Lumoavaa, Mansikkahaltijatar

IMG_1943

Minulla oli lapsena sellainen kirja, jossa osa sanoista oli korvattu kuvilla. En kuollaksenikaan muista, mikä kirja se oli, mutta sitä kohtaan tuntemani rakkauden muistan. Kirja oli minusta kuin taikuutta, ja luin sitä yhä uudestaan ja uudestaan.

Niinpä innostuin, kun luin taannoin Sininen keskitie -blogin postauksesta arvostelun Lumoavaa, Mansikkahaltijatar -kirjasta (Aurinkokustannus, 2015), joka hyödyntää samaa tekniikkaa. Nyt kirja oli viimein löytänyt tiensä meidänkin kirjastoomme, ja otimme sen heti tuoreeltaan lainaan.

IMG_1945

Kirjassa on neljä itsenäistä, lyhyttä tarinaa pienestä Mansikkahaltijattaresta. Kertomuksissa Mansikkahaltijatar oppii vähitellen rooliaan haltijattarena ja käyttämään taitojaan. Hänen taikavoimansa on taikoa taikasauvallaan esineitä punaiseksi. Siitä onkin hyötyä paitsi mansikoiden muuttamisessa punaisiksi, myös esimerkiksi silloin kun kaveri on hukannut rillinsä.

Kuvien ja tekstin yhdistäminen ei onnistu suomeksi ihan yhtä saumattomasti kuin se on varmaan alkukielellä pelannut. Varsinkin ensimmäisillä lukukerroilla lukija joutuu pykimään oikeiden taivutusmuotojen kanssa. Esim. “Hän ei ole taikonut [taikasauvan kuva].” Taikasauvaa? Taikasauvalla?

IMG_1944

On kiva, että lukutaidoton lapsikin pääsee mukaan osallistumaan kirjan lukemiseen. Alkuun kolmivuotiaamme “lukeekin” innokkaasti, mutta väsyy sitten jo muutaman sivun jälkeen. Jos tarinaa lukee yhdessä aikuisen kanssa, kertomus katkeilee väistämättä, kun aikuinen lukija pitää taukoja, jotta lapsi saisi sanoa ääneen kuvassa olevan asian. Parasta viihdettä on, kun lapsi innostuu luomaan ihkaomia tarinoita kuvien perusteella. “Mansikkahaltijatar syö mansikan jaloillaan.” (Po. Mansikkahaltijatar istuu punaisen mansikan päälle ja antaa jalkojen roikkua.)

Kirjan lopussa on vielä sanasto, josta löytyy kaikkien kuvien selitykset.

IMG_1950

IMG_1948

Kuvitus on herttaisen satumainen. Akvarellitekniikkaa ja punaista, sinistä ja vihreää, niin kuin kuvista näkyy. Vähän söpöä minun makuuni, mutta toisaalta meillä ei juuri tule luettua mitään kauhean tyttömäisiä kirjoja, joten ihan hyvää vaihtelua. Lapsi kyllä tykkäisi kaikenlaisista prinsessoista ja satuolennoista, mutta on todella vaikea löytää hänen ikäiselleen sopivia prinsessa- tai satukirjoja, jotka eivät olisi kauhean disneytä, tai joissa ei mentäisi ihan koko ajan naimisiin, vaan että niillä tytöillä olisi jokin muukin päämäärä elämässään kuin olla kaunis ja saada mies. Mansikkahaltijatar on kaikessa sööttiydessään aktiivinen toimija, joka harjoittelee omien voimiensa hallintaa ja pelastaa pienempiä pulasta.

Peppujuttuja lapsen mieleen

Peppujuttuja lapsen mieleen

Tyttären mielestä kaikkein parasta kirjassa on peppuhuumori. Hän etsii toistuvasti eteensä aukeaman, jossa Mansikkahaltijatar ampuu korppia mansikalla peppuun.

No, myönnetään. On se minustakin hauskinta tässä kirjassa. Ilahdun varsinkin siksi, kun muuten itsensä jotenkin niin kauhean vakavasti ottavaan kirjaan mahtuu myös hiukan hölmöilyä.

Lumoavaa, Mansikkahaltijatar
Teksti ja kuvitus: Stefanie Dahle (suom. Maarit Varpu)
Kustantaja: Aurinkokustannus. 2015
Mistä: kirjastosta

Advertisements

2 thoughts on “Lumoavaa, Mansikkahaltijatar

  1. Pingback: Mansikkahaltijatar: satuja ja puuhaa | Lastenkirjapino

  2. Pingback: Keijukais- ja haltijatarsatuja | Lastenkirjapino

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s