Laulavat lenkkitossut. Urheilullisia liikuntarunoja.

IMG_2340

Posti toi odotetun uutuuden, Jukka Itkosen ja Matti Pikkujämsän Laulavat lenkkitossut -kirjan (Lasten keskus, 2015).

Itkonen–Pikkujämsä -kaksikon yhteistyö on poikinut monia hienoja kirjoja, joista joitakin olen täälläkin jo ennättänyt fanittaa. Suurin suosikkimme on Krokotiili hikoaa, ja hyviä ovat myös esimerkiksi Kaupunkiretki ja Astronautin rusinapulla, josta olenkin aikonut kirjoittaa tänne, jahka vain ennättäisin.

Laulavissa lenkkitossuissa Itkonen sorvaa runoa urheilumaailman eri puolilta. Runoissa ei kuvata vain pelkkää kilpaurheilua, vaan painonnostajien, jalkapalloilijoiden ja tanssijoiden lisäksi mukana on myös esimerkiksi skeittaajia ja tikanheittäjiä. Jo runomuotoisen esipuheen jälkikirjoituksessa kehotetaan leikkimielisyyteen:

“Aina ei kilpailla palkintopotista. / Kaiken ei tarvitse olla niin totista.”

IMG_2347

Nämä runot eivät totisesti ole totisia. Mainitussa tikkarunossakin yksi tikka osuu naapurinrouvan takapuoleen. Ei siinä onneksi pahemmin käy, lopulta “rouva on nyt hyllyssä / kuvattuna tikka pyllyssä.” Takuuvarmaa lastennauratuslyriikkaa. Tiedän jo nyt, mihin runoon meidän lapset haluavat palata uudestaan ja uudestaan.

Huumoria löytyy myös runojen nimistä; suosikkini on Murtomaamme-laulu. Tih tih.

Joskus Itkonen on antanut runoratsunsa laukkailla juuri sinne minne se tahtoo mennä. Niin kuin hevosrunossa Klopoti, klopoti: “Harva ratsastaja patsasta saa, / mutta eläväistä ratsastajaa / on mukavampi katsella kuin pronssipystiä. / Hevosestakin on varmaan meno lystiä.”

Yksi suosikkirunoistani on Paini-ilta palokunnantalossa. Runossa kaksi painijaa, turkkilainen Tsombori ja suomalainen Hevonpää (“Hevonpää on Suomesta, / miehen silmäluomesta / valuu maahan kolme suurta / hikipisaraa.”) kohtaavat painiottelussa.  Hevonpää yrittää saada Tsomborin sillan (painiasento ilmeisestikin) murtumaan, mutta “turkkilainen, / hän on sitkeä. / Eikä painijoiden tapa / ole itkeä.” Juuri silloin kärpänen lentää turkkilaispainijan vatsalle ja saa tämän valumaan matolle.

“”Suomenliput liehumaan!” / “Kultakahvit kiehumaan!” / Yleisö käy riehumaan: / “Hurraa, hurraa, Hevonpää!” / Mutta näkemättä jää, / kuka tämän ottelun / viimein ratkaisi. / Pieni huonekärpänen, / höyhenkevyt hyönteinen, / sepä toki teki sen, / vahvan turkkilaisen / sillan katkaisi.”

IMG_2346

Tarina kulkee runoissa rennosti eteenpäin. Runoista välittyy Itkosen lempeä ja huumorintajuinen maailmankatsomus. Kun metsään eksynyt suunnistaja (runossa Eksynyt suunnistaja) löydetään seuraavana päivänä, hän huomaa oppineensa enemmän kuin kisan voittaja. Maailmanennätyspainonnostaja (runossa Painonnostaja) taas pysähtyy liikuttuneena katselemaan perhosen lentoa ja jää toivomaan, että voisi itsekin voittaa painovoiman.

IMG_2352

Koskettavin on runo Kuntokävelijästä, joka lähtee lenkille ilman kiireen häivää ja toivottaa oraville päivää ennen kuin istahtaa penkille lepäämään.

“Usein toivon että vierelläni / istuisi myös hän, / joka läheltäni lähti / ja on nyt jo kirkas tähti / taivaan kannella.”

Kotona sitten “Laitan pannuun kahvivettä. / Nautin kahvit, eläkettä. / Laitan Sibeliusta soimaan, / luotan sävellysten voimaan. / Myös ne meitä liikuttaa.”

Mieleen tulevat jotkut Timo Pusan ja Eeva Kilven hiljaiset runot, sellaiset joissa nautiskellaan keittämällä kahvit ennen kuin lähdetään siivoamaan tai lämmitetään sauna ja kutsutaan itsensä iltateelle.  Armollisia ja haikeita vanhenemisen kuvauksia kaikki.

IMG_2345

Matti Pikkujämsän kuvitus on reilulla kädellä maalattu ja värikylläinen. Pikkujämsä käyttää vahvoja värejä ja uskaltaa pelkistää kuvansa tyylikkäästi.  Hänen kuvissaan on samaa huumoria kuin Itkosen tekstissäkin. Kirja toimisi taideteoksena Pikkujämsän kuvitusten ansiosta, vaikka teksti olisikin ihan huttua. Onneksi niin ei ole, vaan hyvät runot ja mahtava kuvitus luovat kirjasta hienon kokonaisuuden.

Laulavat lenkkitossut
Teksti: Jukka Itkonen
Kuvitus: Matti Pikkujämsä
Kustantaja: Lasten keskus, 2015
Mistä: arvostelukappale kustantajalta

Advertisements

4 thoughts on “Laulavat lenkkitossut. Urheilullisia liikuntarunoja.

  1. Missä olivat urheilevat tytöt? Kirjan 46:sta runosta vain neljässä urheilija nimettiin selkeästi tytöksi. Juoksijat, suunnistajat, jalkapalloilijat, painonnostajat jne. ovat kaikki kuvituksen mukaan järjestäen poikia ja miehiä. Lisäksi tytöt kuvataan urheilemassa jokseenkin alentavaan sävyyn: tenniksessä “palautuspallo jäi verkkoon”, biljardissa “kivi meni pussiin” ja kolmen likan tikkakisassa “Yksi osui ykköseen. Toinen osui kakkoseen. Ja kolmas osui naapurinrouva Makkoseen.” Miehiä ja pojat sen sijaan kuvataan “ylivoimaisksi”, heille ripustetaan “kultaa kaulaan”, “Mattia” ihaillaan ja poika “skeittailee tähtiin”. Tunnetuista urheilijoista esiin nostetaan Usain Bolt, Antti Ruuskanen ja Matti Nykänen -kaikki miehiä.

    Surullista kyllä, kustantajan mielestä urhelun maailma on siis (edelleen) miesten maailma.

    Jos vuonna 2015 tasa-arvo ei toteudu edes lastenkirjallisuudessa, miten sitten oikeassa elämässä.

    Like

  2. Hyviä huomioita! Hävettävää kyllä, en itse osannut tätä yhtään lukea sukupuolisilmälasien läpi, vaikka pidänkin itseäni feministinä ja usein luen lastenkirjoja hyvinkin sukupuolisensitiivisesti. Ehkä fanitan tekijöitä niin paljon, että sukupuolikriittisyys sai jäädä.

    Like

  3. Pingback: Riemukas metsäretki | Lastenkirjapino

  4. Pingback: Hirvi irvistää | Lastenkirjapino

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s