Lastenkirjoja kierrätyksestä

IMG_2281

Meillä ollaan sillä lailla keskiluokkaisen ekotietoisia. Jätteet lajittelemme, tietenkin, lasten vaatteet, lelut ja kirjat ovat pääasiassa kirpparilta ja lapset ovat käyttäneet kestovaippoja. Olemme silti vasta nyt tarttuneet lasten kanssa kirjoihin kierrätyksestä.

Salla Savolaisen Kirpputorikoira Napo (Lasten Parhaat Kirjat, 2000) tuli vastaan – kirpparilla. Pitihän se ottaa mukaan. Olen aina toisinaan hajamielisesti yrittänyt katsoa tätä kirjaa kirjastosta, mutta koskaan ei ole tullut vastaan. Nettihaun mukaan sitä kyllä on ihan hyvin Helmet-kirjastoissa, mutta niin sitä kirjat voivat hautautua hyllyihin olevinaan tarkankin etsijän katsoessa.

Kaverit nauravat.

Kaverit nauravat.

Kirjassa nimeämättömän minäkertojan äiti rakastaa kirpputoreja ja kantaa kotiin kaikenlaisia löytöjä: kuppeja, sormuksia, laukkuja ja peilejä. Äidin kaverit ihastelevat äidin löytöjä, mutta kertojan (kuvien perusteella ehkä eskari- tai alakouluikäiset) kaverit puolestaan nauravat kertojan vaatteille. Se saa hänet luomaan kriittisen katsauksen vaatekaappiin, ja kaikki vaatteet näyttävät yhtäkkiä ihan vääränlaisilta.

“–Ei ihme, että kaikki nauravat minulle, sanon itsekseni ja huudan äidille:
–Minä haluan itse valita omat vaatteeni, kun sinä et kerran osaa!
–Tuohan on se ihana mekko, jossa on käsinnyplätyt pitsit ja kaikki, äiti kummastelee.
–Pidä itse ryntteesi!
–Ei tässä muu auta kuin että tulet mukaan.
–Ja heti seuraavana kirpputoripäivänä!
–Sovitaan niin, lupaa äiti.”

IMG_2284

Kaikissa vaatteissa on vikaa.

Kirpputorilla on kertojankin mielestä sitten kaikkea hienoa kamaa, mutta vaatteissa on jotain vikaa. Liian isoja tai pieniä kaikki. Onneksi äiti löytää hienon kulhon, jonka kaupanpäällisiksi saa kertojalle mieleisen pehmokoiran.

Pahanhajuinen koira, jonka lapsi ristii Napoksi, pitää pestä, mutta se hajoaa pesussa. Koira korjataan, äiti lupaa viedä lapsen tavalliseen kauppaan ostamaan tavallisia vaatteita, ja lapsen kaveritkin tulevat kylään leikkimään äidin kirpputorivaatteilla.

IMG_2287

Äiti, tytär ja löydöt

Kirjan kuvailema kirppareilla luuhaaminen on minulle erityisen tuttua. Itselleni en kyllä koskaan löydä mitään vaatteita, mutta lasten vaatteet ovat oikeastaan alusvaatteita lukuun ottamatta kaikki kirppikseltä. Meillä ei onneksi ole vielä juurikaan tullut sitä ongelmaa, että äidin valitsemat vaatteet eivät kelpaisi, joskaan minusta hienot harmaat vaatteet ovat kohta nelivuotiaan tyttären mielestä rumia. Kirjan lapsen ongelma ovat rimssuiset ja röyhelöiset tai liian pienet tai risat vaatteet. Meillä kyllä kaapit ovat täynnä käytettynä ostettua perustrikoota tai käyttömekkoja, takuulla sopivan kokoisina (ja kahta kokoa eteenpäinkin on jo valmiiksi ostettuna) ja ehjinä.

IMG_2288

Tyttäreni tykkää niin kirppareilla kiertelemisestä kuin tästä kirjastakin. Hänellä on menossa vahva pehmolelukausi, joten häneen vetoaa kovasti kirjan ajatus uuden pehmeän kaverin ostamisesta. Joskaan meille ei kyllä tule mitään pehmoisia leluja kirpparilta. Ikinä.

IMG_2289

Salla Savolaisen kuvitustyyli vielä vähäsen hakee itseään tässä teoksessa. Hahmot eivät ole niin hioutuneita tai omaperäisiä kuin esimerkiksi Savolaisen myöhemmin kuvittamissa Vesta-Linneoissa tai Tikkumäen tallista kertovissa kirjoissa. Kirja sinällään on herttainen ja kiva tarina perhearjesta.

IMG_2282

Sanna Pelliccionin Onni-pojan kierrätyskirja (Minerva, 2008) taas kertoo kierrätyksestä vähän pienemmän lapsen näkökulmasta. Kirja on osa Onni-pojasta kertovaa kirjasarjaa.

IMG_2290

Onni osaa jo laittaa banaaninkuoret bio- ja viilipurkin sekajätteeseen. Roskikset ovatkin jo täynnä, joten eikun syöttämään moolokkia isin kanssa. Samalla he saavat naapurilta hienoja pahvilaatikoita, joista askarrellaan kotona muun muassa laiva. Iltapäivällä pihalla on kirpputori, josta Onnikin saa valita itselleen yhden tavaran. Onni valitsee merimieslakin, joka päässä onkin hyvä mennä jatkamaan laivaleikkiä.

Onni-pojan kierrätyskirjassa on monia hauskoja havaintoja lapsen arjesta: miten kiva onkaan heittää lasia lasinkeräysastian kitaan, tai miten tärkeä on seurata jäteauton kulkua ja kuunnella sen peruutusääntä. Tai että kun lapset saavat valita leluja, joku yksi lelu on kaikkien mielestä se paras. Sen sijaan Onnin verbaalius tuntuu hiukan epärealistiselta:
“Äiti ja isi! Pitää viedä roskat! Biojäte- ja lasilaatikko ovat aivan täynnä!” Onni huutaa.” Ja tämä sellaiselta palleron kokoiselta, joka nukkuu päikkärit tekemässään laatikkolaivassa? I don’t think so.

IMG_2293

Lapsemme lukevat kirjaa mielellään. Joskin olin lainannut tämän kirjastosta ennen kaikkea kohta kaksivuotiasta pikkuveljeä varten, mutta hän kyllästyy kirjaan äkkiä. Isosisko sen sijaan voisi lukea tätä useita kertoja. Kirja on sopivan arkinen, ja erilaiset kierrätyksen muodot on saatu upotettua tarinaan yllättävän luontevasti. Kirja ei myöskään saarnaa lainkaan, mistä pisteet sille.

Onni-pojan kierrätyskirja
Teksti ja kuvitus: Sanna Pelliccioni
Kustantaja: Minerva Kustannus, 2008
Mistä: kirjastosta

Kirpputorikoira Napo
Teksti ja kuvitus: Salla Savolainen
Kustantaja: Lasten Parhaat Kirjat, 2000
Mistä: kirpparilta

Advertisements

2 thoughts on “Lastenkirjoja kierrätyksestä

  1. Kirpparilta löytyy mukavasti kirjalöytöjä, niitäkin mistä tehdään vaan yksi painos… Että pointsit ekotietoisuudesta!
    Onni-poikaa ollaan meilläkin luettu viime iltoina. Siitä ehkä blogiinkin asti (paitsi että aurinko haittaa bloggausta, pakko olla lasten kanssa vaan ulkona…!).

    Sinulla on mukava tyyli kirjoittaa, rennolla tavalla :)!

    Liked by 1 person

  2. Kiitos kiitos, näin lomiltapaluun kunniaksi on ehkä tavallistakin rennompi kirjoitustyyli, kun ei jaksa edes lukea läpi mitä on kirjoittanut… Sulla on itselläsi tosi kiva blogi!

    Aina välillä mietin, että kehtaako täällä edes mainita, miten suuri osa ostamistani kirjoista on kirpparilta. Secondhandina ostaminen kun ei edistä kirjailijoiden toimeentuloa, ja Suomessa lastenkirjailijoiden (niin kuin tietenkin kaikkien muidenkin kirjailijoiden) tulotaso on kaamean huono. Meillä vaan ollaan niin kirjojen suurkuluttajia. Kirjoja tulee ostettua joka vuosi useita kymmeniä, ja uutenakin kyllä ostan varmaan sen kymmenkunta lastenkirjaa vuodessa.

    Like

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s