emmekä olleet ottaneet niitä lainaan. Tykkäsin kyllä tästä kirjasta ja varmasti lainaamme jatkossa kirjailijan muuta tuotantoa.

IMG_2525

Paavo Virtanen ja tyttöjen tavarat ja Kenta ja barbiet ovat kumpikin hyviä sukupuoliroolikasvatuksen välineitä. Perinteiset sukupuoliroolithan ovat tietenkin vain sopimuksia. Ei ole mitään syytä, miksi tyttöjen tai poikien pitäisi leikkiä tietynlaisia leikkejä. Sinänsä on ihan mielenkiintoista, että näissä kummassakin kirjassa (ja myös mm. Walliamsin Pojassa ja mekossa) se on nimenomaan poika, joka kokeilee rajojen ylittämistä. Tytöillehän on ollut kuitenkin sallitumpaa tehdä poikamaisena pidettyjä asioita ja jonkin aikaa, mutta “vahvat” miehet (tai pojat) eivät ole voineet yhtä helposti tehdä “heikomman” sukupuolen asioita. Poikatyttö on ollut ihan ok tyttöyden malli yhtenä toisten joukossa, mutta tyttömäinen poika (“tyttöpoika”?) mielletään helposti heikoksi. Siltikin pojat tekevät loppujen lopuksi aika leimejä tyttöasioita näissä kirjoissa, sellaisia jotka varmaan osuvat jokaisen pikkupojan elämään.

Advertisements

One thought on “Lastenkirjoja sukupuolesta

  1. Pingback: Pääsiäisaiheinen kuvakirja lapsille: Vilma Virtanen virpomassa | Lastenkirjapino

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s