Lastenkirjoja uhmaiästä

IMG_1788

Uhmaikä. Esikoisella oikeastaan menossa pois, mutta sitten se saattaa iskeä oikein hyökyaaltona. Kuopuksella, 1 v 9 kk, ei vielä pitäisi ehkä olla oikeaa uhmaa, mutta jos tämä viimeisten kuukausien tunteikkuus on esiuhmaa, odotan todella innoissani varsinaista tahtoikää. Usein väsyneenä minullakin on uhma.

IMG_1799

Esikoinen on aivan rakastunut Vesta-Linnea -kirjoihin, joissa käsitellään raikkaalla tavalla uhmaikäisen elämää (ja negatiivisia tunteita ylipäätään). (Olen kirjoittanut Nukuhan jo, Vesta-Linnea -kirjasta aiemmassa postauksessani.) Vestalinneoita tulee otettua kirjastosta mukaan joka kerralla. Tällä kertaa tytär valitsi mukaan Vesta-Linnea ja hirviö-äiti -kirjan (Tammi, 2009), ja minä puolestani valkkasin muutamia muita uhmasta ja kiukusta kertovia kirjoja seuraksi.

IMG_1800

Vesta-Linnea ja hirviö-äiti -kirjassa äiti ja tytär päätyvät tahtojen taisteluun koko päivän ajaksi. Vesta-Linnea ei tahdo laittaa sukkahousuja, vaikka äiti hoputtaa, ja molempien tunteet kiihtyvät. Väli llä yritetään sovintoa, mutta nuken posliinikuppi menee rikki, ja tunnelma kiristyy uudestaan. Lopulta päästään sovintoon.

IMG_1801

Äiti harjaa hiuksiaan vihaisesti. Suosikkikohtani.

Olen lämmennyt Vesta-Linnea -kirjojen realistiseen perhe-elämän kuvaukseen ja uusioperheen ongelmiin, ja tykkään vestalinneoista melkein jopa enemmän joka lukukerralla. Tykkään tässä kirjassa erityisesti kiukustuneesta äidistä, joka harjaa hiuksiaankin kiukkuisesti. Ihanaa vertaistukea kaikille meille, joilla pinna meinaa joskus pettää. Myös Salla Savolaisen kuvitustyyli tuntuu kerta kerralta yhä kivemmalta, vaikken alunperin ollut suuri fani.

IMG_1802

Tässä kirjassa tyttäreni tykkää ennen kaikkea viimeisen sivun sovinnonteosta. Omia suosikkikohtiani taas on äidin romahdus aviomiehen tullessa kotiin.
“”Minä olen maailman huonoin äiti”, itkee äiti keittiössä Viktorin sylissä. “Minulla ei pitäisi olla lapsia ollenkaan! Olen hirviö-äiti!” äiti nyyhkyttää.”

Vesta-Linnea ja hirviö-äiti
Teksti: Tove Appelgren
Kuvitus: Salla Savolainen
Kustantaja: Tammi, 2009 (2. painos)
Mistä: kirjastosta

IMG_1793

Toinen pinon kirjoista, jota on luettu paljon, on Anneli Kannon Kastehelmi Virtanen ja oma tahto (Karisto, 2012). Kirja on osa Viisi villiä Virtasta -kirjasarjaa, joka oli meille uusi tuttavuus.

IMG_1794

Virtasen perheessä on siis viisi lasta, joista nuorin, Kastehelmi, on kaksivuotias ja tahtoo paljon. Kastehelmi lähtee kahden isomman sisaruksen matkaan lelukirpparille myymään ja ostamaan leluja. Kastehelmi tahtoisi ostaa uuden lelun, muttei halua luopua omista vanhoista leluistaan. Seuraa selkkaus isoveljen kanssa, ja lapset purevat toisiaan. Lopulta isoveli keksii keinon käsitellä pikkusiskoa: hän tarjoaa tälle joka välissä vaihtoehtoja, joista valita. Lopulta päästään onnellisesti kotiin.

IMG_1795

Tytär tahtoo lukea kirjaa yhä uudestaan ja uudestaan, äitiä alkaa jo ryydyttää. Tarina on sinänsä ihan ok, mutta hiukan ohut. Kerronta ei kikkaile, eivätkä henkilöhahmotkaan ole erityisen syviä. Minua miellyttää se, että päähenkilö on oikeasti tosi kiukkuinen. Lapsi tykkää kuvista, joissa huudetaan ja purraan, äitiä ei kuvitustyyli oikein miellytä. Kaiken kaikkiaan kirja on siltikin ihan käytökelpoista täsmäluettavaa uhmaikäisen kanssa.

Kastehelmi Virtanen ja oma tahto
Teksti: Anneli Kanto
Kuvitus: Noora Katto
Kustantaja: Karisto, 2012
Mistä: kirjastosta

IMG_1796

Tracey Corderoyn Ei! (Mäkelä, 2013) kertoo pienestä sarvikuonosta, joka oppii uuden sanan.

IMG_1797

“Aaro oli suloinen lapsi. Kaikki pitivät hänestä. Sitten Aaro oppi uuden sanan.

EI!

Aaro ihastui upouuteen sanaansa. Hän käytti sitä yhä useammin.”

Aaro sanoo ei ruokapöydässä, kylpyaikaan ja nukkumaan mennessä. Rakkaus sanaan johtaa lapsen välillä hankaluuksiin – kun sanoo ei yhteisleikeille, jääkin yksin.

“Kun lähdettiin kotiin, isä kysyi: “Oliko kiva päivä?” Aaro niiskahti. “Ei.” “Tuletko syliin?” isä kysyi. “E-eeeee…” “byää” “joo…” Ja niin Aaro sai uuden lempisanan… “JOO!””

IMG_1798

Esikoinen tykkää hurjasti tästäkin kirjasta. Kirja on saanut hänet kovasti miettimään, kannattaako sanoa ei joka kohtaan. Kirja on myös opettanut esikoisen lukemaan (tai tunnistamaan) ei-sanan – jo toinen luettu sana hänelle! (Edellinen oli ja.) Minustakin kirja on ihan hauska. Siinä on simppeli, opettavainen tarina ja ihan söpö päähenkilö.

Ei!
Teksti: Tracey Corderoy
Kuvitus: Tim Warnes
Kustantaja: Kustannus-Mäkelä, 2013
Mistä: kirjastosta

IMG_1790

Viimeiseksi kirjastosta poimittiin pinon päälle Sandrine Lambertin Sauli ja isä kaupassa (Kolibri, 2007). Kirjan lopusta selvisi, että Sauli-kirjoja on kokonainen sarja, joka on meille ihan vieras.

Sauli-pupu lähtee isän kanssa kauppaan. Kaikki sujuu hyvin, kunnes Sauli näkee namihyllyt ja huomaa himoitsevansa suklaata. Sauli korottaa ääntään ja itkaiseekin, kun tekee niin paljon mieli suklaata. Vollotus lakkaa, kun vanha rouva tulee kysymään mikä hätänä.

“”Voi pikku pupua, eikö isäsi milloinkaan anna sinulle suklaata? Se ei ole kilttiä!” rouva tokaisi. Sauli mietti. Eilen ja toissapäivänä isä oli kyllä antanut hänelle palan suklaata ruuan jälkeen. Sauli punastui nolona. Isä sanoi ystävällisesti: “Hyvä rouva, lupaan teille, että annan palan suklaata pojalleni tänään, jos hän syö ruokansa reippaasti.” Nainen hymyili ja jatkoi matkaansa.”

IMG_1791

Isä ostaa suklaata, ja Sauli jää odottamaan lounasta, sillä hänelle on suklaapala luvassa, jos hän syö ruokansa reippaasti.

IMG_1792

Tämä ei ole mikään suuri kirja. Tarina on yksioikoinen eivätkä henkilöhahmot ole kovin kiinnostavia. Eniten minulla ehkä tökkii se, että päähenkilön pultit ovat niin kauhean leimit. Onkohan kirjailija koskaan tavannut tahtoikäistä? Tässä kulmiaan hiukan kurtistelevassa pikku pupusessa ei ole mitään uhmaan viittaavaakaan. Esikoinen halusi kuulla kirjan kerran, muttei ole sen jälkeen hakenut sitä enää luettavaksi. Ihan hyvä lisä tämä oli uhmapakettiimme, muttei tätä kirjaa tarvitse enää toiste hakea lainaan.

Sauli ja isä kaupassa
Teksti: Sandrine Lambert (suom. Tiina Hämäläinen)
Kuvitus: Clara Suetens
Kustantaja: Kolibri, 2007
Mistä: kirjastosta

Advertisements

9 thoughts on “Lastenkirjoja uhmaiästä

  1. Voi, uhmaikä on niin tuttu juttu meilläkin. Mieleeni tulee kaksi uhmakirjaa, joita meillä on luettu: tomppa tahtoo ja Pikku hiiri tuuliviiri. Ihan muuten asian vierestä, tykkään kovasti tästä blogistasi, mutta jostain syystä kannetavalla macillani sinun uudet päivityksesi eivät lataudu. 😐 näin tabletilla käyn harvemmin…

    Like

    • Ja tuohon vistiin vielä piti kirjoittaa, että tuo Tomppa-kirja on enemmän sellainen taaperon tahtoikä-kirja kuin varsinainen leikki-ikäisen uhmakuvauskirja. Minulle tulee kuopuksemme kovasti mieleen (tällä hetkellä siis) ko. kirjasta.

      Like

  2. Meillä Tompat ovat jostain syystä jääneet lukematta lähes kokonaan. Ehkä koska en ole kuvitustyylin suurin fani? Täytynee ottaa niitä kirjastosta taas ensi kerralla.
    Tylsää, ettei tämä päivity koneellasi! Mulla itselläni on ollut samaa ongelmaa niinä kertoina, kun olen katsonut itse tätä blogia tabletilla tai puhelimella.

    Like

  3. Pingback: Miksi? Mahtava kirja kyselyikäiselle | Lastenkirjapino

  4. Pingback: Siiri ja sotkuinen Kerttu: näytelmä ja kirja | Lastenkirjapino

  5. Pingback: Karhun ärripurripäivä | Lastenkirjapino

  6. Pingback: Sopu sijaa antaa | Lastenkirjapino

  7. Pingback: Varoitus! Ei saa koskea! | Lastenkirjapino

  8. Pingback: Kirja lapsille, joiden on vaikea odottaa: Nyt heti! | Lastenkirjapino

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s