Albin ja merkillinen sateenvarjo – suvaitsevaisuutta lapsille

IMG_0591

Toisto, tuo lasten rakkain tehokeino. Useimmat hyvistä lastenkirjoista hyödyntävät toistoa tavalla tai toisella. Niin myös Ulf Löfgrenin hauska Albin ja merkillinen sateenvarjo (Lasten parhaat kirjat, 1988).

Albin-poika on kylässä Ferdinandin ja Ludvig-sedän luona. Ludvig-setä pudottaa sateenvarjonsa, jota Albinia kielletään koskemasta. Sehän on uteliaalle pojalle tietenkin kuin käsky tarttua sateenvarjoon. Albin avaa sateenvarjon ja siinä samassa hänen jalkansa venähtävät satametrisiksi ja vievät pojan yläilmoihin. Onneksi jalat kutistuvat saman tien entiselleen, mutta seuraavaksi sateenvarjo vie Albinin aarniometsään ja merirosvolaivaan. Mihin ikinä hän meneekin, jonkun mielestä jokin hänen asussaan on hullusti.

“–Hiisi vie, kapu! huutaa yksi merirosvo. Tuolla pojallahan on selvästi pilkullinen pipo! –Ei vetele, vai mitä?
–Ei sitten alkuunkaan, sanoo kapteeni karskisti. Raitaa ja kukkaa kaikki käyttävät! Niissä on tyyliä! Hyvältä näyttävät! Pilkullinen on kielletty. Kaikkihan sen tietävät. Ottakaa poika kiinni!”

Ja niin edelleen. Joskus pitäisi käyttää pilkkua, joskus raitaa, mutta koskaan ei ole kaikki kohdallaan. Onneksi Albin pääsee lopulta turvallisesti takaisin ja luovuttamaan sateenvarjon takaisin omistajalleen.

IMG_0592

Kirjassa ehdottomasti parasta on eri variaatioissaan toistuva kuosiruno. Esikoinen rakastaa toistella sitä pukiessaan, varsinkin jos tarvitsee jotakin jolla perustella omaa valintaansa – pinkkiä, pinkkiä kaikki käyttävät, tyttö sanoo ja poimii jotain oikein erityisen vaaleanpunaista päälleen.

IMG_0595IMG_0596

Tämä on tietenkin tarina suvaitsevaisuudesta ja siitä, miten arbitraarisia kaikki ulkoiset erotteluperusteet ovat. Tai että ei kannata mukautua kenenkään ulkopuolisen määritelmiin siitä mikä on sopivaa ja oikein, sillä seuraavilla tyypeillä onkin jo täysin eri tahto. Kirja ei kuitenkaan saarnaa sanomaansa eikä alleviivaa asiaansa, vaan hyvän lastenkirjan tapaan jättää tilaa keskustelulle ja oivallukselle.

IMG_0594

Kirjassa on myös maagisia elementtejä, merirosvoja, ilmalaivoja ja hurjistuneita villieläimiä. Just kaikkea ihanaa lasten ja äidin makuun. Kuvituksessa aistii sen luomisajankohdan 1970-luvun tyylin. Hahmot ovat ilmeikkäitä ja yksityiskohdat hauskoja. Ulf Löfgren on yksi suosikkilastenkirjailijoitani. Viime viikolla kirjoitin hänen kirjastaan Santerin sirkus, ja se se herätti nyt innon tarttua tähänkin kirjaan. Ja nyt taas on pakko laittaa Google laulamaan, josko joku myisi hänen muita kirjojaan. Näistä ei valitettavasti ole uusintapainoksia eikä näitä juuri kirjastostakaan löydä.

Albin ja merkillinen sateenvarjo
Teksti ja kuvitus: Ulf Löfgren (suom. Tarleena Tuori)
Kustantaja: Lasten parhaat kirjat, 1988
Mistä: kirpputorilta

Advertisements

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s