Urhea pikku Mörkyli

mörkyli

Mörkyli on moderni klassikko. Olin lukenut brittiläisistä perhelehdistä Mörkyli-hehkutusta, mutta Suomessa mörkylit eivät olleet tulleet vastaan ennen kuin vähän aikaa sitten. Kirjat on julkaistu jo yli kymmenen vuotta sitten – aikaan, jolloin meillä ei ollut yhtään lasta edes suunnitelmissakaan. Ilahduin siis kovasti, kun jokin aika sitten löysin kirjastosta Mörkylin ykkösosan. Sittemmin esikoinen on katsonut isin kanssa Mörkyli-leffan, kirjastosta sekin, ja nyt lähikirjaston hyllystä löytyi myös itsenäinen jatko-osa Urhea pikku Mörkyli (Mäkelä, 2004).

Ensimmäisessä osassa (tai miten siitä pitäisi puhua? Alkuperäisessä Mörkylissä?) hiiri keksii petoeläinten pelotteluksi Mörkyli-nimisen hirviön. Käykin niin, että Mörkyli on olemassa ja tahtoo syödä hiiren. Nokkela hiiri kuljettaa Mörkyliä näytillä halki metsän – katsopas, olen niin hirveä, että metsän pelottavimmatkin eläimet pelkäävät minua, joten ei kannata syödä minua. Oikeasti eläimet tietenkin säikähtävät Mörkyliä, jolla hiiri on pelotellut.

IMG_0398

Urheassa pikku Mörkylissä Mörkylillä on pentu, jolle hän kertoo varoittavaa tarinaa. Ei saa mennä metsään, sillä siellä asuu Hirmuinen Hiiri. Pikkumörkyli ei usko, vaan lähtee yöllä yksin metsän seikkailulle. “Tiukka on tuisku, tuuli tuivertaa selkää,/ mutta Mörkylin pentu ei metsässä pelkää.” Rakenne on samankaltainen kuin ykkösosassakin: yksi kerrallaan kierretään metsän eläinten keskellä, mutta kukaan ei olekaan pelätty peto. Hiiri säikäyttää mörkylinpennun hurjalla varjollaan. “Esiin nousee kirkas ja pyöreä kuu. / Varjo valtava hangelle laskeutuu. / Mikä otus noin vahva ja suuri voi olla? / Kuka metsässä kulkee kuutamolla?” Pelästynyt pentu luikkii kotiluolaan turvaan. Enää ei tylsistytä ollenkaan!

Aikuisen kainalossa on turvallista olla.

Aikuisen kainalossa on turvallista olla.

Mörkylit ovat riemastuttavia veijaritarinoita urhokkaasta hiirestä, joka saa narutettua isompia. Kirjojen lumo piilee hiiren neuvokkuudessa ja klassisessa kolmen toiston kaavassa. Tässä kirjassa vetoava on myös rohkea pieni Mörkyli, joka lähtee kohtaamaan pelkoaan. Lukija tietenkin tietää, ettei mitään pelättävää olekaan. Hannele Huovi on taidokkaasti riimitellyt kirjat suomeksi. Kolmivuotiaan on vähän vaikea seurata runomitassa kulkevaa kerrontaa, mutta äititulkki onneksi selkokielistää lukiessaan.

IMG_0399

En olisi varmasti tullut tarttuneeksi Mörkyleihin pelkän kuvitustyylin perusteella, jos en olisi entuudestaan tiennyt kirjoista. Olen nyt vähitellen lämmennyt kuvituksille, ja varsinkin pentumörkyli on aika söpö.

Urhea pikku Mörkyli
Teksti: Julia Donaldson (käännös: Hannele Huovi)
Kuvitus: Axel Scheffler
Kustantaja: Mäkelä, 2004

Mistä: kirjastosta

Advertisements

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s