Pöytä joka tahtoi kodin ja muita lastenkirjoja syömisestä

IMG_1538

Pamela Tolan ja Manuela Boscon Pöytä joka tahtoi kodin (Otava, 2015) on ollut viime aikoina paljon esillä. Eikä ihme – kun kaksi julkkista tekevät kirjan niin tärkeästä asiasta kuin lasten syöminen, kyllä sen kuuluukin nousta puheenaiheeksi. Kirja on kaiken lisäksi julkaistu yhteistyössä Mannerheimin Lastensuojeluliiton kanssa. Tämän kuun alussa julkaistu kirja olikin yllättäen kirjastossa vapaana. Otin sen uteliain mielin tutkittavaksi, olinhan lukenut kirjailijoista mm. tämän Me naisten jutun vastikään.

Pöytä joka tahtoi kodin on kannanotto yhdessä syömisen puolesta ja kiirettä vastaan. Leon perheellä on koko ajan kiire jonnekin, harrastuksiin ja töihin. Miten saada vanhemmat kuuntelemaan lapsen haaveita? Leivotaan kakku, Leo keksii lelujensa Myyn ja Vilin kanssa. Kakusta tuleekin jäätelöä, eikä kukaan ehdi sitä syömään.

Pöydällä on yksinäistä. Kukaan ei tahdo syödä sen ääressä. Lamppu huutelee katosta, että Italiassa palvotaan pöytiä, ja pöydän ääreen istutaan yhdessä tuntikausiksi kaikki yhdessä. Pöytä lähtee livohkaan etsimään kotia itselleen. Sillä välin Leo-poika tulee kipeäksi kaivatessaan pöytää takaisin. Kadonneen pöydän etsintä saa perheen kerrankin yhdistämään voimansa ja lähtemään etsimään pöytää yhdessä. Pöytä löytääkin tiensä kotiin ja tuo vielä mukanaan hylätyn kesäkissan.

Kirja on hiukan naiivi, mutta kovin hyväntahtoinen. Teksti on aika hidastempoista, enkä tiedä, jaksaako kohderyhmäksi veikkaamani seitsenvuotias (päähenkilö on seitsemän, siitä arvaus) viipyillä näin hitaan etenemisen parissa. Kirjasta paistaa hiukan läpi, että se on tilaustyö Mannerheimin Lastensuojeluliitolta. Teksti on vähän vanhanaikaiseen tapaan opettavaista – kuin tämä olisi tarinallisempi osuus oppi- tai tietokirjasta.

Pöytä joka tahtoi kodin
Teksti: Pamela Tola ja Manuela Bosco
Kuvitus: Anna Salmisalo
Kustantaja: Otava, 2015
Mistä: kirjastosta

IMG_1554

Tatu ja Patu -kirjoja on meillä luettu aivan hillittömän paljon. Tatu ja Patu, syömään! -kirja (Otava, 2014) oli pakko hankkia viime vuonna aivan tuoreeltaan, vaikka lapset olivatkin vielä enimmäkseen liian pieniä lukemaan tätä kirjaa. Siitä huolimatta kirja on ehditty jo rakastaa paikoin ihan ruttuun.

Tatu ja Patu, syömään! on “outo käsikirjasiitä miten syödään, mitä syödään ja miksi syödään”. Kirja on suunnattu meidän lapsiamme reilusti vanhemmille lapsille, ehkä noin eskarilaisille ja alakoululaisille. Paikoin kirja sisältää sen verran vaikeaa tekstiä ja eteneekin niin hitaasti, että se menee ihan yli vajaa nelivuotiaalta. Monet kohdat taas saavat esikoisen kirkumaan riemusta, kuten 22 herkullista hedelmää tai vihannesta, joiden nimet muistetaan usein väärin. “Sirjopupuli”. Ei kun purjosipuli, huutaa tyttö niin lujaa kuin pystyy. “Ninjamakkara”. Ei kun munakoiso! Vanhempiakin naurattaa.

IMG_1559

Kirjassa käydään tatujapatumaiseen tapaan läpi syömistä läpi perusteista lähtien: mitä, miten ja miksi. Myös ruuanvalmistuskeinot ja pöytätavat saavat omat osionsa. Osioiden lopussa on pikatestejä: Miten ravinto siirretään suusta mahalaukkuun? a) nielaisemalla b) pudottamalla c) sisäisen postin välityksellä?

Kirja on paikoin vakavampi ja paikoin vitsikkäämpi. Koko ajan se on lasten tietokirjojen aatelia kevyellä ja omaperäisellä otteellaan.

Kirja käyttää hyväkseen sarjakuvaa ja kuvallisia listoja, kuten “22 virhettä, jotka ruokaillessa voi tehdä” tai “22 ainoaa hyväksyttävää syytä olla tulematta ruokapöytään heti kun kutsutaan”.

IMG_1564

Tatu ja Patu, syömään!
Teksti ja kuvitus: Aino Havukainen ja Sami Toivonen
Kustantaja: Otava, 2014
Mistä: kirjakaupasta

 

IMG_1545

Esikoisella oli yksivuotiaana kausi, jolloin hän fanitti Bing-pupua ylitsevuotavan kiihkeästi. Niinpä minä metsästin näitä Vau’kirjan kustantamia kirjoja kirpparilta antaumuksella. Kolmesta löytämästänikirjasta varsinkin Bing – Nyt maistellaan -kirjaa (Vau’kirja, 2004) luettiin yhä uudestaan ja uudestaan.

IMG_1546

Kirjoissa seikkailee pieni pupu Bing ja sen lelupupu Flop. Tässä kirjassa on välipala-aika, ja Bingille tarjotaan Flopin lempiruokaa tomaattia. Yäk! Yököttävä tomaatti, sanoo Bing. Miten niin yäk? Seuraa perusteluja, miksi Bingin pitäisi tykätä tomaatista: koska pidät mehukkaasta kiivistä, tahmeasta juustosta ja makeasta omenasta, varmasti rakastat myös niitä muistuttavaa tomaattia. Maista nyt! Ei auta, Bing mäsäyttää tomaatin seinään ja joutuu siitä hyvästä jäähylle. Lopulta hänelle tarjotaan porkkanaa, joka sitten maistuukin.

IMG_1547

Tarina on tuttu: ennakkoluuloiselle lapselle on turha tyrkyttää mitään ruokaa perustelemalla valintaa rationaalisesti. Tämä ei ole mikään sellainen kasvatuksellinen kirja, jossa aikuisen konstit tepsisivät lapseen. Ei maistu, kun ei maistu. Myös meillä kamat ovat lennelleet ruokapöydässä, kun ruoka ei ole nappassut.

IMG_1548IMG_1549

Esikoinen tosiaan rakasti tätä kirjaa, varsinkin kohtia, joissa sanotaan jep, yäk tai mäiskis. Kirjaa selattiin alusta loppuun ja lopusta alkuun yhä uudestaan ja uudestaan. Lapsi tykkäsi myös kirjan anarkistisuudesta. Ruuan heittelyä! Kielen näyttämistä!

IMG_1551IMG_1552

Sivuhuomautus: Bing joutuu kirjassa jäähylle, kun heittelee ruokaa. Minusta ketään, varsinkaan tuollaista palleroikäistä, ei laiteta jäähylle. Meillä tämä kohta ohitettiin kirjasta kokonaan.

Bing – Nyt maistellaan
Teksti (ja kuvitus?): Ted Dewan
Kustantaja: Vau’kirja, 2004
Mistä: kirpparilta

Advertisements

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s