Diktaattori määrää

611

Meillä luetaan paljon. Oikeastaan ihan tavattomasti. Parhaimmillaan luen kummallekin lapselle omaa kirjaa yhtä aikaa ja pitelen sylissä lukujonossa olevaa kolmatta kirjaa. Se onnistui ihan hyvin niin pitkään, kun kuopuksen valitsemien kirjojen teksti koostui sanoista “hevonen” ja “lehmä”. Nyt, kun toisella on kädessä Tatu ja Patu ja toisella Siiri, saattaa lukeminen välillä vähän pykiä.

Lasten kanssa lukemamme kirjat jakautuvat kolmeen: lasten suosikkeihin, yhteisiin rakkauksiin ja sitten niihin lastenkirjoihin, joita minä lainaan vain itselleni luettavaksi.

Niin kuin tämä ihana Ulf Starkin ja Linda Bondestamin Diktaattori (Teos & Schildts & Söderströms). Kolmevuotiaan tyttäreni mielestä se on vihainen kirja, eikä hän halua että sitä luetaan. Yksivuotias poikani taas on liian pieni tälle. Niinpä minä saan nauttia tästä ihan itsekseni, ja lainasin Diktaattorin nyt jo toista kertaa kirjastosta.

IMG_0026

“Kun sataa, diktaattorille puetaan saappaat, sadetakki ja kurahousut. Joskus hän livahtaa vauhdissa vaunuista ja hyppii niin että valtakunnan kaikissa joissa, merissä ja järvissä pärskyy.

Diktaattori pitää roiskuvasta vedestä. Bravo! kansa huutaa.

Diktaattori pitää myös kuumista makkaroista kunhan ne eivät ole liian kuumia.”

Ah. Tämä kirja on niin totta uhmaikäisen vanhemmille. Ensimmäisellä kerralla luin kirjan hihitellen itsekseni niin että hytkyin. Tyttäreni tahtoi tietää, mikä äitiä vaivaa. Luin hänelle pätkän ääneen. Hän sanoi aha ja palasi palikkaleikkinsä ääreen. Luin vähän lisää ja hän pyysi, että luettaisko äiti jotain muuta. Fiksu tyttö taisi tuntea, että kirjassa vähän naureskellaan uhmaikäisille.

Kirjassa kaikkivoipa diktaattori määrää alamaisiaan tottelemaan. Muut saavat pestä hänen hampaansa hänen puolestaan, laittaa hänelle diktaattoripyjaman päälle ja muistaa olla pussailematta. Nukkumaan mennessään hän komentaa itselleen NUKU ja nukahtaa. Päiväkodissa diktaattori sanoo: MINÄ TAHDON RUOKAA ja saa kaksi juustovoileipää ja lautasellisen puuroa. Kirja piirtää rakastettavan ja tarkan kuvan lapsen omnipotentista maailmasta. Mahtava pieni diktaattori harjoittelee nimikirjoituksen kirjoittamista – kahdeksan arkkia täyteen koukeroita, jotka tarkoittavat minä minä minä minä. Kyllähän itsevaltiaalla pitää olla nimmari kunnossa. Meilläpäin sitä treenattiin aikoinaan mm. eteisen seinään. Muistaapahan kansa heti sisään tullessaan, kuka täällä hallitsee.

IMG_0027

Diktaattori-kirja saa vanhemman pohtimaan omaa suhdettaan vanhemmuuteen ja lapsen omaan tahtoon. Ja siinä sivussa omaansa. (Jossain perhelehdessä oli taannoin kolumnisti, joka kertoi olevansa äiti, jonka pahin uhmaikä on laantunut. Itsestäni en ole aina niin varma.)

Kirjassa yhdistyy nokkela ja omaperäinen idea, tiivis kerronta ja hieno kuvitus. Minun mieleeni ovat aina tällaiset monitasoiset kirjat, joissa on aikuiselle lukijalle oma ulottuvuus. Tällä kertaa tosin kirja ei putoa lapsille ollenkaan. Minä saan käpertyä sohvalle yksinäni nautiskelemaan.

Teksti: Ulf Stark (suomennos Jaana Nikula)

Kuvitus: Linda Bondestam

Kustantaja: Teos & Schildts & Söderströms, 2012

Mistä: kirjastosta

Advertisements

One thought on “Diktaattori määrää

  1. Pingback: Oma pieni pikkuruinen: kirja mahdottomasta rakkaudesta | Lastenkirjapino

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s