Lastenkirjoja äitiydestä

Hyvää äitienpäivää! Yritin päivän kunniaksi poimia pinoistamme äitiyttä käsitteleviä lastenkirjoja, mutta tulos oli hiukan laiha. Aika monissa lastenkirjoissa ei äitiä näy ollenkaan. Niissä, jotka löysin, äidillä oli oikeastaan kaksi roolia: toimia lohduttajana murheissa tai olla kiukkuinen, kiireinen tai poissaoleva.

IMG_0708

Huomasin, että meillä on aika vähän lapsen arkea realistisesti käsitteleviä kirjoja. Kristiina Louhen Aino-sarjasta meillä on hyllyssä Ainon äiti on vihainen (Tammi, 2008 (8.painos)), joka tuli kirjaston poistomyynnissä vastaan juuri sopivasti silloin, kun olin kuopuksen syntymän jälkeen tappavan väsynyt. Vähän kyllä mietin, että tarvitseeko meidän enää kirjoista lukea siitä, että joku on kiukkuinen. Eikö olisi parempi, että kirjat edes tarjoaisivat jotain eskapismia? Isosisko kuitenkin tykkäsi lukea kirjaa uudestaan ja uudestaan, ja esitti aina kovasti kysymyksiä kirjasta. Miksi se äiti on vihainen? Miksi siellä on sotkua? Kirjassa siis Ainon äiti herää päänsärkyyn, ja pinna on lyhyellä. Lapset kinastelevat, sotkevat ja kieltäytyvät ruuasta. Lasten mentyä nukkumaan äidille iskee syyllisyys omista tunteista. Joskus minusta tuntui tätä lukiessa, että kirja on enemmän terapiakirja kaikille väsyneille mutseille kuin lastenkirja ollenkaan.

Aino-sarjassa äiti seikkailee myös esimerkiksi Aino tahtoo mukaan -kirjassa, jossa äiti on lähdössä illanviettoon ja Ainon pitäisi päästä mukaan. Lapset tahtovat huomiota, kun äiti yrittää nätistäytyä iltaa varten. Seuraa turhautumista ja tunteita.

IMG_0707

Maikki Harjanteen Santtu-sarjan kirjoissa myös seurataan lapsen realistisen oloisia seikkailuja, joissa äiti saa olla sivuroolissa auttajana ja lohduttajana. Santtu supervekara -kirjassa (Otava, 2006 (2. painos)) Santtu osaa jo vaikka mitä, mutta närvi menee, kun taaperokärryt kippaavat kurvissa ympäri. Äidin rooli on lohduttaa, siivota ja tarjota syömistä. Santtu kukkuu -kirjassa (Otava, 2006) taas Santun äiti nukahtaa nojatuoliin kesken piiloleikin ja karkaa sitten vielä pissattamaan koiraa. Isi hoitaa iltahommat, mutta ihan väärin. Lopulta äitikin tulee peittelemään ja auttamaan unen päästä kiinni.

IMG_0710

Mervi Lindmanin Memmuli-kirjoissa vanhemmat ovat kiireisiä tai epäreiluja. Urhea pikku Memmuli -kirjassa (Tammi, 2009 (2. painos)) aikuiset kertovat Memmulille, että tämä on iso tyttö, jonka pitäisi jo osata kaikenlaista. Isot tytöt eivät pelkää kylpyvaahtoa tai leiki ruokapöydässä, äiti sanoo. En pelkääkään, Memmuli väittää, kunnes lopulta tunnustaa, että pelkää melkein kaikkea. Äiti lohduttaa, silittää ja peittelee. Memmuli karkaa sirkukseen -kirjassa (Tammi, 2009) taas Memmulilla olisi kovasti asiaa vanhemmille, mutta isi vain lukee lehteä ja imuroi ja äiti tiskaa. Memmuli möksähtää ja karkaa sirkukseen, jossa hän tekee toinen toistaan taitavampia temppuja. Mutta eikö isiä ja äitiä näy missään? Memmuli kurkkii trapetsilta ja putoaa, putoaa – suoraan äidin syliin omassa huoneessa. Tuttu kuva lapsiperheessä: vanhemmat eivät millään ehdi kaikkiin lapsen toiveisiin mukaan, ja pettymykset ovat tavallisia. Onneksi äiti on lähellä silloin, kun surukin on suurin.

Camilla Mickwitzin Jasonit ovat omia lapsuudensuosikkejani. Lapsena minusta oli äärimmäisen kummallista, että Jason asui kahdestaan äitinsä kanssa. Ei meilläpäin mitään yksinhuoltajia ollut. Nykylapsille yhden vanhemman perheet ovat tuttuja ihan toisella tavalla.

IMG_0706

Ensimmäinen Jason (Tammi, 2012 (10. painos)) tutustuttaa yksinhuoltajan arkeen. Koko ajan lennetään paikasta toiseen niin kovaa vauhtia, etteivät Jasonin jalat edes kosketa maata. Kaarina siirtelee tehtaassa purkkeja ja miettii, mitä Jasonille mahtaa kuulua. Sitten taas lennetään, kauppaan ja syömään tällä kertaa, nopeasti nopeasti. Vapaapäivinä sentään leivotaan pullaa. Jasonin kesässä (Weilin+Göös, 1982 (5. painos)) Kaarina-äiti uhkaa suorittaa lomallakin niin, että Jason saa vetelehtiä karulla pihalla yksikseen. Sitten sentään lähdetään muutamaksi päiväksi maalle, jonkinlaiseen maatilamajoitukseen tai kesäsiirtolaan. Sielläkään kenelläkään ei ole aikaa Jasonille – äitikin tahtoo nautiskella omasta ajastaan. Jason järjestää nokkelasti ruokasalin pöydät niin, että kaikki istuvat yhdessä, ja siitä alkaakin hauskuus.

Jasonin äiti. Kiireinen.

Jasonin äiti. Kiireinen.

Advertisements

2 thoughts on “Lastenkirjoja äitiydestä

  1. Hyviä kirjoja esittelit! Oi, Memmulit puuttuvat nolosti meidän hyllystä, mutta lainattu on.
    Äidit ja naiset ovat olleet erilaisten muutosten alla viime vuosikymmeninä, se näkyy muuten näissä aika hienosti. Silti tietyt haasteet ovat säilyneet: kiire, läsnäolon vaikeus, riittämättömyyden tunne äitinä.
    Olisikohan Anthony Brownilla kuvakirja äidistä, jossa oli äitiä ylistävä ote (?), voin muistaa väärin. Varmaan lähes nolostelin kirjan edessä, näin suomalaisena. Parempi siis vaan listata epäonnistumisia, se on meille tyypillisempää… Oikeasti.
    Hyvä olisi havaita myös ne hetket, joissa Ainon uniin lennähtää kaunis perhonen.

    Like

  2. Yhtä väsynyt ja kiireinen on 70- tai 80-luvun äiti kuin 2010-luvunkin äiti.

    Memmulit ovat musta ihania. Ne käsittelevät kivasti uhmaikäisen irtautumis- ja itsenäistymispyrkimyksiä, ja aikuisten roolia siinä. Turvallisessa perheessä lapsi voi lähteä vähän seikkailemaan ja palata sitten vanhemman syliin.

    Ainon uni on aika lohdullinen – omasta riittämättömyydestään huolestunut vanhempi voi lohduttaa itseään, että lapsella on kaikki hyvin, vaikka itse ei olekaan täydellinen.

    Like

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s