Sylvi Kepposen kirjekaveri

IMG_0328

Nuhapäivän kunniaksi pengoimme kirjapinoista esiin Sylvi Kepposen kirjekaverin (Otava, 2012), koska se alkaa: “Satoi lumiukkolunta. Sylvi Kepponen oli vähän nuhainen.” Onneksi tänään ei ainakaan vielä sada lunta.

Marika Maijalan ja Juha Virran (näissä on aina poikkeuksellisesti kuvittajan nimi ensin, eikä ihme) Sylvi Kepposet kuuluvat meillä luetuimpiin kirjoihin. Olin ihaillut kahta ensimmäistä Sylviä jo ennen kuin meillä oli tietoakaan yhdestäkään lapsesta. Ihana, korkea ja kapea muoto toi mieleen jotkut lapsuuden kirjahyllyn helmet – ainakin Hanhiemon satuaarre on hyvin samanmallinen. Suosikkimme Sylvi-sarjasta on Sylvi Kepposen hukkaretki, mutta hieno kirja tämä Kirjekaverikin on. Ja ainoa, joka meillä löytyy omasta hyllystä. Sylvi Kepposen kirjekaveri sai Vuoden kaunein kirja -palkinnon ilmestymisvuonnaan.

IMG_0329

Tarina on lyhyt ja melko yksinkertainen. Nuhainen Sylvi katselee ikkunasta ulos ja näkee vastapäisessä ikkunassa pojan. Kukahan hän on? Miksi hän näyttää surulliselta? Sylvi päättää piristää poikaa ja lähettää hänelle kirjeen. Selviää, että pojalla on kipsi jalassaan. Lapset päätyvät vaihtamaan kirjeitä, joissa he kertovat yhdessä keksittyä tarinaa. Lopulta Sylvi ja Luka-poika pääsevät yhdessä pulkkailemaan kirjastoon.

IMG_0334

Oikea kirjanystävän kirja – kirjoittamista ja kirjastoreissu, ja Luka-pojalla on kaiken lisäksi kuvissa päiväkirjakin! Kirjaäiti tykkää. Arvoitusten ystävälle kirja tarjoilee kutkuttavan tunnelman salaperäisten viestien parissa. Saatan kuvitella, että tämä jaksaa kiehtoa vielä vähän isompanakin. Paitsi jos pojat ovat silloin yök.

IMG_0333

Marika Maijalan kuvat ovat rauhallisia mutta rohkeita – kuvien rajaus saattaa jättää kuvan ulkopuolelle puolet vanhemmasta tai hevosesta. Lapsenomainen ja vähäeleinen kuvitustyyli vetoaa sekä äitiin että tyttäreen. Itse piirsin ikävuosina 7-9 ympärivuorokautisesti samantyylisiä heppoja kuin kirjan Ruusu. Tai oikeastaan ne minun piirtämäni olivat aika kauheita, mutta kaverini Heli piirsi oikein muotovalioita hevosia. Ehkä tämä kirja siksikin jättää minulle niin tyytyväisen olon. Kuin olisi lähtenyt retkelle lapsuuteen.

Lapsen mielestä parasta on se, kun mennään huvipuistoon ja syödään hattaraa (yllä olevassa kuvassa). Äiti tykkää, kun hepalle ostetaan lippu karuselliin. Toisten karusellin heppojen nimet ovat kuulemma Issi ja Kalle, opetti tyttäreni.

Marika Maijala lupailee saitillaan että sinne olisi tulossa kauppa vielä huhtikuun aikana. Odotamme innolla.

Sylvi Kepposen kirjekaveri
Teksti: Juha Virta
Kuvitus: Marika Maijala
Kustantaja: Otava, 2012
Mistä: kirjakaupasta (Suomalaisen alelaari, 4,95 – käykää katsomassa jos näitä on jossain vielä! Ehdoton löytö!)

Advertisements

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s