Ei! sanoi pieni hirviö

IMG_0419

Kun olimme kaverini kanssa ylikilttejä kaksikymppisiä, hän osti meille kummallekin oman kappaleen kirjasta Opi sanomaan ei ilman syyllisyyttä. Se ei valitettavasti opettanut ei. Jämäkkyyskoulutus olisi varmaan pitänyt aloittaa paljon aiemmin. Kunpa meidän lapsuudessamme olisi ollut kirja Ei! sanoi pieni hirviö (Pieni karhu, 2010). Tästä kirjasta voi aikuinenkin ottaa opiksi.

Kirjassa Pientä hirviötä kiusaa Iso hirviö, joka on niin hirveä, että jättää tussien tulpatkin auki. Pieni hirviö nautiskelee omasta rauhastaan sanomalehden kanssa, kun ovella on joku. Suuri hirviö! Pieni hirviö pohdiskelee, että Suuri hirviö tahtoo aina komennella, pilaa toisten leikit ja kiusaa. Pieni hirviö ei uskalla koskaan sanoa Isolle hirviölle yhtään mitään vastaan. Vaan miten käy tänään? Pieni hirviö huutaakin ei! heti oven avattuaan ja luettelee Isolle hirviölle omat ehtonsa: ei saa kiusata eikä määräillä. Iso hirviö lyö kättä päälle, ja sitten heillä onkin oikein hauskaa yhdessä.

IMG_0420

Pieni hirviö harjoittelee jämäkkyyttä

Ei! sanoi pieni hirviö on oikein hyvä kirja kiusaamisesta ja omien rajojen vetämisestä lapsille. Ja aikuisille. Huomaan pohtivani omaa suhdettani dominantteihin ihmisiin ja heijastavani kirjaan omia tuntemuksiani päällepäsmäreistä. Kun Iso hirviö lupaa olla kiltisti, olen ihan varma, että se tekee kuitenkin vielä jotain ikävää. Minusta tosielämän hirviöt tekevät aina niin. Mutta kirjassa Iso hirviö käyttäytyykin oikein kiltisti, kun Pieni hirviö on kerran tehnyt omat rajansa selviksi. Kirja ei erikseen selvitä, miten Pieni hirviö saa juuri tällä kertaa voimaa panna isommalle vastaan, mutta ehkä hänellä nyt vaan tuli mitta täyteen. Hyvä niin.

Hyvää on myös se, että Pieni hirviö pystyy omin voimin selvittämään ongelmansa ja kohtaamaan pelkonsa, niin kuin nyt hyvissä lastenkirjoissa on tapana.

IMG_0423

Mitä sanotaan, jos toinen ryhtyy uudelleen ilkeäksi?

Kirjan ulkoasu on oikein pelkistetty ja tumma. Kirja on tehty revintätekniikalla, mikä antaa retrovivahdetta kuvitukseen. Hirviöt ovat oikein sympaattisen näköisiä alun hurjien kuvien jälkeen. Kirja kuvittaa hienosti sitä, miltä toden ja mielikuvituksen ero näyttää. Kun Pieni hirviö alkaa ajatella Isoa hirviötä, tämä on kasvoton, aika hurjannäköinen hahmo. Sitten Iso hirviö saa jo kasvot, mutta on häijyn näköinen yhä. Lopulta hän hymyilee ja pitää pienempää kainalossaan.
Ei! sanoi pieni hirviö
Teksti: Kalle Güettler, Rakel Helmsdal, Âslaug Jónsdóttir (suomennos Sari Peltonen)
Kuvitus: Âslaug Jónsdóttir
Kustantaja: Pieni karhu, 2010
Mistä: kirjastosta

Advertisements

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s