Kikattava Kakkiainen

IMG_1939

Kikattava Kakkiainen/Gigglebug oli ensimmäisiä tai jopa ensimmäinen peli, jota esikoisemme sai aikoinaan pelata. Isin iPad olikin kovalla käytöllä, kun vajaa kaksivuotias kutitteli eläimiä kiihkeästi. Kakkiainen kavereineen kikattelee myös telkkarisarjassa, joka meillä on jäänyt jostain syystä katsomatta.

Tänä vuonna on ilmestynyt myös Kakkiais-kirja, sekin nimeltään Kikattava Kakkiainen (Otava, 2015). Kirja on simppeli ääniefektikirja, itse se kutsuu itseään oivaltavasti naurunappikirjaksi.

IMG_1938

Havunhelman metsässä leikitään piilosta. Kikattava Kakkiainen yrittää läytää piiloon menneet ystävänsä. Aukeamien oikeanpuoleisella sivulla on aina naurunappi ja teksti “Shh… mitäs tuolta kuuluu?” Kikatus siis paljastaa piilossa olevat kaverit. Viimeisenä löytyy Herra Hirven iso peppu, ja piilossa onkin Pöllöpoika ja Herra Hirvi yhdessä. Nyt Kakkiainen itsekään ei voi enää pidättää nauruaan, vaan purskahtaa kikatukseen. Nauru tarttuu ja kaikki paljastuvat piiloistaan.

Kakkiainen on oikein positiivinen ilmiö. Kivaa, että jotakuta naurattaa niin paljon! Lapsemme rakastavat naurattaa Kakkiaista ja sen kavereita. Kuopuksesta varsinkin on mieletöntä pitää naurunappia jatkuvasti pohjassa. Poika räkättää iloisena kirjan kanssa. Äiti toivoisi vähän hiljaisempaa ääntä. Valitettavasti kirjassa on vain päälle tai pois -nappi, ei mahdollisuutta laittaa volaa pienemmälle.

IMG_1940

Myös kohta nelivuotiaan esikoisen mielestä kirja on hauska. Jotenkin en silloin esikoisen ollessa pienempi tullut hankkineeksi meille mitään möykkäkirjoja. Ne olivat minusta vähän juntteja, oikean kirjallisuuden vastakohta. Taisin myös olla paljonkin ääniherkempi siihen aikaan, kun lapsia oli vain yksi. Siperia on sittemmin opettanut sietämään ääniä vähän enemmän. Kuopuksen kanssa taas ote on lipsunut, ja meillä on ihan omanakin iso pino näitä ääniefektikirjoja, mm. Mauri Kunnaksen Piipaa! (suosittelen kaikille menopelejä rakastaville!), yksi Tuomas Veturi -kirja (ihan ok) ja todella ärsyttävä Nalle Puh -kirja, jonka piilotan aina perimmäisen hyllyn takanurkkaan.

Kikattava Kakkiainen
Tekijät: Anttu Harlin ja Joonas Utti
Kustantaja: Otava, 2015
Mistä: kirjastosta

Advertisements

4 thoughts on “Kikattava Kakkiainen

  1. Minäkin toivon lähes kaikkiin äänileluihin hiljaisempaa ääntä… Mutta on ne vaan lapsista hauskoja, kirjoinakin, vaikka kyllä itse arvostan kirjaa eniten old school -kirjana :).

    Like

  2. Meillä kuopus rakastaa kaikkea, mikä päästää möykkää. Hän on tosiaan kasvattanut minuakin sietämään ääniä paremmin: Esimerkiksi esikoiselle aikoinaan ostamani paloauto sai viettää ensimmäiset vuotensa mykistettynä, kun en kestänyt sen kovaa ääntä. Nyt siinä on koko ajan äänet päällä ja ihan hyvin saa ollakin. Tai kyllä sekin aina välillä katoaa kaappiin.

    Like

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s