Onnellinen leijona

IMG_0601

Lapset pääsivät tänään hoitotädin kanssa eläintarhaan. On hyvä päivä lukea Onnellista leijonaa (Gummerus, 2005), tarinaa eläintarhasta karkaavasta leijonasta.

IMG_0600

Olipa kerran hyvin onnellinen leijona, joka asui eläintarhassa. Ystävät kävivät moikkailemassa ja soittokunta soitti. Yhtenä päivänä leijonatarhan ovi oli jäänyt auki, ja Onnellinen Leijona päätti lähteä kavereiden luo vastavierailulle. Silloinpa käykin niin, että kaikki tutut kirkuvat ja pyörtyvät nähdessään kaduilla vapaana kulkevan leijonan. Palokunta piirittää leijonaa, joka ei tajua mistä on kyse, vaan seuraa tapahtumia uteliaana. Juuri silloin leijonanhoitajan poika Antero sattuu paikalle ja johdattaa Onnellisen Leijonan takaisin eläintarhaan.

“Siitä lähtien Onnellinen Leijona sai kaikkein parhaat herkkupalat, jotka säästettiin sitä varten. Mutta jos sinä avaisit sen oven, ei se enää haluaisi lähteä vierailulle. Se on paljon onnellisempi kalliotarhassaan–.”

IMG_0602

Tartuin tähän hienonnäköiseen kirjaan kirpparilla sen tyylikkään, 1950-1960-lukulaisen kuvituksen vuoksi. (Kirja on nettitietojen mukaan julkaistu alunperin vuonna 1960, vaikkei tietoa olekaan itse kirjaan painettu.) Olen edelleen kirjan kuvituksen suuri fani. Sen kuvat tuovat mieleen jotkut lapsuuden mummolan tekstiilit, tai astiat. Kuvitus on parhaimmillaan hyvinkin pelkistettyä, vain yksi mustavalkoinen kuva sivulla.

IMG_0603

Lapset tykkäävät lukea leijonan seikkailuista. He tykkäävät tietenkin myös siitä, että joku on onnelline, tässä kirjassa ihan nimeä myöten. Minulla vähän tökkii kirjan opetus: vangin on kaikkein paras pysyä vankeudessa, ja että eläintarhan eläimet itse tahtovat olla eläintarhassa mieluummin kuin vapaana. On tässä kirjassa tietenkin myös vetoava pikkupoika Antero, joka on rohkeampi kuin kaikki aikuiset. Ehkä siinä on myös yksi kirjan opetuksista? Aikuiset ovat juuttuneet konventioihinsa, joiden mukaan kukin kuuluu omaan lokeroonsa. Lapsen mielestä kiva leijona on yhtä tuttu ja turvallinen myös kulkiessaan vapaana kadulla. Viaton leijona taas ei tajua omaa mahtiaan.

IMG_0604

Onnellinen leijona
Teksti: Louise Fatio (suom. Kirsi Kunnas)
Kuvitus: Roger Duvoisin
Kustantaja: Gummerus, 2005
Mistä: kirpparilta

Advertisements

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s